Hyppää pääsisältöön

Kuusi kuvaa Outi Merisalon elämästä

Outi Merisalon kuusi kuvaa.
Professori Outi Merisalon elämä on aina liikkunut Euroopan kulttuurikaupungeissa. Kuvakollaasi: Sami Rouhiainen. Outi Merisalon kuusi kuvaa. Kuva: Yle / valokuvat: Outi Merisalo outi merisalo

Professori oli jo pikkutyttönä harras kirjojen, historian ja elokuvien ystävä. Lapsuutensa hän vietti Itä-Helsingissä. Perheeseen kuuluivat äiti Kaija, isä Paavo, mummi Aino ja paria vuotta Outia nuorempi pikkuveli Matti. Koko perhettä yhdistivät kirjat, historia ja elokuvat, joista nuorelle Outille jäi koko elämää siivittävä intohimo ja työn kohde.

Historia, magistra vitae - historia on elämän opettaja

- Kävin erinomaisen Vuosaaren yhteiskoulun, jossa silloin sai opiskella kaikkea, vaikkapa kieliä pitkään ja perusteellisesti. Vielä eivät yhteiskunnan säästöt olleet iskeneet kielivalintoihin. Koulun käyminen 1970-luvulla oli luksusta, sanoo Outi Merisalo.

Harva opiskelija tietää, mille tielle yliopistosta lähtee, mutta Outi Merisalo löysi rakkaimmat kiinnostuksensa kohteet jo kouluaikana: antiikki, keskiaika, kielet ja historia. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa romaanista filologiaa, latinan kieltä ja Rooman kirjallisuutta, Kreikan kieltä ja kirjallisuutta, sekä englantilaista filologiaa. Opinnot alkoivat vuonna 1977.

Pitkä sukellus keskiaikaan ja renessanssiin

Gradun ja väitöskirjan Outi Merisalo teki Ranskassa Poitiers’ssa aiheenaan ”Kaksisijan taivutuksen kehitys 1200-luvun poitoulaisissa kansankielisissä asiakirjoissa". Väitöskirja käsitteli samaa aineistoa, mutta laajemmin: kirjurien käsialat, heidän käyttämänsä kirjoitusasut ja asiakirjojen materiaaliset piirteet antoivat lisää tietoa Ranskan kielioloista 1200-luvulla. Tutkimus valmistui v. 1988.

Vuosina 1987 - 1991 seurasi intensiivinen tutkimusvaihe italialaisen renessanssin parissa. Italialainen humanisti Poggio Bracciolini (1380 - 1459) oli Outi Merisalon suuri innoittaja. Vanhat käsikirjoitukset ja kirjahistoria olivat koukuttaneet nuoren tutkijan lopullisesti.

Professuuri keskelle Järvi-Suomea

Romaanisen filologian professuurin Outi Merisalo sai Jyväskylän yliopistosta v. 1994 ja toimii samassa tehtävässä kielten laitoksella edelleen. Hän on ilmeisen tyytyväinen työhönsä ja laitoksensa saavutuksiin, meneillään oleviin projekteihin ja nautittavan kansainväliseen ilmapiiriin. Työ vie tutkijan suoraan lähteille, huippukirjastoihin ja seminaareihin välillä pitkiksikin ajoiksi. Hän tapaa kollegoita ja opiskelijoita kaikkialta maailmasta ja selvittää heidän kanssaan arvoituksia, jotka koskevat ihmisen historiaa kirjoittamisen kautta - kirjahistoriaa. Työhön liittyy syvällinen kielitaito ja sitä kautta rakkaus eri kulttuureihin ja niiden kauneimpiin hedelmiin - musiikkiin, teatteriin, kirjallisuuteen, elokuvaan ja kuvataiteisiin.
Tämä professori on saanut elämänlahjakseen työn, josta nauttii koko sydämestään ja jossa saa kukoistaa ja säteillä tietoenergiaa uusiin nuoriin tutkijoihin kaikkialta maailmasta. Tieto siirtyy aidon innostuksen siivittämän, huipputason tutkimuksen kautta.

Luennoitsijana Merisalo tunnetaan palavana verbaalikkona, joko nappaa yleisön otteeseensa välittömästi - tarvittaessa hyvin monella eri kielellä. Hänellä on paljon kadehdittu pedagogin ja suvereenin puhujan karisma, josta moni voi vain unelmoida. Merisalon mainioita luentosarjoja on paljon, mutta yksi legendaarisimmista on elokuvan historia, jossa hän vie opiskelijat elokuvan alkulähteille, näyttää kadonnutta Berliinia ja muita muistoja Euroopasta, jotka ovat tallentuneet filmille, mutta katukuvasta ja interiööreistä jo kauan sitten kadonneet.

Vanhaa käsikirjoitusta voi hypistellä reilusti

Jokainen käsikirjoitus on uniikki ja sitä tulee tarkastella kaikilta mahdollisilta kannoilta. Keski- ja renessanssiaikaiset käsikirjoitukset ovat tukevaa tekoa ja niitä uskaltaa kosketella reippaasti. Sidoksessa on vahvat puuplankit. Papyrusta käytettiin antiikin aikana 300-400 -luvuille jKr. saakka. Pergamentti tuli käyttöön ajanlaskumme alun tienoilla, ensin vaatimattomiin kohteisiin, esim. muistikirjoihin.

On huikea tunne tunnistaa jonkun muinaisuuden henkilön käsiala ja päästä näin kosketuksiin suoraan alkuperäisen kirjailijan kanssa, joka on käsin tuon tekstin kirjoittanut.
Vähitellen pergamentti syrjäyttää papyruksen kokonaan kirjamateriaalina. Pergamentille kirjoitettu muste sisältää usein metalleja, rautaa, pikeä tai nokea. Papyrukseen ei musteessa metallia tarvittu.

Suosikkipaikkoja Firenzessä

Upea Firenze on Outi Merisalon sydämessä hyvin lämpimällä sijalla: Maiseman takia kannattaa lähteä hiukan Firenzen ulkopuolelle bussilla 7, kohteeseen nimeltä Fiesole, jossa voi käydä Firenzen puoleisella rinteellä ihanassa hotelli Villa Auroran ravintolassa, josta saa loistavaa ruokaa. Sieltä voi estottomasti ihailla Brunelleschin kupolia ja mahtavaa maisemaa Firenzen yllä.

Firenzen kirjastot, levykaupat ja kirjakaupat ovat must, ja totta kai Piazza della Repubblica -aukiolla sijaitseva Gillin kahvila, aivan Firenzen keskustassa, jossa hyvin lähellä kohoaa kaikkien kävijöiden must - Palazzo Vecchio eli Firenzen kaupungintalo.
Toukokuinen Maggio musicale on kaupungin ihastuttavimpia musiikkitapahtumia.

Pelkkä englanti ei kielitaitona riitä!

Professori Merisalo suorastaan jyrähtää, kun lähdetään analysoimaan Suomen vieraiden kielten nykytilannetta. Englanti on arvokas kieli, joka on osattava, mutta se ei meille riitä. Vieraiden kielten opiskeluun pitäisi Suomessa jälleen panostaa. On käsittämätöntä, että vaikkapa vanhoja kieliä saatetaan tutkia yliopistotasolla englanninkielisten käännösten kautta. Varsin arveluttavaa on, jos ihminen (tutkija) ei kykene tutkimaan lähteitään alkukielellä!

Ei tarvitse olla tutkija voidakseen lukea kirjoja, lehtiä tai blogeja vieraalla kielellä. Kannattaa rohkeasti hyödyntää kaikkea kielitaitoaan heti, vaikkapa vain pieninä annoksina kerrallaan, sitä kautta se karttuu - yllättävän nopeasti. Ranskalaisilla on meille tuttu sanonta: l'appétit vient en mangeant (ruokahalu kasvaa syödessä).