Hyppää pääsisältöön

Parasta kohderyhmää

Muusikko Samae Koskinen
Ruoka-Suomen juontaja Samae Koskinen matkalla jälleen jonnekin Muusikko Samae Koskinen Kuva: Yle saab

Tuskin mitään tuotetta maailmassa lähdetään tekemään ilman segmentointia, kohderyhmäajattelua tai tarkkoja tutkimuksia asiakkuuksista, oli kyse sitten autoista, suklaapatukoista tai kevytlevitteistä.

Ennen kuin siis mikään on tarjolla, myynnissä tai levityksessä, mietitään mahdollisen kohderyhmän ikä, sukupuoli, asuinpaikka, koulutustaso, varallisuus, sosiaaliluokka, arvot ja asenteet. Otetaan käyttöön erilaiset nelikentät, ja tuumaillaan haetaanko nyt chillaajia, nettipeukkuja, kotikissoja vai uskollisia. Ja tämän kaiken tiedon perusteella luodaan maku, paketointi, mielikuva ja markkinointisuunnitelma.

Näin toimii televisiokin. Menemättä sen syvemmälle Ruoka-Suomen kohderyhmäfilosofiaan, sen verran voi paljastaa, että aikuisista katsojista kuitenkin oli kyse.

Mitä sitten tapahtuu, kun kahdelle 15-vuotiaalle työelämään tutustujalle annetaan tehtäväksi katsoa muutama Ruoka-Suomen jakso. Heitä pyydetään – ei, käsketään – olemaan rehellisiä.

Tetit isossa pajassa
Ankarat arvostelijat Tetit isossa pajassa Kuva: Yle / Jouko Salokorpi tetit

Tuomio 1

Toteutus oli mielenkiintoinen. Erilaiset pätkät menneisyydestä, nykyhetkestä ja haastattelut yms. sai ohjelmaan värikkyyttä. On hienoa nähdä miten nyt ja ennen ruoka on vaikuttanut eri puolella Suomea.

Ihmiset haastatteluihin on valittu oikein. Jokaisella on asiaa ruuasta, mutta silti jokaisella on oma tarina.

Jo viidentoista minuutin aikana on tapahtunut paljon. Asioiden kulku on nopeaa ja pieneen hetkeen mahtuu paljon paljon asioita. Ei jäädä yhteen asiaan liian pitkäksi aikaa.

Tykkään ohjelman nopeasta temposta. Asioiden, paikkojen ja ihmisten vaihtuminen pitää kiinnostuksen yllä ohjelmaan.

Uskon, että nuo vanhat hetket, jotka on nostettu menneisyydestä, herättävät vanhemmissa ihmisissä tunteita ja muistoja. Veikkaan, että vanhempani alkavat seuraamaan Ruoka-Suomea, ainakin Topi.

Juonto tai ääni, joka kertoo ja selittää ohjelmaa eteenpäin, puhuu hyvin ja herättää ajatukset.

Jokaisesta asiasta on kerrottu hyvin ja yksityiskohtaisesti. Yksityiskohdat ovat monipuolisia ja persoonallisia. Tykkään niistä.

Mies, joka seikkailee ohjelmassa tuo mieleeni "30 päivässä Venäjän halki" ohjelman juontajamiehen. Ohjelmassa on samoja vivahteita kuin siinä, mutta Ruoka-Suomi ei kuitenkaan ole samantyyppisesti tehty kuin "30 päivässä Venäjän halki", vaan siihen on juuri lisätty paloja menneisyydestä ja haastatteluita. Ohjelman paikat eroavat toisistaan, silti ne liittyvät toisiinsa ja luovat sen tiiviin tunnelman, joka pitää katsojan hereillä ja pysäyttää katsomaan sitä.

Ruoka-Suomi vie ihmisen eri paikkoihin ympäri Suomenmaata, paikkoihin mihin ei välttämättä niin vain pääsisi.

Kokonaisuus ohjelmassa on hyvä, tarkasti suunniteltu, sieltä löytyy jokaiselle jotain mielenkiintoista.

käsin kirjoitettua tekstiä
käsin kirjoitettua tekstiä Kuva: Yle / Jouko Salokorpi arviot

Tuomio 2

Ohjelmaan on lisätty ikivanhoja videopätkiä, joka tuo lisää mielenkiintoisuutta ohjelmaan.

Ohjelmassa tulee hyvin esille, millainen ruokakulttuuri Suomessa oli ja millainen se on nyt.

Jaksot ovat monipuolisia: siinä haastatellaan ihmisiä, näytetään erilaisia videopätkiä ja käydään erilaisissa paikoissa ja tutustutaan ruokakulttuuriin.

Väleissä tulee lyhyitä koomisia kohtauksia, jotka keventää tunnelmaa.
Samoin musiikki on rentoa ja veikeää

Juonto on selkeä, ytimeikäs ja herättää ajatuksia

Jaksot ovat sinänsä aika pitkiä, mutta missään vaiheessa keskittyminen ei herpaannu.

Ohjelma on kaikin puolin mukavaa katseltavaa.

Tuomiot kirjoittivat Yle Kulttuurissa Tet-jaksoaan suorittaneet Iines Lahti ja Lilja Kangassalo.

  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri