Hyppää pääsisältöön

Tiesitkö tämän pöllöistä?

Sarvipöllö tuijottaa takaisin tanakasti.
Sarvipöllö saattaa paeta pakkasia ja Suomen talvea, mutta palaa taas keväällä. Sarvipöllö tuijottaa takaisin tanakasti. Kuva: Yle / Juha Laaksonen sarvipöllö

Huu-huu... Pöllöjen elämään sisältyy paljon uhkia ja mahdollisuuksia ja jokainen vuosi on selviytymisen kannalta erilainen. Öisen huhuilijan voi tunnistaa myös äänen perusteella. Katso vinkit!

Miten selvitä talvesta?

Kylmä talvi ei ole Pohjolan karuihin oloihin sopeutuneille pöllöille pahin vastus. Pöllöt kestävät hyvin ankariakin pakkasia, jos ravintoa on tarjolla riittävästi. Mutta jos myyräkannat ovat pienet tai romahtavat täysin, joutuvat pöllöt vaikeuksiin.

Useimmat pöllöt, varsinkin vanhat koiraat, pyrkivät talvehtimaan asuinseutujensa lähettyvillä. Jos ravinto kotiseuduilla loppuu totaalisesti, pöllöjen on pakko lähteä liikkeelle.

Joinakin vuosina tunturi- ja hiiripöllöt vaeltavat paremmille ruokailumaille. Esimerkiksi hiiripöllöjä on nähty viime talvina etelärannikkoa myöten.

Lähteäkö muuttomatkalle vai jäädäkö kotiseudulle?

Eteläisemmät lajit viirupöllö, lehtopöllö ja huuhkaja pysyvät yleensä sinnikkäästi kotipaikallaan ja yrittävät selvitä talven yli sillä ravinnolla, mitä on tarjolla. Tosin näilläkin lajeilla nuoret linnut liikkuvat pesimäpaikoiltaan ja huuhkajia nähdään usein talvisin kaupunkialueilla.

Sarvipöllö ja suopöllö muuttavat, joten niiden ei tarvitse kokea piinaavan pitkää talvea. Niiden muuttoa pääsee seuraamaan keväisin ja syksyisin ulkomeren saarilla. Muutamia sarvipöllöjä jää vuosittain talvehtimaan etelärannikolle, mutta suopöllöt jatkavat aina etelämmäksi.

Lähteäkö muuttomatkalle vai jäädäkö kotiseudulle – kumpaankin eloonjäämisstrategiaan liittyy riskejä. Vaeltavat pöllöt joutuvat erilaisiin onnettomuuksiin. Kuolleita vaelluspöllöjä on löytynyt ratakiskoilta ja maanteiltä, osa on törmännyt sähköjohtoihin tai ikkunoihin. Tuntemattomilla seuduilla ravinnon löytäminen ei ole varmaa, joten kuolla voi nälkäänkin.

Pärluggla i träd
Osa helmipöllöistä pysyy talven yli paikallaan, osa liikkuu. Näin ruokaa on tarjolla tasaisemmin. Pärluggla i träd Kuva: Yle/Juha Laaksonen helmipöllö

Helmipöllön taktiikka

Vanhat helmipöllökoiraat ovat enimmäkseen paikkalintuja, mutta nuoret linnut ja osa naaraista käyttäytyy kuin muutto- ja vaelluslinnut.

Erilainen kotipaikkauskollisuus on tarkoituksenmukaista. Sen ansiosta ravintoa riittää enemmän. Kun osa pöllöistä lähtee liikkeelle, parantuvat kaikkien mahdollisuudet selvitä talvesta.

Nuoret helmipöllöt ovat ensimmäisenä elinvuotenaan kiertolaisia.

Hajaantumisella on merkitystä myös seuraavan lisääntymiskauden kannalta. Vanhojen koiraiden paikkauskollisuus takaa sen, että ne saavat pitää kolonsa seuraavanakin keväänä. Niiden ei tarvitse etsiä uutta reviiriä ja taistella pesäkoloista vuosittain.

Helmipöllönaaraat liikkuvat talven aikana melko laajalla alueella. Kun naaraat tuntevat pesimävireen alkavan, ne etsiytyvät lähiseudulla huhuilevan koiraan reviirille.

Partneri on lähes aina eri kuin aikaisempana vuonna. Joskus naaras saattaa pesiä muutaman kilometrin päässä entisestä kolosta, toisinaan se on matkannut satojakin kilometrejä.

Nuoret helmipöllöt ovat ensimmäisenä elinvuotenaan kiertolaisia. Ne hajaantuvat syksyllä kauaksi kotiseuduistaan ja pöllöt viettävät talven siellä, missä ravintoa on tarpeeksi tarjolla.

Pesimäajan koittaessa nuoret koiraat yrittävät löytää vapaan reviirin ja houkutella naaraan itselleen. Nuoret naaraat aloittavat pesinnän yleensä hieman myöhemmin kuin vanhat.

Aikuinen viirupöllö istuu koivun oksalla ja nuokkuu.
Viirupöllö huhuilee kiivaimmin tunnin pari ennen auringonnousua. Aikuinen viirupöllö istuu koivun oksalla ja nuokkuu. Kuva: Yle / Seppo Nykänen viirupöllö

Viirupöllönaaras voi olla äkäinen

Nuori viirupöllö odottaa ruokaa oksalla.
Piskuinen viirupöllö on söpö, mutta sen äiti saattaa olla ärhäkkä puolustaessaan pienoistaan. Nuori viirupöllö odottaa ruokaa oksalla. Kuva: Yle / Pentti Kallinen viirupöllö

Viirupöllön huhuilu on kiivaimmillaan tunnin pari ennen auringonnousua, mutta pöllöjen voi kuulla puhkuvan myös iltayöstä. Kaukaa kuultuna viirupöllöä voi olla vaikea erottaa pihapiiriä vartioivan karvaturrin haukahteluista.

Viirupöllö on aktiivisimmillaan aamu- ja iltahämärissä, mutta se saalistaa myös öisin. Joskus pöllön voi nähdä ravinnonhankintapuuhissa päivisinkin.

Saalisvalikoima koostuu pääosin pikkunisäkkäistä, joiden osuus on pesimäaikaisesta ravinnosta yli 75 prosenttia. Jos myyriä on pesimäkauden alussa tarjolla paljon, eivätkä myyräkannat romahda, luvassa on paljon pöllönpoikasia.

Mikäli myyriä on niukasti, poikueet jäävät pieniksi. Jos myyrät ovat täysin kateissa, jättävät viirupöllöt kokonaan pesimättä. Vuosien väliset erot ovat hurjat.

Jos touko–kesäkuussa kuulee metsässä kävellessä viirupöllön kimeän, nenäsointisen varoitusäänen tai näkee emon, on syytä olla tarkkana. Pesää tai poikuetta ei kannata alkaa suin päin etsiä, sillä viirupöllöt puolustavat poikuettaan kiivaasti.

Jos naaras iskee, on tunkeilijalla syytä olla asianmukainen varustus. Kypärä ja nahkatakki ovat parempi yhdistelmä kuin teepaita ja hikinauha.

Tunnista pöllöjen äänet!

Pöllö äänen kuvaus
Varpuspöllö punatulkkumainen vihellys pjyy
Huuhkaja kumea ja matala huu-hu tai huu
Helmipöllö puputtava pu-pu-pu-pu
Lehtopöllö väräjävä ja laskeva huu-hu-huhuhuuuuu
Hiiripöllö puliseva ululululuuu
Viirupöllö koiramainen haukahteleva vuh-hu-huh
Lapinpöllö hiljainen ja laskeva hu-hu-hu-hu
Sarvipöllö suora ja sarjamainen huu huu huu
Suopöllö pehmeän kumiseva vuh vuh vuh

Lisää pöllöistä:

Huuhkajasta apua astmaan ja alkoholismiin
Millä säällä pöllöretkelle?
Pöllöt näkevät korvillaan

EDIT: Artikkelia päivitetty 15.2.2019/Tiina Jensen

Kommentit