Kun aika loppuu

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

Elina Hirvosen uusin romaani, Kun aika loppuu, on pelonsekaisia tunteita herättävä lukukokemus. Kirja kertoo siitä kuinka lähitulevaisuudessa, ehkä parinkymmenen vuoden kuluttua, nuori mies kiipeää Helsingissä Lasipalatsin katolle ja ampuu sieltä ihmisiä.

Hirvonen sanoo miettineensä ennen kirjoittamista koulusurmaajien vanhempia ja heidän taakkaansa. Kirjoittaessa aihe kuitenkin on laajentunut koskemaan ilmastonmuutosta ja liikakansoitusta. Yksittäisestä koston teemasta kasvoikin laajempi näkökulma ekoterrorismiin.
Vaikka romaani ei ole sukupolvitarina siitä, miten ihmisten kasvatus ja kohtelu vaikuttavat myöhempiin sukupolviin, on mielenkiintoista ajatella, mitä Hirvonen haluaa kertoa.

Tuhoutuvan maailman pelastamiseen tarvitaan jokaista

Tarinassa on 58-vuotias äiti Laura Anttila, joka on oman aikansa ilmastoaktivisti. Hän opettaa yliopistossa ilmastontuhon vaaroista. Perheen isä Erik on arkkitehtina myös valveutunut ja vastuullinen. Perheen tytär kouluttaa itsensä lääkäriksi ja auttaa ihmisiä Somaliassa. Poika, Aslak, joutuu koulussa syrjityksi ja jää yksin.

Hyvin mielenkiintoisella tavalla Hirvonen kytkee uuden sukupolven etsimään muutosta väkivallan avulla. Aslak ei ole yksin vaan ampujia on muissakin kaupungeissa samanaikaisesti. Olisi voinut kuvitella, että tarinassa olisi ollut kerskakulutukseen keskittynyt perhe. Silloin perheen pojan voisi kuvitella vastustavan tällaista elämäntapaa, koska se johtaa maailman asteittaiseen tuhoutumiseen. Mutta romaanissa asetelma olisi varmaankin ollut liian selvä asetelmaltaan. Nyt ongelmaksi muodostuukin se, miten hyvää tarkoittavan perheen lapsesta tulee ekoterroristi.

Kirjan armottomuus tulee siitä, kun ajattelee, että ilmastonmuutokseen jo havahtunut ja siitä varoittava äiti huomaa lapsensa ampuvan ihmisiä Lasipalatsin katolta. Lukijan päässä alkavat risteillä ajatukset siitä, miten tähän on tultu. Onko vika ollut kasvatuksessa? Onko poika vain noudattamassa äitinsä opetusta ja näkee mihin maailma on menossa? Onko pieni väkivalta sallittua, jos sillä estetään suurempi ekokatastrofi?

Hirvosen romaani varoittaa, että ilmaston muuttuminen on jo nyt tunkeutumassa meidän läheisiin ihmissuhteisiimme. Hän kirjoittaakin, että ilmastokriisi vaikuttaa myös siihen, miten me kohtelemme toisiamme.

Tärkeimmäksi kirjan lauseista minulle nousi: ”Eheä maailma ei tarvitse puolelleen ketään, tuhoutuvan pelastamiseen tarvitaan jokaista”.

Elina Hirvonen on Aamun kirjan haastattelusa torstaina 26.3. klo 8.45