Marjo Lundvall
Yle
Helsinkiläinen Katariina Pyysalo (62) näki oman äitinsä hoidon puutteet lähietäisyydeltä. Yksin asuva, Alzheimeria sairastava äiti yritti pärjätä kodinhoitoavun turvin, mutta paljon tarvittiin vuosien varrella tyttären apua. Palvelutaloon pääsy toi äidille turvaa, mutta edunvalvonnan säännöt aiheuttivat tyttärelle ongelmia.
Paljonko omainen jaksaa?
Katariina Pyysalo oli vielä työelämässä, kun äidin Alzheimer todettiin. Äidillä oli tapana soittaa tyttärelle töihin montakin kertaa päivässä. Toisaalta äiti saattoi myös jättää vastaamatta puhelimeen tyttären soittaessa hänelle. Äidin muisti teki tepposiaan, ja huoli kalvoi tytärtä. Kodinhoidosta käytiin äidin luona kahdesti päivässä, mutta sen lisäksi äiti kaatuili ja joutui hälyttämään apua turvarannekkeensa avulla.
-Ihmettelin sääntöä jonka mukaan vanhuksen tulee saman vuorokauden aikana kaatua ainakin kolme kertaa ennen kuin häntä viedään sairaalaan. Äitini kun kaatui usein vain kaksi kertaa, joten hänet käytiin vain nostamassa ylös ja istuttamassa takaisin tuoliin, Katariina Pyysalo muistelee.
Loppuaikoina kodinhoitoapua saatiin kolme kertaa vuorokaudessa, mutta käynnit olivat hyvin lyhyitä.
-Kerran katsoin kellosta, että noin kolme minuuttia oli hoitajalla aikaa käynnilleen. Se ei suinkaan ole yksittäisen hoitajan vika, he tekevät parhaansa. Resurssit ovat yksinkertaisesti riittämättömät, mikä kertoo yhteiskunnan arvomaailmasta, Katariina Pyysalo huomauttaa.
noin kolme minuuttia oli hoitajalla aikaa käynnilleen
Katariina Pyysalo tietää, että hänen itsensä lailla moni muukin suuriin ikäluokkiin kuuluva hoitaa omia vanhempiaan jaksamisen äärirajoilla.
-Minulle jotkut terveydenhuollon henkilöt sanoivat, että lopeta äitisi huoltaminen. Sitten vasta palvelutalopaikka järjestyy. Kukapa omia vanhempiaan raaskisi jättää oman onnensa nojaan odottamaan mahdollista paikan vapautumista, Katariina Pyysalo ihmettelee.
Helsingin kaupungin ostopalveluna hankkima palvelutalopaikka järjestyi äidille viimein, kun hänellä oli jo lukuisia sairaalajaksojakin takanaan.
Merkillistä byrokratiaa
Katariina Pyysalon äiti oli jo vuosia aiemmin, ennen Alzheimeriin sairastumista, halunnut valtuuttaa Katariinan huolehtimaan kaikista omaan hoitoonsa ja talouteensa liittyvistä asioista, jos ei itse enää pystyisi asioistaan vastaamaan. Katariinalla olikin virallinen edunvalvojan valtuutus, maistraatista haettu. Yllätys oli kuitenkin se, että valtuutuksesta huolimatta Katariina ei saanut tietoja esimerkiksi äidille määrätyistä lääkkeistä. Hän ei myöskään voinut allekirjoittaa apteekille menevää lääketilausta.
Katariina ei saanut tietoja esimerkiksi äidille määrätyistä lääkkeistä.
-Lääketilauslasku tuli olla äitini allekirjoittama, vaikka hän Alzheimerin vuoksi hädin tuskin tiesi mitä allekirjoitti, Katariina Pyysalo kertoo.
Katariina Pyysalon piti tehdä kirjallinen hakemus sosiaali- ja terveyslautakunnalle ja perustella, miksi hän halusi äitiään koskevia lääke- ja muita hoitotietoja.
-Palvelutalossakin ihmettelin, että en varmaan ole ainoa omainen ja edunvalvoja, joka haluaa tietää mitä lääkkeitä omaiselle syötetään. Vastaus oli, että en ole ainoa, mutta kylläkin ainoa joka tinkaa eikä usko mitä sanotaan, Katariina Pyysalo kertoo.
Ylipäätään asioiden selvittäminen viranomaisten kanssa sujui huomattavan hitaasti. Puheluita siirreltiin henkilöltä toiselle, tai asiaa hoitanutta virkailijaa oli hankala tavoittaa.
-Jonkinlainen keskitetty, neuvova taho tulisi olla kaikkien ulottuvilla. Omaisilta menee turhauttavan pitkä aika selvittää, mille taholle mikin kysymys kuuluu, Katariina Pyysalo arvioi.
Äidin kuolema
Palvelutalossa Katariina Pyysalon äiti ehti asua vain nelisen kuukautta. Hän kuoli 88-vuotiaana helmikuun lopulla 2015.
Katariina Pyysalo tiesi äidin kunnon heikentyneen oleellisesti ja oli pyytänyt, että hänelle soitettaisiin, jotta hän kuoleman lähestyessä ehtisi vielä äidin vierelle. Taksimatkaa kotoa palvelutalolle olisi vain kymmenen minuuttia. Tämä toive ei kuitenkaan toteutunut. Aamuisessa soitossa palvelutalolta kerrottiin äidin nukkuneen rauhallisesti pois hoitajan ollessa vieressä.
Kun Katariina Pyysalo sai luettavakseen virallisen kuolintodistuksen, siihen äidin menehtyminen oli kirjoitettu toisin. Todistuksen mukaan äiti oli aamulla löydetty kuolleena sängystä, eli kukaan ei ollut läsnä kuolinhetkellä. Tämä ristiriita tiedonannoissa järkytti Katariinaa. Katariina Pyysalo koki myös erittäin loukkaavaksi ja surulliseksi sen kiireen, millä häntä vaadittiin tyhjentämään äidin huone.
Tämä ristiriita tiedonannoissa järkytti Katariinaa.
-Minulle sanottiin, että heti seuraavana päivänä tulee uusi asukas, huone pitää saada tyhjäksi. Jouduin keräämään äidin tavaroita, vaikka äitiä ei edes vielä ollut viety pois huoneesta, Katariina Pyysalo suree.
Katariina Pyysalon mukaan palvelutalossa oli paljon hyvää hänen äidilleen. Mukavaa seuraa, hoitajia ja turvaa. Mutta omaisen ja edunvalvojan asemaan liittyvät käsittämättömät hankaloitukset jäivät häntä kaihertamaan. Hän aikookin selvittää byrokratian kiemurat loppuun saakka, auttaakseen näin mahdollisesti muita vastaavien ongelmien kanssa kamppailevia.
Lisää ohjelmasta
