Hyppää pääsisältöön

Miten Klaus Härön elokuvat syntyvät

Klaus Härö Miekkailijan kuvauksissa
Klaus Härö Miekkailijan kuvauksissa Kuva: photo me@tuomomanninen.com klaus härö

Suo Tornionjokilaaksossa, pikkutyttö puhuttelee kuollutta isäänsä. Eero on sotalapsena Skoonessa ja lähentyy hitaasti ja vääjäämättömästi sijaisäitiään Signeä, jonka oma lapsi on hukkunut. Entinen elinkautisvanki Leila Sten lukee sisarensa Liisan pappi Jaakobille lähettämää kirjettä. Klaus Härön elokuvissa ihmisten toiveet, pelot ja pyrkimykset näkyvät kirkkaina ja selkeinä. Näkymätön Elina, Äideistä parhain ja Postia pappi Jaakobille, kuten myös uusin elokuva Miekkailija, saavuttavat kerronnassaan sellaisen kirkkauden, että sanat anteeksianto, armo ja rakkaus eivät ole niiden yhteydessä sanahelinää tai koristetta.

Maaliskuussa ensi-iltaan tulleen Miekkailijan tapahtumat sijoittuvat Viron Haapsaluun ja tulee automaattisesti mieleen, että Klaus Häröllä (s. 1971) tuntuu olevan luonteva yhteys naapurimaihin. Näkymätön Elina (2003) tapahtuu Ruotsin puolella Tornionjokilaakson maisemissa, Äideistä parhain (2005) pääasiassa Skoonessa; Uusi ihminen (Den nya människan, 2007) tapahtuu kokonaan 1950-luvun Ruotsissa, jonka historian synkkiä vaiheita oli tuolloin harjoitettu köyhien ja sairaiden naisten sterilointi.

Postia pappi Jaakobille (2009) ja tv-elokuva Kaksi kotia (Dagmamman, 2013) sijoittuvat kokonaan Suomeen. Edellinen on kuvattu akselilla Kokemäki-Hattula-Tyrvää ja jälkimmäinen pääasiassa Yyterissä. Ehkä tähän kansainvälisyyteen liittyy myös se, että kolme Härön elokuvaa on ollut Suomen Oscar-ehdokkaana. Enemmän ehdokkuuksia on vain Aki Kaurismäellä (4).

Kansainvälisyydellä on myös kääntöpuolensa. Vuonna 2003 päätettiin, että Härön esikoispitkä Näkymätön Elina ei voinut olla Jussi-ehdokkaana. Ehdokkuuden ratkaisee budjetin kotimaisuusaste ja ns. talenttipisteytys. Näiden perusteella Jussi-ehdokkuuksista päättävä Filmiaura ry laski, että Näkymätön Elina oli ruotsalainen elokuva. Kun katselee Miekkailijan virolaista näyttelijäkaartia, saman kohtalon mahdollisuus hiipii mieleen. Elokuvan tuottaja Kai Nordberg kuitenkin toteaa, että Miekkailija on kotimainen elokuva. Yli puolet budjetista on suomalaista rahaa ja keskeiset tekijät ovat suomalaisia. Filmiauran huhtikuussa valittava uusi hallitus tekee päätökset Jussi-ehdokkuuksista syksyllä.

Näkymättömän Elinan kohdalla Härö sai korvauksen, kun elokuva sai Ruotsin Guldbagge-juhlassa Ingmar Bergmanin nimeä kantavan palkinnon ja Härö Bergmanin henkilökohtaisen kiitoskirjeen. Kaksi vuotta myöhemmin Äideistä parhain teki historiaa, sillä sen kolmesta Jussi-palkinnosta yksi meni Signeä esittäneelle Maria Lundqvistille, joka voitti samasta roolista myös Guldbaggen.

Äideistä parhain
Äideistä parhain äideistä parhain

Postia pappi Jaakobille sai neljä Jussia ja mainittakoon niistä Dani Strömbäckin säveltämä musiikki, joka myös valittiin Pohjoismaiden parhaaksi elokuvamusiikiksi vuonna 2009.

”Härön vähäeleiset elokuvat levittävät armon, anteeksiannon ja luottamuksen evankeliumia” todettiin Luterilaisen kulttuurin säätiön tunnustuspalkinnon perusteissa. Härö sai palkinnon tammikuussa ja perusteet ovat harvinaisen oikeaanosuneita. Mikä sitten tekee Härön elokuvista niin voimakkaita ja fokusoituneita?

Yksi syy voi olla se, että Häröllä on hyvä suhde näyttelijöihin. Hän itse sanoo, että jos näyttelijä kokee, että hän voi panna elokuvaan omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan ja tuntee, ettei ole mukana vain ohjaajan marionettina, silloin alkaa tapahtua. Yksi esimerkki on yhteistyö Ingmar Bergmanin luottonäyttelijän Bibi Anderssonin kanssa Näkymättömässä Elinassa. Esimerkkinä puhutteleva detalji: eräässä luokkahuoneessa tapahtuvassa kohtauksessa Anderssonin esittämä Tora Holm ottaa kynän pojan vasemmasta kädestä ja siirtää sen oikeaan käteen, pieni ele, jota ei alleviivata, mutta joka syventää Holmin luonnekuvaa, luo yhteyksiä ja tunnistettavuutta. Härö sanoo, että ottaisi mielellään kiitokset oivalluksesta, mutta se oli Anderssonin keksintö. ”Näin meillä tehtiin koulussa”, hän sanoi Härölle.

Näkymätön Elina
Näkymätön Elina näkymätön elina

Toiseksi Härö nostaa esiin suomalaista elokuvaa pitkään vaivanneen kirjallisen pohjan, sen velan Suomen hienolle kirjalliselle perinteelle. Taakkana on se, että tätä kautta elokuviin on tullut liikaa perustarinaa hämärtäviä sivujuonteita, liikaa selittävää ja arkista dialogia. Härön omissa elokuvissa johtoajatus pysyy kirkkaana esillä. Elokuvien suuri teema on näyttää lapset aikuisten puristuksessa. Toisella puolella ovat myötäelävät ja ymmärtävät ihmiset, toisella puolella normeja rakastavat ja ideologian ajamat. Postia pappi Jaakobille -elokuvassa ei lapsia ole, mutta oikeastaan Heikki Nousiaisen esittämän pappi Jaakobin voi kaikessa viattomuudessaan ja lapsenmielisyydessään laskea lapseksi.

Kolmantena on jokaisessa Härön elokuvassa näkyvä luottamus kuvaan. Tulee hetkiä, jolloin sanat loppuvat ja kuvat kertovat. Ei olekaan ihme, että Härö haastattelussa ottaa esille Chaplinin Kaupungin valot, sokean kukkaistytön ja kulkurin tarinan ja sen pakahduttavat ydinkuvat. ”Jos näin pystyisi kuvaamaan, näin lähellä ihmistä, näin universaalisti”, Härö sanoo.

Neljänneksi voisi vielä nostaa esiin Härön elokuvien opetukset, vaikka sanassa ”opetus” onkin negatiivinen klangi ja se sopii huonosti yhteen taideteoksien kanssa. Tora Holmin nöyrtyminen Elinan edessä, Signen rakkauden herääminen, se miten Leila Sten lopulta hyväksyy pappi Jaakobin tai miten Endel Nelis Miekkailijassa uhrautuu koululapsien hyväksi – näissä tarinoissa on vahva armon, anteeksiannon ja luottamuksen viesti, joka ei kavenna elokuvien täysipainoisuutta tai tee niistä julistavia.

Miten Klaus Härön elokuvat syntyvät Yle Radio 1:n Filmiryhmässä torstaina 26.3. klo 17.20 ja tiistaina 31.3. klo 22.05.

  • Nimesi on juhlan arvoinen

    Nimipäivien juhliminen on katoavaa kansanperinnettä.

    Haluaisitko herätä nimipäiväsi aamuna torvisoittoon ja lauluun? Naamiaisasuihin pukeutuneet ystäväsi heittäisivät sinut korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vastavuoroisesti sinulta odotettaisiin päivällä runsasta kestitystä, tai muuten olisi uhkana tulla heitetyksi sikolättiin. Nimipäiväjuhlien piirileikit ja tanssit jatkuisivat pelimannin säestyksellä seuraavaan aamuun asti.

  • Avaruusromua: Musiikki on kuin tutkimusmatka

    RMI uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä.

    Minä uskon siihen, että jos antautuu soittamaan useiden kymmenien minuuttien minuutin mittaisia esityksiä, se osoittaa, että uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä. Näin sanoo Radio Massacre International -yhtyeen kosketinsoittaja Steve Dinsdale. Hän ja hänen yhtyetoverinsa ovat aina uskoneet improvisaatioon. He ovat sitä mieltä, että tällä tavoin syntynyt musiikki on kuin tutkimusmatka. Musiikki antaa mahdollisuuden löytää ääniä, joita ei ehkä enää koskaan löydä uudelleen. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri