Hyppää pääsisältöön

Loch Nessin hirviö silmin nähtynä sekä filmattuna

Loch Ness on tilavuudeltaan Skotlannin suurin makean veden allas. Syvä järvi on kätkenyt tummiin vesiinsä jo 1600-luvulta asti arvoituksen: väitetään, että Loch Nessissä elää vesihirviö. Siksipä oli vain paikallaan, että Ylen kuvaajat vierailivat 1966 Skotlannin ylämailla ja etsivät selitystä silminnäkijöiden havainnoille.

Hugh Rowand kertoo nähneensä Loch Nessin hirviön 1960-luvun alussa.
Hugh Rowand kertoo nähneensä Loch Nessin hirviön 1960-luvun alussa. Hugh Rowand kertoo nähneensä Loch Nessin hirviön 1960-luvun alussa. Kuva: Yle kuvanauha Loch Nessin hirviö,Yle Elävä arkisto,Skotlanti,loch ness

Entinen hotellinomistaja Hugh Rowand aloittaa ohjelman silminnäkijähaastattelut. Rowand asui aiemmin vaimonsa kanssa Loch Nessin rannalla ja noin viisi–kuusi vuotta aiemmin he olivat ystäviensä kanssa rannalla katselemassa yli järven. Hänen vaimonsa huomasi ensin veden pinnassa väreilyä. Sitten pinnalle nousi ohuehko esine tai olento, joka alkoi yhtäkkiä liikkua eteenpäin pitkin järveä, kunnes se painui jälleen pinnan alle.

Erityisesti sen nopeus teki Rowandiin vaikutuksen. Tavanomaiset kalastusveneet kulkivat järvellä noin viiden solmun nopeutta, kun taas tämä liikkui ainakin jopa viisinkertaista vauhtia.

Benediktiinimunkki isä Carruth kertoo omasta havainnostaan. Hän kertoo nähneensä hirviön vuonna 1940.
Isä Carruth kertoo omasta havainnostaan. Hän kertoo nähneensä hirviön vuonna 1940. Benediktiinimunkki isä Carruth kertoo omasta havainnostaan. Hän kertoo nähneensä hirviön vuonna 1940. Kuva: Yle kuvanauha loch ness

Seuraavan todistuksen antaa benediktiinimunkki isä Carruth. Vuonna 1949 Carruthi toimi paikallisen luostarin vierailijavastaavana ja hän oli veneilemässä vieraittensa kanssa järvellä. Heinäkuinen aamu oli kaunis ja järvi täysin tyyni. Carruth oli vilkaissut taaksepäin veneen tulosuuntaan, jolloin hän näki puoli tusinaa kyttyröitä jotka kohosivat noin jalan korkeudelle (n.30 cm) veden pinnasta. Kun nuo kyttyrät alkoivat liikkua, oli Carruth vakuuttunut, että kyseessä oli jonkinlainen eläin.

Seurue lähti kohti kyttyröitä ja he pääsivät noin 200 jaardin (n.182 metriä) päähän näystä, kunnes kyttyrät painuivat pinnan alle. He kiertelivät aikansa, mutta eläin ei enää näyttäytynyt.

Veneenhoitaja Alex Cambell kertoo nähneensä hirviön useasti — ensimmäisen kerran jo vuonna 1934.
Alex Cambell kertoo nähneensä hirviön useasti — ensimmäisen kerran jo vuonna 1934. Veneenhoitaja Alex Cambell kertoo nähneensä hirviön useasti — ensimmäisen kerran jo vuonna 1934. Kuva: Yle kuvanauha loch ness

Kun he jatkoivat matkaa, eläin ilmaantui jälleen, ja tällä kertaa eri lailla. Pinnan ylle nousi Carruthin mukaan pitkä kaula ja pää, noin kolme jalkaa pinnan ylle. He näkivät myös kaulan takana pitkän, mustan ruumiin pinnan alla. Carruthin mukaan pää liikkui ja ilmeisesti katseli heitä. Tällä kertaa he yrittivät soutaa lähemmäs, mutta jälleen otus sukelsi.

Kolmas silminnäkijä on paikallinen veneenhoitaja Alex Cambell, joka oli asunut järvellä yli 40 vuotta. Cambell kertoo nähneensä hirviön ensimmäisen kerran jo vuonna 1934. Myös Cambell kuvailee hirviötä pitkäkaulaiseksi, pienipäiseksi ja kyhmyselkäiseksi otukseksi. Veneenhoitaja kertoo tarkastelleensa havaintojensa jälkeen erilaisia kuvituksia esihistoriallisista eläimistä ja tulleensa siihen tulokseen, että hänen näkemänsä olento muistutti joutsenliskoa, plesiosauria.

Hirviö filmattuna ja onnettomuuden aiheuttajana

Ylen raportissa haastatellaan myös lentoteknikko Tim Dinsdalea, joka oli aloittanut vuonna 1959 omat tutkimuksensa Loch Nessin arvoituksen selvittämiseksi. Dinsdale kertoo nähneensä hirviön ja onnistunut myös filmaamaan sen liikkeitä.

Tutkija Tim Dinsdalen luonnos Loch Nessin hirviöstä.
Tim Dinsdalen luonnos Loch Nessin hirviöstä. Tutkija Tim Dinsdalen luonnos Loch Nessin hirviöstä. Kuva: Yle kuvanauha loch ness

Vuonna 1960 hän oli vieraillut viikon ajan järven rannalla ja tarkkaillut järveä aamisin. Viimeisenä päivänä tärppäsi ja hän sai tallennettua filmillä nähtävän pätkän liikkeestä veden pintaa pitkin. Koska filmaaminen tapahtui etäältä, pystyi hän sanomaan vain että olento on iso. Muita olennon ulkonäköön liittyviä seikkoja Dinsdale oli tutkinut keräämiensä silminnäkijähavaintojen avulla.

Omakustannetutkija oli rajannut neljä vaihtoehtoa sille, mikä järvessä nähty olento olisi: Kyseessä voisi olla pitkäkaulainen jättiläishylje. Toinen vaihtoehto olisi muinaisesta joutsenliskosta kehittynyt eläin. Tai sitten se olisi sammakkoeläin, esimerkiksi valtava salamanteri. Mahdollisesti kyseessä voisi myös olla selkärangaton, suuri madonkaltainen olento.

Mutta ehkä lopullisen selvityksen saaminen ei olekaan hauskaa. Varsinkaan jos hirviötä ei todella olisikaan olemassa. Eikö maailmassa ole jo tarpeeksi asioita, joihin olemme jo menettäneet uskomme?

Dinsdale oli myös kirjoittanut kirjoja hirviöstä. Viimeisimmässä kirjassa mainitaan tapaus vuodelta 1952, jolloin Loch Nessillä yritettiin rikkoa veneilyn nopeusennätys. Kilpa-ajaja John Cobbin yritys päättyi traagisesti. Cobbin pikavene saavutti jopa 320 kilometrin tuntivauhdin, kunnes se osui yllättävään aaltoon ja vene hajosi. Cobb itse kuoli törmäyksessä saamiinsa vammoihin. Aallon aiheuttajaksi on esitetty – ja myös Dinsdale esittää – järvessä lymyilevää vesihirviötä.

Kattavasta raportista huolimatta Loch Nessin arvoitus jäi vuonna 1966 ratkaisematta.

Paluu Loch Nessin turistirysään

Ylen A-studio palasi mätäkuun kunniaksi vuonna 1985 Loch Nessin rannoille. Raportissa katsastetaan järven edelleen selvittämätöntä arvoitusta kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Kirjeenvaihtaja Tapani Lausti jututti jälleen hirviön silminnäkijöitä, mutta tällä kertaa pohdittiin myös mysteerin antia alueen turismille, joka oli vuosikymmenten aikana kasvanut melkoisiin mittoihin.

Kommentit
  • Rauli Virtanen: "Sodassa tapaa pahimmat ja parhaat ihmiset"

    Palkitun toimittajan seikkailuja neljältä vuosikymmeneltä

    Maailman kriisialueilta raportoinut toimittaja Rauli Virtanen on todistanut niin Vietnamin sotaa ja Beirutin tulihelvettiä kuin Kosovon etnisen puhdistuksen julmuuksia. 1970 Rioon suunnanneelta rahtilaivalta alkanut seikkailu on kestänyt yli neljäkymmentä vuotta, minkä aikana suomalaiset ovat saaneet nauttia ihmislähtöisistä tarinoista ympäri maailmaa. Elävä arkisto koosti Virtasen reportaaseja ja haastatteluja vuosien varrelta.

  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Rauli Virtanen: "Sodassa tapaa pahimmat ja parhaat ihmiset"

    Palkitun toimittajan seikkailuja neljältä vuosikymmeneltä

    Maailman kriisialueilta raportoinut toimittaja Rauli Virtanen on todistanut niin Vietnamin sotaa ja Beirutin tulihelvettiä kuin Kosovon etnisen puhdistuksen julmuuksia. 1970 Rioon suunnanneelta rahtilaivalta alkanut seikkailu on kestänyt yli neljäkymmentä vuotta, minkä aikana suomalaiset ovat saaneet nauttia ihmislähtöisistä tarinoista ympäri maailmaa. Elävä arkisto koosti Virtasen reportaaseja ja haastatteluja vuosien varrelta.

  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

  • Kun armeijassa oltiin vielä harmaissa

    Dokumentti varusmieskoulutuksesta vuodelta 1974.

    Kuinka suomalainen varusmiespalvelus on muuttunut vuosien varrella? Pienen käsityksen siitä saa Olavi Puusaaren suunnittelemasta ja ohjaamasta dokumentista Ei kenenkään maalla.

  • "Elämähän on hirveän kivaa, kun elämällä on tarkoitus" – Kalle ja Maija Könkkölä rakkaudesta ja vammaisuudesta

    Dokumentti kahden toimeliaan vammaisen avioliitosta 1999.

    Nuorena sokeutunut arkkitehti Maija Könkkölä ja kävelykykynsä jo lapsena menettänyt poliitikko Kalle Könkkölä kertoivat avioliitostaan vuonna 1999 Suomalaisia rakkaustarinoita -sarjassa. Vammaisten olojen parantamisen eteen pitkin elämäänsä työskennelleet Könkkölät kävivät läpi suhteensa alkuajat ja senhetkisen arjen. Arvo Tuomisen dokumentissa he myös muistelivat omia vammautumisiaan ja avasivat elämänasenteitaan katsojille.

  • Ikimetsän vieras istahtaa kannoksi kantojen joukkoon

    1980 valmistunut poeettinen kertomus aarniometsistä

    Ikimetsä on vuonna 1980 valmistunut poeettinen kertomus suomalaisesta metsästä, eläimistä ja kasveista, jotka elävät uhattuina yhä pienenevissä erämaasaarekkeissa.

  • 12-vuotias Arto Melleri kirjoitti Seita-kuunnelman kahdessa ja puolessa tunnissa

    Tuleva kirjailija ja runoilija kertoo kuunnelmadebyytistään.

    Toimittaja Kalle Ranta-aho haastattelee vuonna 1969 kesälomaansa viettävää Arto Melleriä puhelimen välityksellä. Tuleva kirjailija ja runoilija kertoo kuunnelmadebyytistään, kirjoitusharrastuksestaan ja sivuaa suhtautumistaan koulunkäyntiin. Haastattelun ja kuunnelman lisäksi kuullaan poikien ja tyttöjen käymä jälkikeskustelu, joka lähetettiin radiossa Seidan ensiesityksen jälkeen.