Hyppää pääsisältöön

Kun aika loppuu

kirjailija Elina Hirvonen
Kirjailija Elina Hirvonen kirjailija Elina Hirvonen Kuva: © Carl Bergman elina hirvonen

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

Elina Hirvosen uusin romaani, Kun aika loppuu, on pelonsekaisia tunteita herättävä lukukokemus. Kirja kertoo siitä kuinka lähitulevaisuudessa, ehkä parinkymmenen vuoden kuluttua, nuori mies kiipeää Helsingissä Lasipalatsin katolle ja ampuu sieltä ihmisiä.

Hirvonen sanoo miettineensä ennen kirjoittamista koulusurmaajien vanhempia ja heidän taakkaansa. Kirjoittaessa aihe kuitenkin on laajentunut koskemaan ilmastonmuutosta ja liikakansoitusta. Yksittäisestä koston teemasta kasvoikin laajempi näkökulma ekoterrorismiin.
Vaikka romaani ei ole sukupolvitarina siitä, miten ihmisten kasvatus ja kohtelu vaikuttavat myöhempiin sukupolviin, on mielenkiintoista ajatella, mitä Hirvonen haluaa kertoa.

Tuhoutuvan maailman pelastamiseen tarvitaan jokaista

Tarinassa on 58-vuotias äiti Laura Anttila, joka on oman aikansa ilmastoaktivisti. Hän opettaa yliopistossa ilmastontuhon vaaroista. Perheen isä Erik on arkkitehtina myös valveutunut ja vastuullinen. Perheen tytär kouluttaa itsensä lääkäriksi ja auttaa ihmisiä Somaliassa. Poika, Aslak, joutuu koulussa syrjityksi ja jää yksin.

Hyvin mielenkiintoisella tavalla Hirvonen kytkee uuden sukupolven etsimään muutosta väkivallan avulla. Aslak ei ole yksin vaan ampujia on muissakin kaupungeissa samanaikaisesti. Olisi voinut kuvitella, että tarinassa olisi ollut kerskakulutukseen keskittynyt perhe. Silloin perheen pojan voisi kuvitella vastustavan tällaista elämäntapaa, koska se johtaa maailman asteittaiseen tuhoutumiseen. Mutta romaanissa asetelma olisi varmaankin ollut liian selvä asetelmaltaan. Nyt ongelmaksi muodostuukin se, miten hyvää tarkoittavan perheen lapsesta tulee ekoterroristi.

Kirjan armottomuus tulee siitä, kun ajattelee, että ilmastonmuutokseen jo havahtunut ja siitä varoittava äiti huomaa lapsensa ampuvan ihmisiä Lasipalatsin katolta. Lukijan päässä alkavat risteillä ajatukset siitä, miten tähän on tultu. Onko vika ollut kasvatuksessa? Onko poika vain noudattamassa äitinsä opetusta ja näkee mihin maailma on menossa? Onko pieni väkivalta sallittua, jos sillä estetään suurempi ekokatastrofi?

Hirvosen romaani varoittaa, että ilmaston muuttuminen on jo nyt tunkeutumassa meidän läheisiin ihmissuhteisiimme. Hän kirjoittaakin, että ilmastokriisi vaikuttaa myös siihen, miten me kohtelemme toisiamme.

Tärkeimmäksi kirjan lauseista minulle nousi: ”Eheä maailma ei tarvitse puolelleen ketään, tuhoutuvan pelastamiseen tarvitaan jokaista”.

Elina Hirvonen on Aamun kirjan haastattelusa torstaina 26.3. klo 8.45

Lisää ohjelmasta

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri