Hyppää pääsisältöön

Kansallispuvusta nykymuodin luoja?

Koillis-Savon kansallispuku
Koillis-Savon kansallispuku Kuva: Kuvaaja: Jari Pussinen koillis-savon kansallispuku

Kansallispuvun arvoa kunnioittaen puen yksi osa kerrallaan päälleni Koillis-Savon asukokonaisuutta. Helsingin Töölöstä lainaan saatu puku liippaa tarpeeksi läheltä Pohjois-Savoa, josta olen kotoisin. Halutessani olisin voinut pukeutua vaikka Mouhijärven kansallispukuun. Tosin minun luonteelleni se ei olisi sopinut, onhan upeaa pukeutua asuun, jossa näkyvät omat juuret, vaikka puvun valitsemiseen ei liitykään mitään virallista sääntöjä.

Itse asiassa Koillis-Savon kansallispuku on upea vuosisataisten tietojen taidonnäyte. Muinainen historiatietoisuus on koottu pieniin yksityiskohtiin, kangasmateriaaleihin ja kaavoihin. Röijypukuun kuuluu röijyn lisäksi paita, esiliina, irtotasku, sukat, olkapäillä oleva huivi ja huivista kiedottu pussi tavaroille. Vaatteissa pääsevät oikeuksiinsa eri käsityöalan osaajat, kuten pitsinnyplääjät, nauhanpunojat ja myssymaakarit, ompelijat ja koruvalmistajat.

Koillis-Savon kansallispukuun kuuluva päähine
Tykkimyssy Koillis-Savon kansallispukuun kuuluva päähine Kuva: Kuvaaja Jari Pussinen koillis-savon kansallispuku

Tykkimyssyn tarina

Esimerkiksi Koillis-Savon tykkimyssyyn liittyy tarina siitä, kuinka miehet tekivät monia päiviä kestäviä tervanhakumatkoja Ouluun. Lepytelläkseen poissaoloansa, he ostivat puolisoilleen parhainta silkkiä mitä löysivät. Tämän vuoksi Koillis-Savon kansallispukuun kuuluu silkkikankaalla päällystetty-ja kirjailtu tykkimyssy. Totta vai ei, se jääköön jokaisen harkinnan varaan.

Toki muissakin kansallispuvuissa, joihin tykkimyssy kuuluu, on tehty silkkipäällyste. Nähtävissä kuitenkin on, että kauppareitit liittyivät monesti pukumateriaalin valintaan. Pukututkimus muistuttaakin välillä salapoliisityötä, kun sopivaa vaatekappaletta etsitään esikuva-aineistoksi.

Joihinkin kansallispukuihin kuuluvat osaksi korut. Yleisiä metallikoruja ovat esimerkiksi pyöreät paljinsoljet, vyöriipukset, avainkoukut ja levyriipukset. Kansallispuvut ovat itse asiassa asiantuntijain kokoamien mallien mukaan nykykäyttöön valmistettuja uusintoja talonpoikaisväestön juhla-asuista.

Kansallispuvuilla on mahtava historia

Suomalainen kansallispuku syntyi 1800-luvun lopussa, jolloin Euroopassa elettiin murroksen aikaa. Tällöin suomenkielinen sivistyneistö oli syntymässä ja etsittiin kansallista identiteettiä. Silloin ryhdyttiin keräämään talteen esineistöä, kansarunoutta sekä kansantapoja ja -uskomuksia. Kansallisromantiikka oli myös kansallispukujen löytämisen takana. Kansallispukujen historiaa ja pukuloistoa on nähtävillä Suomen kansallismuseossa jaSuomen kansallispukukeskuksessa.

Kun valitsee juhla- asukseen kansallispuvun, tulee kiinnittää huomiota etikettisääntöihin. Harmikseni kampauksella ja meikillä ei saa koreilla, joten annoin kampaajan laittaa tykkimyssyn alle yksinkertaisen, siistin nutturan. Etuhiukset hän kampasi kohti nutturaa. Päähineen asettelu onkin tarkkaa. Pitsiosan tulee olla hieman otsan päällä. Valitsin pukuun sopivat mustat solkikengät, myös nauhakengät olisivat kelvanneet. Koruja en saanut laittaa, koska ne eivät asuuni alkuperäisesti kuulu. Röijyn sulkemiseen käytin huomaamatonta nuppineulaa, tosin samaa virkaa olisi voinut tehdä myös helmellä koristeltu yksinkertainen neula.

Kansallispuku 2.0

Kansallispukuja voi ostaa käytettynä. Osia voi löytää jopa kirpputoreilta. Jos haluaa, että kaikki tehdään oikeaoppisesti, kannattaa turvautua ompelijaan tai vaikka Taito-yhdistykseen. Yhdistyksestä voi kysellä myös kansallispukujen kaavoja. Valmiita kankaita pukuihin ei ole välttämättä saatavana, vaan ne pitää teettää erikseen. Tai jos taitoa riittää, voi ne tehdä itse kangaspuilla. Ostokankaita ei saa välttämättä heti, vaan niitä voi joutua odottamaan. Oikeanlainen asukokonaisuus syntyy lopulta kansallispukuraadin tarkistamien ohjeiden mukaisesti.

Kansallispuvun osista stailattu kokonaisuus
Stailattu asu Kansallispuvun osista stailattu kokonaisuus Kuva: Kuvaaja: Jari Pussinen teri niitti

Kansallispuvuista voi löytää myös uusia ideoita nykyajan pukeutumiseen. Suomessa on noin 400 erilaista kansallispukua ja niistä voi poimia joko osia tai materiaaleja osaksi nykymuotia. Kansallispukuihin kuuluu eri mallisia hameita, housuja, liivejä, vöitä ja nauhoja, joita voi yhdistellä vaikkapa farkkuihin, bleisereihin tai vaikkapa mustiin mekkoihin. Vain mielikuvitus on rajana.

Stylisti Teri Niitti halusi toteuttaa punainen matto -ilmeen ottamalla Koillis-Savon kansallispuvusta päähineen ja vyötäröllä olevan taskun. Tykkimyssystä tuli olkakoriste ja taskusta käsilaukku. Kansallispuvusta saa ihan virallisestikin ottaa osia, kunhan sen tekee tyylillä ja perinteitä vaalien.

Elina Saaren luomus
Elina Saaren luomus Elina Saaren luomus Kuva: vesa.airio@visualtailors.fi elina saari

Toisaalta kansallispuvuissa käytetään upeita käsintehtyjä kankaita. Näitä kankaita voi hyödyntää mieleisellään tavallaan. Tässä Elina Saaren suunnittelemassa asussa yhdistyy Munsalan naisen kansallispuku ja nykymuoti. Uniikkiasuja valmistava Saari löysi kuolinpesästä Munsalan hameen kappaleen, josta tuli minishortsit. Prätkähousuissa on yhdistely huopaa, kierrätettyä nahkatakkia, hattutehtaan hikinauhoja ja muovista ruutukassia.

Voihan asukokonaisuuksia toteuttaa myös käyttämällä kansallispukukaavoja ja yhdistämällä kangasliikkeiden ostokankaita. Miltähän Koillis-Savon kansallispuku näyttäisi, jos se olisi muutoin ommeltu mustasta ja harmaasta silkistä, mutta röijy olisi toteutettu harmaa-musta vivahteisella lammasturkilla?

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Puoli Seitsemän