Hyppää pääsisältöön

Käyttäytyykö Putin kuin nurkkaan ajettu rotta?

Suurvallan kunniaa puolustava Putin menee sekaisin vallasta ja syöksee maailman sotaan! Ja nyt se vielä suuttuu tästä botox –pilkasta! Tällaiset Venäjä -pelot heräävät Kansallisteatterin Slava –näytelmän jälkeen. Jatkaako Putin Iivana Julman ja Stalinin hirmuvaltaperintöä?

Slava! Kunnia on satiiri, mutta pelottavan todenmukainen sellainen. Näytelmässä erehdyttävästi Vladimir Putinilta vaikuttava Volodja on suuruudenhullu suurvaltajohtaja, joka turhamaisena pistää botoxia naamaansa. Imperiumin johtajan on pidettävä sekä omasta että suurvallan kunniasta huolta. Lammaslauma haluaa olla suuresta ja mahtavasta isänmaasta ylpeä ja kaipaa vahvaa johtajaa. Johtajaa jumalana palvovat huivipäiset muoritkin muuttuvat osaksi hirmuvallan koneistoa, jota kukaan ei kyseenalaista. Sota on väistämätön.
Vai onko?

Kolme Venäjän asiantuntijaa, toimittaja-kirjailijat Kalle Kniivilä ja Anna-Lena Laurén sekä Aleksanteri –instituutin johtaja Markku Kivinen vastaavat Stradalle, mitä Putinin Venäjästä pitäisi oikein ajatella.

”Putinhan on tavallinen vakooja, joka pääsi presidentin asemaan ja joka käyttää tätä hyväkseen. Putin on post-neuvostoihminen, jolla on kadonneen imperiumin komplekseja. Ei tätä tarvitse mystifioida, vaan tämä on aivan selvää,” Anna-Lena Laurén tiivistää.

Slavan suurvaltajohtaja Volodja pitää kunniaansa yllä mm. botoxilla
Slavan suurvaltajohtaja Volodja pitää kunniaansa yllä mm. botoxilla Slavan suurvaltajohtaja Volodja pitää kunniaansa yllä mm. botoxilla Kuva: Kansallisteatteri / Stefan Bremer slava

Putin on Venäjän rikkaimpia miehiä. Oligarkkien mafia tekee mitä haluaa. Oikeuslaitokseen ei voi luottaa. Riippumatonta mediaa ei ole. Onko Putin oman suurvaltajohtajaroolinsa vanki?

"Kyllä", Laurén vastaa. "Ennen kaikkea hän on oman asemansa vanki, sillä Putinista riippuu hyvin moni asia Venäjällä. Koko se piiri, jonka hän on kerännyt ympärilleen, oligarkit, korkeat virkamiehet, eivät he halua, että Putin lähtisi tai syöstäisiin vallasta. Hän on itse rakentanut itselleen aseman, jossa hän melkein ainoana päättää asioista. Ei ole vahvaa insituutiota, vaan juuri tämä henkilö. Hän takaa kaiken. Hän ei pääse irti tästä paikasta vaikka haluaisikin. Ja valtahan muuttaa ihmistä, tämä tapahtuu aina ja Putin, luulen näin, että Putin varmasti kuvittelee olevansa korvaamaton.”

Näytelmä rakentaa psykologisesti kiinnostavan suurvaltajohtajakuvan. Turhamaisuus, maineen tavoittelu ja kunnian ylläpitäminen ovat siinä vain yksi puoli. Saisio rakentaa Volodjasta entisen koulukiusatun ja koulukiusaajan, joka päättää hyökätä kuin nurkkaan ajettu rotta.

”Vertaushan on suoraan Putinin omista muistelmista", Kniivilä kertoo. "Niissä hän kertoi, että hän muistaa ajaneensa rotan nurkkaan. Ja kun rotalla ei ollut enää ulospääsyä, rotta lähti hyökkäämään. Jotain hän on varmaan halunnut sanoa itsestään, sillä sehän oli kirja hänestä.”

Blues Brothers? Ei, vaan konduktöörikaksoset Svoboda ja Obeda (Juha Muje sekä Puntti Valtonen)
Blues Brothers? Ei, vaan konduktöörikaksoset Svoboda ja Obeda (Juha Muje sekä Puntti Valtonen) Blues Brothers? Ei, vaan konduktöörikaksoset Svoboda ja Obeda (Juha Muje sekä Puntti Valtonen) Kuva: Kansallisteatteri / Stefan Bremer svoboda ja obeda

Kun muistelee, miten yksin Putin on jätetty, visio tuntuu todella uhkaavalta. Mutta Kniivilä toppuuttelee:
”Minusta mennään hieman hakoteille, jos ruvetaan kaikkia ongelmia selittämään Putinin persoonalla. Ei hän ole kuitenkaan ainoa ihminen joka Venäjällä päättää asioita, vaikka onkin tärkein.
Me myös tiedämme lopulta melko vähän hänen sielunelämästään. Ja jos ruvetaan sieltä etsimään selityksiä, niin sitten niitä ei kyllä löydy mistään.”

Venäjällä patriotismi kultaa Iivana Julman sekä Stalinin muistot. Koko suurvaltapolitiikka alkaa vaikuttaa näytelmältä, jonka dramaturgia on ennalta määrätty.

”Suurvaltojen eturistiriidathan ovat maailmanhistoriaa pyörittäneet, jos ajatellaan ensimmäistä tai toista maailmansotaa", Kivinen sanoo. "Ja imperiumin logiikka on eräässä mielessä isompi asia kuin yksittäinen johtaja. Jos me vaikka katsotaan Venäjän oppositiota, niin ne ovat melkein kaikki yhtä kansallismielisiä kuin Putin. Ei sieltä oikein löydy sellaista johtajaa, joka ei hyväksyisi Krimin liittämistä Venäjään.”

Onko botox-huhuissa perää?

Kauneus- ja muotibloggajien tarkkasilmäisen analyysin Putinin poskipäätäytteistä voi lukea tästä. Mukana myös kiintoisa kuvahavainto Putinin käyttämistä korkokengistä Princen ja Tom Cruisen tapaan.

Kun rautaesirippu murtui, tuntui venäläisillä olevan toivoa siitä, että länsimainen demokratia voisi toteutua. Nyt tuntuu siltä, että lännellä ei ole enää mitään keskusteluyhteyttä. Vaikuttaa siltä, että ainoastaan Angela Merkel entisenä DDR –poliitikkona taitaa ainoana saada häneen jonkinlaisen keskusteluyhteyden. Merkelhän puhuu venäjää ja jakaa Putinin kanssa saman itäblokkihistorian, sillä Putin oli 80-luvulla niinikään DDR:ssä KGB-upseerina Dresdenissä.

”Merkelhän puhuu hänelle edelleen, mutta luottamusta ei enää ole", sanoo Laurén. "Aina Ukrainan kriisiin asti oli olemassa näkemys, että ollaan Putinin potentiaalisia partnereita, mutta nythän se idea siitä, että me jollain lailla kuuluttaisiin samaan Eurooppaan, niin sitä ei ole olemassa. Nyt häntä ei nähdä enää edes mahdollisena partnerina, vaan henkilönä, jolle on pakon edessä soitettava.”

Kalle Kniivilä: Krim on meidän. Into, 2015
Kalle Kniivilä: Krim on meidän. Into, 2015 Kalle Kniivilä: Krim on meidän. Into, 2015 Kuva: Into krim on meidän

Kuinka väistämätön sota on? Tätä pohtii myös näytelmä, eikä tiedä varmaa vastausta. Imperiumin kunnian ylläpitäminen voi johtaa sotaan, mutta kriisien voidaan ajatella toimivan myös keinona viedä sekä kansan että maailman huomio pois siitä, miten sekaisin hallinto on.

Kivisen mukaan isomman sodan mahdollisuus on sen takia etäinen, että siihen liittyvät riskit ovat niin valtavia. "Voidaan kyllä kalistella ydinaseilla, mutta niiden käyttämiseen on erittäin korkeat kynnykset puolin ja toisin. Ukrainan vuoksi ei kukaan maailmansotaa aloita, joten sinne näyttäisi syntyvän ennemminkin jäätynyt konflikti, kuin että se kumuloituisi isommaksi sodaksi.”

Laurén on samaa mieltä: "On eri asia mennä entiseen neuvostomaahan, joka ei ole EU:n eikä NATO:n jäsen, kuin mennä johonkin EU-maahan, puhumattakaan NATO:n jäsenmaasta. Jos katsoo, miten Putin on toiminut sekä Georgian että Ukrainan suhteen, niin hän on valmis käyttämään militäärisiä keinoja, jos maat eivät pysty siihen vastaamaan. Mutta hän ei ole kiinnostunut sellaisesta militääriseikkailusta, jotka voisivat päätyä Venäjän kohdalla huonommin.”

Anna-Lena Laurén: Ukraina - Rajamaa. Teos, 2015
Anna-Lena Laurén, Peter Lodenius: Ukraina - Rajamaa. Teos, 2015 Anna-Lena Laurén: Ukraina - Rajamaa. Teos, 2015 Kuva: Teos ukraina - rajamaa

Näytelmän lopussa on toivoa, mutta toivo on kliseinen ihmetapahtuma. Deus ex machina – rakkauden lähettiläs laskeutuu glitterissään laulamaan siirappista sanomaansa rakkauden voimasta.

”Toivo on siinä, että kehitys muuttuu ja Venäjä lähestyy länttä omasta halustaan", Laurén arvioi. "Pari vuotta sittenhän oli Putinin vastaisia mielenosoituksia, jotka osoittivat, että potentiaalia on. Mutta nopeita keinoja siihen, miten kehityksen saisi kääntymään toiseen suuntaan, ei ole. Koska järjestelmä ei ole demokraattinen, eikä siellä oikeasti järjestetä vapaita vaaleja, on vaikea tietää, mitä venäläiset oikeasti ajattelevat. Mutta Venäjä ei myöskään ole totalitäärinen yhteiskunta, ja tällöin tilanne voi muuttua. Mutta se voi kestää hyvin pitkään, sen suhteen ei kannata olla naiivi.”

”Toivo Venäjällä liittyy siihen, että vallan todellisuus on eri asia kuin venäläisten arjen todellisuus", sanoo Kivinen. "Siinä toivotaan toimivaa yhteiskuntaa ja rauhaa, normalna niin kuin sanotaan. Siinä on toivo, että elämän ehdot määräytyvät sosiaalipolitiikasta, taloudesta ja toimivasta poliittisesta järjestelmästä eivätkä imperialistisesta uhosta.”

Myös Kniivilän mukaan toivoa on siinä, että Ukrainan kriisi hiipuu ja jähmettyy paikalleen. "Ehkä siitä sitten päästään vähitellen normaaliin kanssakäymiseen. Sen suurempaa toivoa en uskalla tällä hetkellä nähdä.”

Entä suuttuuko Putin botox-satiirista? Lisääkö lännen Putin-pilkka vastakkainasettelua?

”Jossakin määrin lisää", vastaa Kniivilä. "Jos Venäjällä käytetään propagandassa hyväksi esimerkkinä siitä, miten Putinia lännessä kuvataan. Mutta ei sillä ole väliä meidän kannaltamme. Emme me voi taidetta tai tiedotusvälineitä ruveta ohjaamaan sen suhteen, miten Venäjällä tähän suhtaudutaan. Meidän täytyy omista lähtökohdistamme tehdä omia asioitamme.”

Kivinenkin rauhoittelee: ”Venäjä on karikatyyrien ja vitsien luvattu maa. He itsekin tekevät sitä kaikin keinoin. Tässä mielessä tämäntapainen kulttuurinen vuorovaikutus on vain tervettä ja hyväksi.”

"Näytelmä tuo esiin meidän huolemme Venäjästä ja mihin suuntaan se voi olla menossa", summaa Kivinen. "Se sanoo ääneen sellaisia visioita, joita tutkijoina tai journalisteina emme voisi ilmaista. Taiteen keinoin voidaan karnevalisoida ja tuoda se vallan performanssi esiin. Tämä Saision painajainen on yksi painajainen. Varmasti niitä on muitakin. Meidän pitäisi ajatella myös tulevaisuuteen päin pidemmässä perspektiivissä ja siinä vuorovaikutus ja kulttuurinen ymmärrys on se avain. Mutta on tärkeää, että me suomalaiset pystymme nauramaan ja käsittelemään näitä pelkoja, jotka Venäjään liittyy, koska kyllä ne huolenaiheet ovat ihan todellisia."

Netti-ekstra!

Kielten tutkija Janne Saarikivi analysoi Slava- esityksen käsiohjelmassa venäjän kielen svoboda –sanaa. Hänen mukaansa se tarkoittaa ”vapautta”, mutta toisin kuin länsimaissa sillä on negatiivinen konnotaatio, joka viittaa kaaokseen ja anarkiaan.

”Kyllä se kääntyy aika kätevästi meidän vapaus-sanaksi,” kommentoi Kniivilä. ”Sen sijaan Venäjällä on vapaudesta tullut erilainen käsitys, koska siellä vapautta on koettu toisella tavalla. Siellä vapaus on yhdistynyt kaaokseen. On ollut joko tiukka valta tai kaoottinen vapaus ja sen takia monet ovat tiukan vallan kannalta.”

”Vapaus saa pelottavia merkityksiä, kun ei tiedetä mitä tapahtuu. Viime vuosina vapaus on tuonut tullessaan kaikkea ikävää. Halutaan tietää, mitä tapahtuu. On tärkeämpää, että on ruokaa pöydässä kuin sitä paljon puhuttua vapautta.”

Lue ja kuuntele lisää:

Penkkitaiteilijan arvio Slavasta

Satu Nurmion juttu Slavasta

Rotta on rapsuttelusta pitävä laumaeläin eikä sitä saa jättää yksin.

Kommentit
  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Finnjet oli kaikkien aikojen matkustajalaiva, joka pilkottiin kylmästi palasiksi – entisen konepäällikön rakkaus ei katoa

    Finnjet oli merimatkailun ylellinen tulevaisuus.

    Finnjet oli maailman suurin ja nopein matkustaja-autolautta. Samalla se oli uuden ajan airut, joka uitti Suomen maailmankartalle. Kaikkien aikojen matkustaja-alus paloiteltiin 10 vuotta sitten Intiassa. Konepäällikkö Juhani Puontille se oli kova isku. Onneksi muistot eivät katoa. Niitä tulvii mieleen, kun katsoo vanhan virkapuvun murentuvia kenkiä.