Hyppää pääsisältöön

Janna Rantala: Mikä tyttöystävässä ihastuttaa, vaimossa vihastuttaa

Lastenpsykiatri Janna Rantalan kolumni
Lastenpsykiatri Janna Rantalan kolumni Kuva: Junnu Lusa lastenpsykiatri

Joka ikinen avioituva kohtaa puolisonsa ensi kertaa alttarilla. Vaikka olisitte tunteneet koko ikänne, ette ole koskaan ennen olleet toistenne puolisoita. Aviomiehen tai -vaimon nimike on niin latautunut, että se voi muuttaa hetkessä koko ihmisen - ainakin omissa silmissämme.

Jo hääjuhlissa totuus revähtää silmille. Panet nimet paperiin ihanan rennon juhlijan kanssa, joka yllätykseksesi juhlii vielä maistraatista poistumisen jälkeenkin. Mutta nyt se mättääkin sinua, koska hän on puolisosi. Menet rakastumaan tomeraan järjestyksen ihmiseen todetaksesi kauhuksesi, että hän polkaisee jalkaasi ihan tosissaan, kun leikkaatte hääkakkua. Onnut läpi häiden ihmetellen, kuinka tässä näin kävi.

Ystäväsi eivät ole lainkaan ihmeissään - mistään muusta paitsi valituksestasi. Heistä puolisosi on aivan samanlainen kuin aina ennenkin; ei kai tämä nyt yllätyksenä voinut tulla. Itsekin muistat kyllä rakkaasi juhlineen railakkaasti aina, mutta jollain hämärällä tavalla kuvittelit sen loppuvan naimisiin mennessänne.

Mikä tyttöystävässä ihastuttaa, vaimossa vihastuttaa. Kun määrittelemme suhteemme uudelleen, meissä käynnistyvät osin tunnistamamme ja osin tiedostamattomat mielikuvat kuten ”morsian”, ”avovaimo”, ”aviomies”. Mielikuvat ovat sekä ihannoituja unelmia että piilotettuja pelkoja tai vaille jäämisiä. Ne muodostuvat lapsesta alkaen, kun tarkkailemme ihmissuhteita joissa elämme; vanhempiamme, mutta myös muita pareja. Mielikuvan muutos voi liittyä jo seurustelun aloittamiseen, kihlautumiseen, yhteen muuttoon.

Lopulta kukaan ei nai todellista ihmistä – vain kuvitelmansa hänestä.

Lopulta kukaan ei nai todellista ihmistä – vain kuvitelmansa hänestä. Kun mielikuvat aktivoituvat, näemme rakkaamme uudella tavalla. Vertaamme häntä mielemme hääkuvaan, unelmaamme ja painajaiseemme ”aviopuolisosta”. Todellinen kuva ei välttämättä ole kiitoskorttikelpoinen. Kriisi on valmis.

Tästä siirtymästä lienee kyse monissa pikaeroissa, valitettavasti. Jos muutosta pääsisi yhdessä ymmärtämään, voisi suhde kasvaa todellisemmaksi. Ymmärtäminen vaan ei ala puolison muuttamisesta, vaan omiin mielikuviimme tutustumisesta.

Lopulta emme mene edes itse naimisiin. Meissä elävä mielikuva aviopuolisosta menee. Jos kuva sattuu mukavalla tavalla vastaamaan sekä puolisosi mielikuvaa että yhteistä todellisuuttanne, elätte varmaankin onnellisina elämänne loppuun asti. Usein käy toisin. Kun käsitys ”vaimosta” on ollut vahvasti ihannoitu, pettymys on katkera. Ensimmäiseen hääpäivään mennessä totuus on paljastunut: joku ryösti sädehtivän morsiamen ja jätti tilalle ihmisen.

Onneksi silti olkoon! Älä huoli. Puolisosi ja sinun - karmealla tavalla - edelleen läsnä olevat piirteet ovat elämän tarjoama huomenlahja. Ne ovat viesti suhteestanne itseenne, toisiinne ja parisuhteeseenne. Ette vain tutkimatta tiedä, millainen viesti. Tässä ja nyt voi alkaa todellinen häämatkanne: tutustuminen mielikuvienne todellisuuksiin.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat