Ville Matilainen
Yle
Loch Ness on tilavuudeltaan Skotlannin suurin makean veden allas. Syvä järvi on kätkenyt tummiin vesiinsä jo 1600-luvulta asti arvoituksen: väitetään, että Loch Nessissä elää vesihirviö. Siksipä oli vain paikallaan, että Ylen kuvaajat vierailivat 1966 Skotlannin ylämailla ja etsivät selitystä silminnäkijöiden havainnoille.
Entinen hotellinomistaja Hugh Rowand aloittaa ohjelman silminnäkijähaastattelut. Rowand asui aiemmin vaimonsa kanssa Loch Nessin rannalla ja noin viisi–kuusi vuotta aiemmin he olivat ystäviensä kanssa rannalla katselemassa yli järven. Hänen vaimonsa huomasi ensin veden pinnassa väreilyä. Sitten pinnalle nousi ohuehko esine tai olento, joka alkoi yhtäkkiä liikkua eteenpäin pitkin järveä, kunnes se painui jälleen pinnan alle.
Erityisesti sen nopeus teki Rowandiin vaikutuksen. Tavanomaiset kalastusveneet kulkivat järvellä noin viiden solmun nopeutta, kun taas tämä liikkui ainakin jopa viisinkertaista vauhtia.
Seuraavan todistuksen antaa benediktiinimunkki isä Carruth. Vuonna 1949 Carruthi toimi paikallisen luostarin vierailijavastaavana ja hän oli veneilemässä vieraittensa kanssa järvellä. Heinäkuinen aamu oli kaunis ja järvi täysin tyyni. Carruth oli vilkaissut taaksepäin veneen tulosuuntaan, jolloin hän näki puoli tusinaa kyttyröitä jotka kohosivat noin jalan korkeudelle (n.30 cm) veden pinnasta. Kun nuo kyttyrät alkoivat liikkua, oli Carruth vakuuttunut, että kyseessä oli jonkinlainen eläin.
Seurue lähti kohti kyttyröitä ja he pääsivät noin 200 jaardin (n.182 metriä) päähän näystä, kunnes kyttyrät painuivat pinnan alle. He kiertelivät aikansa, mutta eläin ei enää näyttäytynyt.
Kun he jatkoivat matkaa, eläin ilmaantui jälleen, ja tällä kertaa eri lailla. Pinnan ylle nousi Carruthin mukaan pitkä kaula ja pää, noin kolme jalkaa pinnan ylle. He näkivät myös kaulan takana pitkän, mustan ruumiin pinnan alla. Carruthin mukaan pää liikkui ja ilmeisesti katseli heitä. Tällä kertaa he yrittivät soutaa lähemmäs, mutta jälleen otus sukelsi.
Kolmas silminnäkijä on paikallinen veneenhoitaja Alex Cambell, joka oli asunut järvellä yli 40 vuotta. Cambell kertoo nähneensä hirviön ensimmäisen kerran jo vuonna 1934. Myös Cambell kuvailee hirviötä pitkäkaulaiseksi, pienipäiseksi ja kyhmyselkäiseksi otukseksi. Veneenhoitaja kertoo tarkastelleensa havaintojensa jälkeen erilaisia kuvituksia esihistoriallisista eläimistä ja tulleensa siihen tulokseen, että hänen näkemänsä olento muistutti joutsenliskoa, plesiosauria.
Hirviö filmattuna ja onnettomuuden aiheuttajana
Ylen raportissa haastatellaan myös lentoteknikko Tim Dinsdalea, joka oli aloittanut vuonna 1959 omat tutkimuksensa Loch Nessin arvoituksen selvittämiseksi. Dinsdale kertoo nähneensä hirviön ja onnistunut myös filmaamaan sen liikkeitä.
Vuonna 1960 hän oli vieraillut viikon ajan järven rannalla ja tarkkaillut järveä aamisin. Viimeisenä päivänä tärppäsi ja hän sai tallennettua filmillä nähtävän pätkän liikkeestä veden pintaa pitkin. Koska filmaaminen tapahtui etäältä, pystyi hän sanomaan vain että olento on iso. Muita olennon ulkonäköön liittyviä seikkoja Dinsdale oli tutkinut keräämiensä silminnäkijähavaintojen avulla.
Omakustannetutkija oli rajannut neljä vaihtoehtoa sille, mikä järvessä nähty olento olisi: Kyseessä voisi olla pitkäkaulainen jättiläishylje. Toinen vaihtoehto olisi muinaisesta joutsenliskosta kehittynyt eläin. Tai sitten se olisi sammakkoeläin, esimerkiksi valtava salamanteri. Mahdollisesti kyseessä voisi myös olla selkärangaton, suuri madonkaltainen olento.
Mutta ehkä lopullisen selvityksen saaminen ei olekaan hauskaa. Varsinkaan jos hirviötä ei todella olisikaan olemassa. Eikö maailmassa ole jo tarpeeksi asioita, joihin olemme jo menettäneet uskomme?
Dinsdale oli myös kirjoittanut kirjoja hirviöstä. Viimeisimmässä kirjassa mainitaan tapaus vuodelta 1952, jolloin Loch Nessillä yritettiin rikkoa veneilyn nopeusennätys. Kilpa-ajaja John Cobbin yritys päättyi traagisesti. Cobbin pikavene saavutti jopa 320 kilometrin tuntivauhdin, kunnes se osui yllättävään aaltoon ja vene hajosi. Cobb itse kuoli törmäyksessä saamiinsa vammoihin. Aallon aiheuttajaksi on esitetty – ja myös Dinsdale esittää – järvessä lymyilevää vesihirviötä.
Kattavasta raportista huolimatta Loch Nessin arvoitus jäi vuonna 1966 ratkaisematta.
Paluu Loch Nessin turistirysään
Ylen A-studio palasi mätäkuun kunniaksi vuonna 1985 Loch Nessin rannoille. Raportissa katsastetaan järven edelleen selvittämätöntä arvoitusta kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Kirjeenvaihtaja Tapani Lausti jututti jälleen hirviön silminnäkijöitä, mutta tällä kertaa pohdittiin myös mysteerin antia alueen turismille, joka oli vuosikymmenten aikana kasvanut melkoisiin mittoihin.
