Jos aivoverenkiertohäiriö on johtunut verisuonitukoksesta, mistä tukos johtuu? Siinä potilaan hoidon kannalta tärkeä kysymys, jonka vastaus jää kuitenkin usein ratkaisematta.
Tukoksen syy olisi hyvä saada tarkennettua, jotta hoito voidaan tehdä oikein ja uusi kohtaus ennaltaehkäistä.
Kuvantamistutkimuksella syytä etsitään perinteisesti aivojen ja kaulan alueelta. Jos kuvantaminen kuitenkin ulotettaisiin heti alkuvaiheessa myös sydämeen, voitaisiin saada potilaan hoidon kannalta arvokasta tietoa, selviää kuopiolaistutkimuksesta.
Varhaisdiagnoosi kuvantamalla
Aivoverenkiertohäiriö on Suomessa neljänneksi yleisin kuolinsyy. Kun puhe ei meinaa tulla, ilmeet eivät tottele tai toisen puolen raaja puutuu, on kiire sairaalaan.
– Toisin kuin ihmiselimistön monet muut kudokset, on aivokudos uusiutumatonta. Sen takia oireet jäävät usein pysyviksi tai niistä parantuminen on hidasta tai hankalaa, sanoo kliiniseen radiologiaan erikoistuva lääkäri Mikko Taina Kuopion yliopistollisesta sairaalasta.
Aivoverenkiertohäiriön varhaisdiagnoosi perustuu tavallisesti oireisiin ja tietokonetomografiaan. Kuvantamalla selvitetään, onko kyse aivo- tai kaulaverisuonitukoksesta vai aivojen sisäisestä verenvuodosta.
– Jos vuotoa ei ole, käytännössä nopeasti hoitoon ohjautuneet potilaat pystytään hoitamaan liuotushoidon turvin ja mahdollisesti muodostunut tukos saadaan liotettua pois suonistosta, Taina kuvailee.
Syy voi olla myös sydämessä
Tämän jälkeen on tärkeää selvittää, mikä tarkalleen on aiheuttanut suonen tukkeuman.
– Syitä voi olla se, että on ahtauma tai ahtauman repeytyminen kallon tasolla tai mahdollisesti kallon sisällä aivoverisuonissa, mutta syy voi löytyä myös alempaa sydämen tasolta, Taina muistuttaa.
Tavallisin syy verenhyytymän syntymiseen sydämessä on eteisvärinä.
– Sydänlihas ikään kuin värisee, mikä aiheuttaa sen, että veri jää sakkaamaan sinne paikal-leen. Vähitellen kerrostuu hyytymä, joka sitten sattumanvaraisella hetkellä lähtee liikkeelle sydämestä ja kulkeutuu verisuonia tukkimaan.
Aivoverenkiertohäiriötä aiheuttavien tukosten syistä kuitenkin yli kolmannes jää ratkaisematta.
– Hoito jää silloin tavallaan arvauksen varaan ja hoidetaan sen mukaan, mikä on se todennä-köisin syy. Silloin potilas on jatkuvasti riskissä, että kohtaus uusii ja mahdollisesti seuraava halvausoire on laadultaan pahempi tai tukos aiheuttaa suuremman vaurion aivokudokseen, Taina kertoo.
Hoitopolku voi mutkistua senkin vuoksi, että aivoverenkiertohäiriön sydänperäisen vaaratekijän, eteisvärinän, löytäminen on vaikeaa. Kohtauksittainen eteisvärinä kun ei esimerkiksi välttämättä jää kiinni edes vuorokauden mittaisessa sydänsähkökäyrän rekisteröinnissä.
Arvokasta tietoa potilaan hoitoon
Jos kuvantaminen ulotettaisiin heti myös sydämeen, voitaisiin saada arvokasta tietoa. Esimerkiksi Tainan väitöstutkimuksessa selvisi, että sydämen vasen eteiskorvake on suurentunut yli puolella potilaista, joiden aivoverenkiertohäiriön syytä ei ole kyetty selittämään. Suurentunut eteiskorvake voi mahdollisesti kieliä juuri eteisvärinästä tai olla itsenäinen riskitekijä aivoverenkiertohäiriölle.
Kuopion yliopistollisessa sairaalassa verenkierron hidastumista sydämen vasemmassa eteiskorvakkeessa arvioidaan nyt osana aivoverenkiertohäiriön varhaisvaiheen tietokoneleiketutkimusta. Jatkossa sydämen kuvantaminen heti varhaisvaiheessa saattaa tulla pysyvästi osaksi varhaiskuvausta.
Niistä potilaista, joilla on osoitettu sydänperäinen syy aivoverenkiertohäiriöön, 12 prosenttia saa uuden kohtauksen kahden viikon kuluessa.
– Meidän kannattaisi yrittää saada heti alkuvaiheessa kaikki mahdollinen tieto, mikä meillä vain on kuvista saatavissa irti. Näin pystyttäisiin myös jatkotutkimuksissa säästämään ja ennen kaikkea estämään vaarallinen, pian väijyvä uusintakohtaus, Taina tiivistää.
Asiantuntija: MIKKO TAINA, kliiniseen radiologiaan erikoistuva lääkäri, Kuopion yliopistollinen sairaala
Toimittaja: SUSANNA EKFORS
Lisää ohjelmasta
