Johanna Vehkoo
Yle
Internetissä on helppo julkaista sisältöä, joka näyttää erehdyttävästi journalismilta, mutta ei ole sitä. Feikkiuutiset elävät nyt kultakauttaan. Facebook ja Google auttavat niitä saamaan klikkauksia ja rahaa.
Uutisia on nykyisin todella helppo tehdä ja julkaista. Enää ei tarvita kalliita painokoneita ja jakeluverkostoja, mutta sanomalehtijournalismin esitystavat eivät ole juurikaan muuttuneet vuosikymmeniin.
Verkon huijaussivustot osaavat esittää uutisjournalismia, mutta eivät ole sitä. Journalismin perusedellytys on faktapohjaisuus.
Otsikko, alle alaotsikko tai ingressi, sitten sopivan mittainen pötkylä niin kutsuttua leipätekstiä eli tätä tekstiä tässä. Siinä kaikki. Vain sisältö puuttuu, mutta sen voi keksiä!
Kuka tahansa voi hankkia internetistä itselleen tilaa, rekisteröidä verkko-osoitteen ja ryhtyä julkaisemaan. Yhä useampi tekee niin, ja yhä useampi on varsin hyvä imitoimaan journalismia.
Verkon lukemattomat satiiri-, salaliittoteoria-, propaganda- ja huijaussivustot osaavat pätevästi esittää uutisjournalismia, mutta eivät ole sitä.
Ai mikseivät ole? Koska journalismin perusedellytys on faktapohjaisuus.
Valheilla viraaliksi
Tällä kertaa Valheenpaljastaja keskittyy melko uuteen lajityyppiin, feikkiuutisiin. Niin kutsutut feikkiuutissivustot julkaisevat uutisilta näyttäviä juttuja, joiden sisältö on joko kokonaan tai pitkälti keksittyä.
Feikkisivustojen liikenne tapahtuu lähes yksinomaan Facebookin välittämänä.
Feikkiuutisia tehtailevat sivustot ovat syntyneet enimmäkseen kahden viime vuoden aikana. Niiden toiminta perustuu siihen, että Facebookista on tullut monelle tärkein uutislähde. Juuri kukaan ei kirjoita selaimeensa feikkisivustojen omia osoitteita, vaan liikenne tapahtuu lähes yksinomaan Facebookin välittämänä.
Menestyneitä feikkiuutissivustoja ovat muun muassa News Nerd, Daily Buzz Live ja Empire News.
Resepti on yksinkertainen: palkataan joku nälkäinen sepittelijä keksimään vetäviä otsikoita ja mielikuvituksellisia tarinoita, syötetään ne Facebookin syövereihin ja katsotaan, miten moni nappaa syötin.
Facebookin lisäksi toisena syypäänä feikkiuutisten voittokulkuun voi pitää Googlea ja sen tarjoamaa helppoa, klikkauksiin ja mainosnäyttöihin perustuvaa ansaintamallia. Tavoitteena on tuottaa viraalihittejä, koska niin saadaan rahat pois mainostajilta.
Kenties tunnetuin feikkisivusto on National Report, erikoislaatuinen yhdistelmä Yhdysvaltain äärikonservatiiveja mielistelevää sisältöä ja mitä mielikuvituksellisimpia huijauksia.
Lokakuussa 2014 National Report lietsoi paniikkia väittämällä, että pieni teksasilaiskaupunki oli suljettu karanteeniin viisihenkisen perheen ebola-tartunnan takia.
Jutussa ei ollut toden sanaakaan. Silti liki 340 000 ihmistä tykkäsi jutusta Facebookissa ja reippaasti yli satatuhatta jakoi sen eteenpäin.
Jos sivustolla seikkailee edes minuutin, käy selväksi, ettei kyseessä ole "Amerikan luotetuin uutislähde”, kuten National Report itse itseään vitsikkäästi nimittää. National Reportin henkilökuntaan esimerkiksi kuuluu muuan Lillian Fabricant (suom. Sepittäjä), jolla on tutkinto "traumaattisesta kosmetologiasta". Aloittaessaan sivusto kertoi julkaisevansa satiiria, mutta tämä kuvaus on sittemmin poistettu.
Lähdekritiikki on helppo unohtaa, kun aihepiiri puhuttelee omaa arvomaailmaa ja käsitystä siitä, miten maailma makaa. Harva lukee juttua otsikkoa pitemmälle ja vielä harvempi alkaa tutkia sivuston taustoja.
Kun otsikko tuohduttaa tarpeeksi, myös tavallisesti kriittisesti ajatteleva kansalainen saattaa mennä ansaan ja jakaa linkin ystävilleen, jotka taas jakavat sitä ystävilleen. Feikkisivustojen tuottoisa bisnesmalli perustuu tähän.
Taannoin näin uutisvirrassani monen fiksun ihmisen jakamana jutun, jonka mukaan "maailman vanhin puu" kaadettiin Amazonin sademetsässä. Jutun takana on World News Daily Report, feikkisivusto, jonka kaikki sisältö on täysin keksittyä. (Maailman vanhimmaksi arveltu puu on salaisessa paikassa Kaliforniassa.)
Juttu tuohdutti. Monen mielestä se "olisi voinut olla totta". Ihmiset kokivat, että asia oli tärkeä, vaikka se ei ihan totta ollutkaan. Tai siis: vaikka se oli täyttä valhetta.
Suomalaisen feikkiuutissivuston tapaus
Samaan markkinarakoon iskee suomalainen Mitä vittua -sivusto (vastedes tässä tekstissä MV), joka yhdistelee keksittyjä "uutisia", huhuja, huuhaata ("ruokasooda parantaa syövän") ja salaliittoteorioita (erityisesti WTC-iskuihin liittyviä).
Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä journalismin kanssa, eikä mihinkään sen julkaisemaan pidä mennä luottamaan.
Toki tämä räikeän rasistinen sivusto antaa lukijalle loputtomasti vihjeitä siitä, ettei kyseessä ole ammattilaisten tuottama, luotettava uutissivusto. Toimitukselle ei anneta yhteystietoja, ei edes vastaavan päätoimittajan nimeä. Useissa teksteissä ei ole kirjoittajan nimeä.
Sivuston alatyylinen nimi, tapa kirjoittaa otsikon jokainen sana isolla alkukirjaimella ja loputtomat yhdyssana- ja muut kielioppivirheet ovat selkeitä merkkejä uskottavuuden puutteesta.
MV:n tapaiset sivustot sanovat kertovansa asioista, joista valtamedia vaikenee. Entäpä jos valtamedia ei kirjoita näistä asioista, koska ne eivät ole totta.
MV:n tapaiset sivustot piiloutuvat "vaihtoehtoisuuden" taakse ja sanovat kertovansa asioista, joista "valtamedia vaikenee".
Entäpä jos valtamedia ei kirjoita näistä asioista, koska a) ne eivät ole totta ja b) koska se pyrkii noudattamaan Journalistin ohjeita?
MV-sivusto on jo niin näkyvä suomalaisessa Facebookissa, että Perussuomalainen puolue joutui virallisella Facebook-tilillään ottamaan siihen kantaa. Ylläpitäjä ilmoitti viime viikolla, että MV-sivustolle vievät linkit poistetaan puolueen Facebook-sivulta.
Silloin MV:n perustaja Ilja Janitskin tuli viimein esiin ja osallistui keskusteluun muun muassa kertomalla, että hänen sivustollaan on Oindex-listauksen mukaan ollut viime viikolla yli 800 000 kävijää. Hän mainitsi myös, että MV sai alkunsa "täydestä huumorista, nimihän sen jo kertoo".
Linkedin-profiilinsa mukaan Janitskinin intohimo on sissimarkkinointi. Hän näyttää olevan siinä varsin etevä.
MV:n perustajalla on useita sivustoja
Janitskin on varsin yritteliäs nettijulkaisija. Hän on rekisteröinyt myös englanninkielisen Whatdaafuck.com-sivuston, joka on kotimaista versiota astetta hillitympi, ja sivuston nimeltä uberuutiset.fi.
Janitskin asuu tiettävästi Barcelonassa. Löysin Facebookista designtoimiston nimeltä Barcelona Wired, joka on suunnitellut sekä Whatdaafuckin että Uberuutisten logot. Tätä kautta selvisi näppärästi muutama muukin Janitskinin omistama sivusto, kuten MV:n tapaan rikoksista syytettyjen henkilötietoja levittelevä Finleaks ja mobiilimarkkinointia kauppaava SMS Gatex. Janitskin etsii Facebookissa verkkobisneksilleen sisällöntuottajia.
Entä kuka omistaa Barcelona Wiredin nettiosoitteen? Arvasitte varmaan: Ilja Janitskin.
Facebook antaa huijausleiman
Ihmiset tuskin lakkaavat jakamasta feikkisivustojen linkkejä niin kauan kuin ne hyökkäävät alituiseen silmille verkon sosiaalissa oleskelutiloissa, siellä missä ihmiset viettävät eniten aikaa.
Feikkisivustojen kulta-aika päättyy silloin, kun Facebook ja Google vääntävät niiden rahahanat lopullisesti kiinni.
Facebook on jo tunnustanut vastuunsa ja ilmoittanut, että vastedes huijaukset näkyvät käyttäjille yhä useammin huijauksina. Mitä useampi ihminen merkkaa jutun huijaukseksi, sitä harvemmalle se näkyy.
On siis mahdollista, että näennäisestä menestyksestään huolimatta MV on myöhästynyt junasta.
Feikkisivustojen kulta-aika päättyy silloin, kun Facebook ja Google vääntävät niiden rahahanat lopullisesti kiinni.
Toisaalta feikin tunnistaminen riippuu ihmisten medialukutaidosta, ja juuri feikkisivustojen menestys osoittaa, että siinä on melko lailla parantamisen varaa.
Ennen kuin jaat uutisen eteenpäin, mieti ainakin näitä asioita:
- Tiedätkö mitään julkaisun taustoista? Ovatko tekijöiden nimet esillä ja ovatko he oikeita henkilöitä?
- Vilkaise, millaisia juttuja sivusto on aiemmin julkaissut.
- Vastaako jutun otsikko sen sisältöä? Mihin jutun tiedot perustuvat? Linkitetäänkö jutussa lähteisiin?
- Onko jokin tuntemasi uutissivusto julkaissut samasta aiheesta uutisen?
- Älä levitä ihmisten yksityiselämää loukkaavia tietoja.
Valheenpaljastaja-sarjan periaatteena on linkittää jutussa käytettyihin lähteisiin. Tällä kertaa linkkejä on poikkeuksellisesti vähemmän, sillä feikkiuutisilla on jo tarpeeksi klikkauksia.
Valheenpaljastaja käsittelee faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa joka toinen maanantai. Ota yhteyttä: valheenpaljastaja@gmail.com
Muokattu 27.1.2016: Ulkoasukorjauksia.
Muokattu 22.4.2016: Lisätty tieto Jääraappa-palkinnosta.
Muokkaus 11.1.2017 Lisätty asiasana ja siirretty Yle Oppiminen alle.
Muokkaus 8.3.2019: Kommentointi on päättynyt.
