Ah, miten ihanaa onkaan vaihtaa työpäivän jälkeen kiristävät farkut mukaviin kotipöksyihin. Juuri niihin, joihin aika on muovannut sopivat pussit sekä takamukselle että polville ja joiden lahkeensuut repsottavat leppoisasti.
Olen aina ollut rennon kotipukeutumisen kannattaja: ihmisten ilmoilla ulkonäköön täytyy panostaa, kotona sopii olla kuin ellun kana. Toki oma perheenikin koostuu ihmisistä, mutta he tietysti rakastavat minua juuri sellaisena kuin olen. Tosirakkaus kestää rispaantuneen lookin.
Elin tämän tiedostamattoman ajatusmallini kanssa tyytyväisenä siihen saakka, kunnes aihe sattui nousemaan esiin ystävättäreni kanssa. Hän on ollut yhdessä miehensä kanssa yli puolet elämästään. Siitä huolimatta parin välillä kipinöi, hyvällä tavalla. Ystävättärelläni on kahdenlaisia kotivaatteita: niitä joita hän käyttää miehen ollessa kotona ja niitä, joita hän käyttää ollessaan yksin.
Ystävättärelläni on kahdenlaisia kotivaatteita: niitä joita hän käyttää miehen ollessa kotona ja niitä, joita hän käyttää ollessaan yksin.
Ystävättäreni ei ymmärrä ajatusta, jonka mukaan kaikkia muita ihmisiä kunnioitetaan miellyttävällä lookilla paitsi sitä ainutta, jonka mielipiteellä on oikeasti merkitystä. ”Kyllähän se kertoo arvostuksesta, että haluaa näyttää kivalta toisen silmissä”, hän totesi. Veti hiljaiseksi.
Olenko kelvoton kumppani, kun vedän kotona ylleni mitä sattuu? Miksi teen näin? Nätin mekon vetää ylleen samassa ajassa kuin ruman, joten perustelua ei voi hakea ajankäytöstä. Entä voisiko syy löytyä mukavuudesta? Ei. Ystävättäreni paremmat kotivaatteet ovat joustavia trikoomekkoja ja pehmeitä, tällä vuosikymmenellä ostettuja, oloasuja - mukavia kaikki tyynni.
Voisiko syy kotihousujen maagiseen vetovoimaan liittyä vapaudentunteeseen? Ulkona joutuu panostamaan, kotona saa vain olla? Vai voisivatko ne muodostaa turvasataman alati muuttuvassa maailmassa: vaikka kaikki muu katoaisi, pieruverkkarit pysyvät?
Mieheni on onnekseni kotivaatteiden suhteen samoilla linjoilla kanssani - kotona ei tarvitse pingottaa. Omaan silmääni mieheni näyttää mainiolta kaikenlaisissa vaatteissa, mutta en voi kieltää, ettenkö katsoisi häntä pidempään silloin, kun hän lähtee töihin puvussa tai on muuten vaan tälläytynyt. Herää ylpeys: tuo tyylikäs herrasmies tuossa on minun. Ja tietysti sitä toivoisi, että myös kumppani tähyilee samoin miettein joskus takaisinpäin.
Olen päättänyt parantaa tapani. Monta kertaa. Olen ostanut vaatekaappiini nätimpiä kotivaatteita: on mekkoja, uusia collareita ja kivoja t-paitoja. Mutta ei voi mitään, hönöttävät verkkarit vetävät yhä puoleensa. Entä jos ne vain yksinkertaisesti ovat liian hyvin saatavilla, käden ulottuvilla siinä sohvannurkassa?
Millaiset ovat sinun "pieruverkkarisi" - lähetä kuva kotiasustasi tällä lomakkeella tai instagramissa hashtageilla #puoli7 ja #kotiasu. Liitä mukaan halutessasi myös tekstimuotoinen kuvailu kotiasusi parhaista puolista tai historiasta. Julkaisemme kuvia tällä sivulla kaikkien riemuksi.
