Hyppää pääsisältöön

Jääkärimarssi kiteytti uljaan aatoksen

Yksi musiikkihistoriamme helmistä on Jääkärimarssi, jonka symbolinen merkitys itsenäisyyttä tavoitelleiden suomalaisten keskuudessa oli suuri. Heikki Nurmion sanoittamaa ja Jean Sibeliuksen säveltämää, hankalasti marssittavaa kappaletta salakuljetettiin mm. Aino Sibeliuksen turkinhihassa. Tässä ohjelmassa kuulemme, mitä ensimmäisten joukossa kappaleen kuulleet jääkärit itse siitä ajattelivat.

Rehtori Tauno Kuusimäki tallensi 1960-1970-luvuilla mittavasti suomalaista jääkärihistoriaa. Yksi hänen mielenkiinnon kohteistaan oli Jääkärimarssin synty ja sen vastaanottaminen. Vuonna 1968 lähetetyssä radio-ohjelmassa hän kertasi sävelmän vaiheet lisäämällä niihin arvokasta ensi käden tietoa.

Kappale sai alkunsa loppukesästä 1917, jolloin tunnelma Saksan itärintamalla palvelleessa suomalaispataljoonassa oli kesän mittaan muuttunut synkäksi. Vaikka Venäjän tsaari oli kukistunut, kantautui Suomesta tietoja sekasorrosta. Suomalaisjääkärit odottivat kärsimättöminä tietoa omasta lähitulevaisuudestaan.

”Yks aatos ylpeä, pyhä”

Mielialan parantamiseksi pataljoonassa järjestettiin mm. kirjoituskilpailuita. Yhdessä niistä tehtävänä oli sanojen laatiminen jääkärien omaa marssilaulua varten. Ehdotuksia saatiin peräti kaksitoista, mutta niistä kolme täytti asetetut vaatimukset myös runollisesti.

Kolmanneksi sijoittui jääkäri Toivo T. Karangon runo. Ohjelmasssa kuulemme, miten hän itse lausuu runonsa loppujakeet.

Jääkärimarssi sävellettiin Heikki Nurmion sanoihin.
Jääkärimarssi sävellettiin Heikki Nurmion sanoihin Jääkärimarssi sävellettiin Heikki Nurmion sanoihin. Kuva: Kadettikunta Jääkäriliike

Apulaisryhmänjohtaja Heikki Nurmio (1887-1947) jätti kilpailuun kaksi ehdotusta, jotka molemmat palkittiin. Niistä toinen täytti lautakunnan mukaan ”korkeat vaatimukset”. Muutamaa aihetta lukuun ottamatta Nurmion runo oli ”itsenäinen, syntynyt, ei tehty”. Lautakunta kaipasi runoon vain pientä viilausta. Ohjelmassa kuulemme, miten Ville Heikinheimo kertoo Nurmion hienosäädöstä.

Kun teksti oli valmis, siihen tarvittiin sävellys. Sitä toivottiin Jean Sibeliukselta ja niinpä runo lähetettiin Berliinin kautta Tukholmaan Kai Donnerille, joka puolestaan toimitti sen Helsinkiin Sibeliuksen korvalääkärille Wilhem Zilliazukselle. Sibelius nouti tekstin Zilliacukselta ja kerrotaan, että hän jo paluumatkalla Tuusulaan olisi aloittanut sävellystyön junassa ja innostuksissaan pudottanut paperit venäläisen santarmin jalkoihin. Niin tai näin, Sibelius sävelsi kappaleen parissa päivässä omien sanojensa mukaan ”voimakkaan isänmaallisen tunnelman vallassa”.

Kun sävellys oli valmis, kuljetti Aino Sibelius sen turkinhihassaan rouva Zilliacukselle. Sävellyksestä laadittiin nopeasti useita jäljennöksiä ja se lähetettiin moottoriveneitse paluumatkalleen Libauhun. Matkasta tuli pitkä, sillä veneeseen tuli vika ja se ajelehti usean päivän ajan ennen rantautumista Hiidenmaalle. Osin vettynyt sävellys saapui perille Libauhun vasta marraskuussa 1917.

"Das ist kein Parademarsch!"

Perillä Libaussa päällystö kuuli kappaleen ensiesityksen Väinö Brandt-Palojärven pianolla soittamana. Hitaan tahtilajinsa vuoksi sävelmä herätti kummastusta. Kapteeni Ausfeldt huudahti saman tien, ettei kuultu kappale ollut paraatimarssi lainkaan. Todettiin, että sävel sopii paremmin laulettavaksi kuin marssittavaksi, eikä suomalaispataljoona koskaan Saksassa sen tahdissa marssinutkaan.

Monet Tauno Kuusimäen haastattelemista jääkäreistä muistivat hyvin ensivaikutelmansa Jääkärimarssista. Ohjelmassa Väinö Vainio kuvailee, miten bassolla ja kitaralla soitettu kappale kuulosti hänen korviinsa liki koomiselta. ”Pianolla soitettunakaan se ei jaksanut meitä innostaa, vasta kun se kuultiin mestarin itsensä tarkistamasta partituurista sotilassoittokunnan esittämänä oikealla nopeudella, se tuntui siltä, miksi se oli tarkoitettu.”

Myös Suomessa kappale luonnollisesti herätti itsenäisyysmielisten parissa suurta innostusta. Kuusimäen haastattelemat Jalo Lahdensuo ja Arvo Antila kertovat tilaisuuksista, missä he itse esittivät kappaleen ensimmäisen kerran marraskuussa 1917.

Nimekkäästä säveltäjästään huolimatta kappale on Kuusimäen mukaan katsottava ennen muuta Heikki Nurmion luomukseksi. ”Hiljainen Hilfsgruppenführer loi syyskesällä 1917 jääkäriliikkeen komeimman monumentin.”

Lue lisää:

Säveltäjä Jean Sibelius 1918

Jean Sibelius - vaarallisen Jääkärimarssin säveltäjä

Lokakuussa 1917 Jean Sibelius saa salaisen sävellystilauksen. Hän suostuu heti ja kappale syntyy nopeasti. Säveltäjä ei merkitse kuitenkaan nimeään nuottiin. Lue Jean Sibeliuksen päiväkirjaa 13. tammikuuta alkaen.

Lue lisää:

Ylioppilaskunnan Laulajat ja Heikki Klemetti 1910

Kielitaistelu Jääkärimarssin tahdissa

Tammikuun 19. päivänä 1918 Jääkärimarssi esitetään ensimmäisen kerran julkisesti akateemisessa itsenäisyysjuhlassa Helsingin yliopiston avajaisissa. Vaan kumpi esittää marssin ensimmäisenä, YL suomeksi vai Akademiska Sångföreningen ruotsiksi? Sibelius ei tule paikalle, eikä marssin säveltäjän nimeä vielä paljasteta.

Lue lisää:

Suomalaisjääkäreitä matkalla rintamalle (1916/1917).

Uutta valoa jääkärihistoriaan — näin he itse sen kertoivat

Aikansa radikaalit, jääkärikoulutukseen Saksaan vuosina 1915–1916 lähteneet miehet kertovat itse vaiheistaan. Millaiseksi he arvioivat jääkäriliikkeen merkityksen 50 vuotta itsenäistymisen jälkeen?

Lue lisää:

Kalle Holmberg ohjaa Jääkärin morsian -näytelmää (1972).

Holmbergin Jääkärin morsian kohahdutti maltillisuudellaan

Kun vasemmistoradikaalina tunnettu Kalle Holmberg ohjasi kevättalvella 1971 säyseän Jääkärin morsiamen Turun kaupunginteatterissa, puhuttiin vuoden teatteritapauksesta. Oliko Holmbergista tullut nationalisti, kysyttiin ironisesti.

Turun teatterielämässä puhalsivat vuonna 1971 muutoksen tuulet.

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Viron vaiheita radiodraaman kertomina

    Kuunnelmat valottavat veljeskansan 100-vuotista historiaa

    Viro julistautui valtioksi helmikuussa 1918. Kansakunnan vaiheisiin on mahtunut sotaa ja vieraita valloittajia, mutta myös kukoistavaa kulttuuria ja suuria kirjailijoita. Jaan Krossin ja Hella Wuolijoen kirjoittamat kertomukset valottavat Viron historiaa 1900-luvun alusta sotavuosiin. Käymme Eino Leinon matkassa 1920-luvun kulttuuripiireissä Virossa ja hengitämme raikasta, kolminkertaista kevättä: luonnon, kansan ja kirjallisuuden uutta heräämistä.

  • Ohjaaja Heidi Köngäs: Nostalgiaa ja muita haikeita mausteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia tunteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia outoja tunteita: on kaihoa, kauhua, noloutta, mutta yllättävän paljon ikävää. Ikävää ennen kaikkea yhdessä tekemistä kohtaan. Jokainen elokuva syntyy monessa vaiheessa, monen ihmisen taiteellisen työn tuloksena, mutta vain ohjaaja näkee ne kaikki. Katso Areenassa: Liian paksu perhoseksi ja muita Heidi Köngäksen ohjauksia

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

  • Satukirjamainen Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi

    Vanha tammikaunotar pysyi pitkään paikallisten salaisuutena.

    Mystinen tammikaunotar on kasvanut Lohjansaaren kuusikon siimeksessä satoja vuosia. Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi Antti Huttusen artikkelin myötä syksyllä 2014. Ylen Uudenmaan uutiset vieraili tammen juurella kesällä 2015 ja haastatteli Huttusta tammenlehvien alla.

  • Pekka Lipposen kuninkuushaaveet törmäävät vanhaan heilaan

    Lipponen ja Korkki seikkailevat Calamarian saarella.

    Pekka Lipposen rutiinintäyteinen toimistopäivä keskeytyy Calamarian kuningaskunnasta saapuvaan kirjeeseen. Kuningas Valerius Tietäväinen kutsuu suuresti kunnioitetun everstin ja tähtiritarin hallitsemaan kuningaskuntaansa, joka on tukahtua kilpailevien kansojen vallanhimoon ja pahansuopuuteen.

  • Partasen perhe muuttaa Kotikadulle – viides kausi nyt Areenassa

    Mm. Eeva Litmanen ja Sulevi Peltola tulevat osaksi sarjaa.

    Partasen perheen vanhemmat Onni (Sulevi Peltola) ja Anja (Eeva Litmanen) tuovat perheensä Itä-Suomesta Kotikadulle heti viidennen kauden ensimmäisessä jaksossa. Koko kausi nyt katsottavissa Areenassa.

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa