Hyppää pääsisältöön

Pullopostia lapsuudesta: ”Alkoholismi on koko perheen sairaus"

laura eklund, helsingin keskustassa
laura eklund, helsingin keskustassa Kuva: Yle/ Heidi Richert laura eklund

Isän raitistuminen ja oma toipuminen alkoholistin läheisenä on tuonut Laura Eklundin, 36, elämän takaisin kaikkine väreineen ja sävyineen. Masennus ja paniikkihäiriöt hävisivät, ja Laurasta tuli läheisterapeutti. Kahden lapsen äiti ja muusikko elää täysipainoista elämää; kirjoittaa lauluja kokemuksistaan ja auttaa muita alkoholistin läheisiä toipumaan.

- Mulle isä oli lapsuudessa sellainen Peppi Pitkätossun isä, paras kaikista, sankarini. Ulospäin me oltiin ihan tavallinen perhe; vanhemmilla oli samanlaiset tuulipuvut ja farmari, eikä kukaan voinut kuvitellakaan, että isälle viina olisi ongelma - vaikka se välillä maistuikin. Isä oli fiksu ja filmaattinen nuorimies, joka hoiti työnsä ja elätti perheensä.

Isän juominen ajoittui viikonloppuihin ja loma-aikoihin, mutta isän ajatukset pyörivät pullon ympärillä jo silloinkin kun hän ei juonut. Laura vihasi viinaa. Aina kun isä joi, sattui ja tapahtui jotain sellaista, mistä tuli paha mieli. Laura tunsi jo silloin, että jotain häpeällistä heidän perheessään oli. Vuosien saatossa, kuin varkain, viina otti pala palalta enemmän valtaa perheessä.

- Samat syklit toistuivat: isä joi, nöyristeli ja sitten hyvitteli. Teki raittiuslupauksen johon liittyi aina se, että hänä lupasi ostaa minulle hevosen. Ja miinä uskoin, vaikka aina petyin. Isä pisti hampaat irvessä korkin kiinni ja rupesi triathlonistiksi. Töitä isä teki kireänä kuin viulunkieli.

- Sitten tuli aamu, kun isä oli kovin hyväntuulinen ja tuli vihellellen samaan aamukahvipöytään. Ketään ei sen vitsit siinä kohtaa naurattaneet; kaikki tiesivät, mistä oli kyse. Ja kun se siitä ovesta pihalle astui, niin juominen alkoi taas.

Päihderiippuvuus eli alkoholismi on sairaus, joka jyllää silloinkin kun alkoholisti ei juo. Kun alkoholiriippuvainen ihminen on väkisin juomatta, hänen käytöksensä voi olla kireää, ilkeää ja hermostunutta.

Jotkut eristäytyvät, urheilevat tai tekevät töitä pakkomielteisesti. Kodin arkiset tilanteet saavat aivan uudet mittasuhteet raittiina pyristelevän alkoholistin seurassa. Näin kävi Lauran isällekin. Läheisille se on yleensä kaikkein pahinta aikaa perhe-elämässä.

- Kun isä oli juonut, meillä ei nukuttu. Laskin isän askeleita ja valvoin. Pelkäsin aina jotain; pelko on ohjannut elämääni aina.

- Isä oli henkisesti hyvin vahva hahmo. Isä käytti henkistä väkivaltaa - ja sillä se äidin nujersi. Ensin minulla oli hätä äidistä, mutta se muuttu lopulta halveksunnaksi: "Jumalauta puolusta ittees, puolusta meitä lapsia, oo mun puolella!"

- Mun usko isän lupauksiin loppui noin 13-vuotiaana. Aloin toivoa että vanhemmat eroaisivat, tiesin ettei se helvetti muutu miksikään.

Fyysiset oireet, jatkuva päänsärky ja paniikkikohtaukset piinasivat Lauraa.

Vanhempien ero tuli kesällä ennen yhdeksättä luokkaa. Laura jäi isän luo asumaan, isä kärvisteli selvinpäin ja Laura yritti ymmärtää. Fyysiset oireet - jatkuva päänsärky ja paniikkikohtaukset - piinasivat Lauraa. Kaveriporukassa Laura oli angstinen teini, joka näytti keskisormea säännöille ja varasteli kaupasta kaljaa ja röökiä. Samaan aikaan Laura piti koulussa yllä yli yhdeksän keskiarvoa ja kantoi syyllisyyttä isän pahasta olosta sekä siitä, että hänen olisi pitänyt huolehtia nuoremmista sisaruksistaan.

Aikaisin itsenäistyneestä Laurasta tuli kapinallinen, jolla oli eri säännöt elämässä kuin muilla. Lauraa ei pelottanut vauhti tai vaaralliset tilanteet; draaman keskellä hän tunsi olevansa elossa. Mitä enemmän paskaa kaatui niskaan, sitä normaalimmalta kaikki tuntui.

Laura tapasi päihderiippuvaisen poikaystävän ja päätti rakastaa tämän kohtuukäyttäjäksi. Parisuhteeseen tuli nopeasti mukaan myös fyysinen väkivalta. Valtava häpeä siitä, että oli niin tyhmä, että salli kaltoin kohtelun, esti kertomasta kenellekään suhteen todellista tilannetta.

- Huusin, räyhäsin, vittuilin ja nöyryytin, kun en fysiikalla pärjännyt. Fyysisessä väkivallassa julminta on se henkinen puoli. Isästä ajattelin usein, että mitä jos se lyö - tästä exästä ajattelin, mitä kun se lyö. Suurin juttu taisi olla se, miten häpesin ihan valtavasti sitä, että olin antanut itseäni kohdella niin.

Laura havahtui vasta kun tajusi, ettei selviä hengissä. Elämään löytyi uusi suunta, ja kaikki näytti hetkellisesti hyvältä.

Papereissa lukee jotain synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta kyllä mä sanoisin sitä elämän jälkeiseksi masennukseksi.

Kun Laura meni naimisiin ja perusti perheen miehensä kanssa - kun elämä oli vihdoin turvallista ja onnellista - tuli romahdus. Kaikki oli periaatteessa hyvin: Laurasta oli tullut äiti, ja hän eli tasaista perhe-elämää.

Mutta vasta nyt asiat, joita Laura oli juossut koko elämänsä pakoon, saivat hänet kiinni.

- Papereissa lukee jotain synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta kyllä mä sanoisin sitä elämän jälkeiseksi masennukseksi.

Sitten tapahtui Lauran mittakaavassa universumin suurin ihme: isosisko oli saanut suostuteltua isän lähtemään Minnesota-malliseen hoitoon. Laura sai kutsun läheisviikonloppuun ja lähti sinne sisarustensa painostamana. Viikonloppu oli valtava vapautus.

Laura tajusi, ettei olisi voinut tehdä mitään toisin; ettei juominen ollut kenenkään vika, ei edes isän. Isä oli ollut sairas, isä oli alkoholisti. Viikonlopusta alkoi perheen toipuminen. Alkoholismi on koko perheen sairaus.

- Sain kertoa isälle, miltä minusta on hänen juomisensa tuntunut. Huusin, itkin, raivosin ja kuiskasin, yksi kerrallaan kerroin, mitä olin kokenut ja sain päästää irti kaikista niistä tunteista, joita olin padonnut sisälläni.

Joka ainoan asian myötä, jonka sain sanottua, kasvoin pikkutytöstä vähän isommaksi - aina muutama sentti lisää, kunnes musta tuli aikuinen. Isä kuunteli ja ymmärsi. Minä sain raittiin isän.

Ennen elämä oli ollut taistelua ja selviytymistä alkoholistiperheessä ja omassa elämässä. Siitä viikonlopusta alkoi Lauran uusi elämä, toipuminen alkoholistin läheisenä ja kasvaminen sielunsa kaltaiseksi ihmiseksi.

Pullopostia lapsuudesta -dokumenttisarjan viimeinen osa TV1 ja Yle Areena tiistaina 24.3. klo 20. Jakson jälkeen Pullopostia lapsuudesta -verkkokeskustelu osoitteessa yle.fi/pulloposti

Kommentit