Hyppää pääsisältöön

Miten Klaus Härön elokuvat syntyvät

Klaus Härö Miekkailijan kuvauksissa
Klaus Härö Miekkailijan kuvauksissa Kuva: photo me@tuomomanninen.com klaus härö

Suo Tornionjokilaaksossa, pikkutyttö puhuttelee kuollutta isäänsä. Eero on sotalapsena Skoonessa ja lähentyy hitaasti ja vääjäämättömästi sijaisäitiään Signeä, jonka oma lapsi on hukkunut. Entinen elinkautisvanki Leila Sten lukee sisarensa Liisan pappi Jaakobille lähettämää kirjettä. Klaus Härön elokuvissa ihmisten toiveet, pelot ja pyrkimykset näkyvät kirkkaina ja selkeinä. Näkymätön Elina, Äideistä parhain ja Postia pappi Jaakobille, kuten myös uusin elokuva Miekkailija, saavuttavat kerronnassaan sellaisen kirkkauden, että sanat anteeksianto, armo ja rakkaus eivät ole niiden yhteydessä sanahelinää tai koristetta.

Maaliskuussa ensi-iltaan tulleen Miekkailijan tapahtumat sijoittuvat Viron Haapsaluun ja tulee automaattisesti mieleen, että Klaus Häröllä (s. 1971) tuntuu olevan luonteva yhteys naapurimaihin. Näkymätön Elina (2003) tapahtuu Ruotsin puolella Tornionjokilaakson maisemissa, Äideistä parhain (2005) pääasiassa Skoonessa; Uusi ihminen (Den nya människan, 2007) tapahtuu kokonaan 1950-luvun Ruotsissa, jonka historian synkkiä vaiheita oli tuolloin harjoitettu köyhien ja sairaiden naisten sterilointi.

Postia pappi Jaakobille (2009) ja tv-elokuva Kaksi kotia (Dagmamman, 2013) sijoittuvat kokonaan Suomeen. Edellinen on kuvattu akselilla Kokemäki-Hattula-Tyrvää ja jälkimmäinen pääasiassa Yyterissä. Ehkä tähän kansainvälisyyteen liittyy myös se, että kolme Härön elokuvaa on ollut Suomen Oscar-ehdokkaana. Enemmän ehdokkuuksia on vain Aki Kaurismäellä (4).

Kansainvälisyydellä on myös kääntöpuolensa. Vuonna 2003 päätettiin, että Härön esikoispitkä Näkymätön Elina ei voinut olla Jussi-ehdokkaana. Ehdokkuuden ratkaisee budjetin kotimaisuusaste ja ns. talenttipisteytys. Näiden perusteella Jussi-ehdokkuuksista päättävä Filmiaura ry laski, että Näkymätön Elina oli ruotsalainen elokuva. Kun katselee Miekkailijan virolaista näyttelijäkaartia, saman kohtalon mahdollisuus hiipii mieleen. Elokuvan tuottaja Kai Nordberg kuitenkin toteaa, että Miekkailija on kotimainen elokuva. Yli puolet budjetista on suomalaista rahaa ja keskeiset tekijät ovat suomalaisia. Filmiauran huhtikuussa valittava uusi hallitus tekee päätökset Jussi-ehdokkuuksista syksyllä.

Näkymättömän Elinan kohdalla Härö sai korvauksen, kun elokuva sai Ruotsin Guldbagge-juhlassa Ingmar Bergmanin nimeä kantavan palkinnon ja Härö Bergmanin henkilökohtaisen kiitoskirjeen. Kaksi vuotta myöhemmin Äideistä parhain teki historiaa, sillä sen kolmesta Jussi-palkinnosta yksi meni Signeä esittäneelle Maria Lundqvistille, joka voitti samasta roolista myös Guldbaggen.

Äideistä parhain
Äideistä parhain äideistä parhain

Postia pappi Jaakobille sai neljä Jussia ja mainittakoon niistä Dani Strömbäckin säveltämä musiikki, joka myös valittiin Pohjoismaiden parhaaksi elokuvamusiikiksi vuonna 2009.

”Härön vähäeleiset elokuvat levittävät armon, anteeksiannon ja luottamuksen evankeliumia” todettiin Luterilaisen kulttuurin säätiön tunnustuspalkinnon perusteissa. Härö sai palkinnon tammikuussa ja perusteet ovat harvinaisen oikeaanosuneita. Mikä sitten tekee Härön elokuvista niin voimakkaita ja fokusoituneita?

Yksi syy voi olla se, että Häröllä on hyvä suhde näyttelijöihin. Hän itse sanoo, että jos näyttelijä kokee, että hän voi panna elokuvaan omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan ja tuntee, ettei ole mukana vain ohjaajan marionettina, silloin alkaa tapahtua. Yksi esimerkki on yhteistyö Ingmar Bergmanin luottonäyttelijän Bibi Anderssonin kanssa Näkymättömässä Elinassa. Esimerkkinä puhutteleva detalji: eräässä luokkahuoneessa tapahtuvassa kohtauksessa Anderssonin esittämä Tora Holm ottaa kynän pojan vasemmasta kädestä ja siirtää sen oikeaan käteen, pieni ele, jota ei alleviivata, mutta joka syventää Holmin luonnekuvaa, luo yhteyksiä ja tunnistettavuutta. Härö sanoo, että ottaisi mielellään kiitokset oivalluksesta, mutta se oli Anderssonin keksintö. ”Näin meillä tehtiin koulussa”, hän sanoi Härölle.

Näkymätön Elina
Näkymätön Elina näkymätön elina

Toiseksi Härö nostaa esiin suomalaista elokuvaa pitkään vaivanneen kirjallisen pohjan, sen velan Suomen hienolle kirjalliselle perinteelle. Taakkana on se, että tätä kautta elokuviin on tullut liikaa perustarinaa hämärtäviä sivujuonteita, liikaa selittävää ja arkista dialogia. Härön omissa elokuvissa johtoajatus pysyy kirkkaana esillä. Elokuvien suuri teema on näyttää lapset aikuisten puristuksessa. Toisella puolella ovat myötäelävät ja ymmärtävät ihmiset, toisella puolella normeja rakastavat ja ideologian ajamat. Postia pappi Jaakobille -elokuvassa ei lapsia ole, mutta oikeastaan Heikki Nousiaisen esittämän pappi Jaakobin voi kaikessa viattomuudessaan ja lapsenmielisyydessään laskea lapseksi.

Kolmantena on jokaisessa Härön elokuvassa näkyvä luottamus kuvaan. Tulee hetkiä, jolloin sanat loppuvat ja kuvat kertovat. Ei olekaan ihme, että Härö haastattelussa ottaa esille Chaplinin Kaupungin valot, sokean kukkaistytön ja kulkurin tarinan ja sen pakahduttavat ydinkuvat. ”Jos näin pystyisi kuvaamaan, näin lähellä ihmistä, näin universaalisti”, Härö sanoo.

Neljänneksi voisi vielä nostaa esiin Härön elokuvien opetukset, vaikka sanassa ”opetus” onkin negatiivinen klangi ja se sopii huonosti yhteen taideteoksien kanssa. Tora Holmin nöyrtyminen Elinan edessä, Signen rakkauden herääminen, se miten Leila Sten lopulta hyväksyy pappi Jaakobin tai miten Endel Nelis Miekkailijassa uhrautuu koululapsien hyväksi – näissä tarinoissa on vahva armon, anteeksiannon ja luottamuksen viesti, joka ei kavenna elokuvien täysipainoisuutta tai tee niistä julistavia.

Miten Klaus Härön elokuvat syntyvät Yle Radio 1:n Filmiryhmässä torstaina 26.3. klo 17.20 ja tiistaina 31.3. klo 22.05.

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri