Hyppää pääsisältöön

Menestys tuntuu kivalta

Metronomy
Metronomy metronomy

Englantilainen elektropop-yhtye Metronomy esiintyi maanantaina Helsingissä. Yhtyeen neljäs albumi “Love Letters” on kerännyt kehuja kriitikoilta. Metronomy soittaa pop-musiikkia, joka on samaan aikaan tyylikästä, kokeellista ja erittäin tanssittavaa. Tyyliä kuvaillaan joskus retroelektroksi.

”Metronomysta on alettu puhua elektro-popbändinä, mutta yleisön mielikuvathan eivät ole tarkkoja luonnehdintoja. Voihan viimeisintä albumiamme niinkin kuvailla, mutta... jos haluaisi kuulla retroelektroa, en tiedä, mitä bändiä suosittelisin. Metronomy ei varmaan olisi itsestään selvin vaihtoehto”, kertoo Metronomy -yhtyeen laulaja, kitaristi ja kosketinsoittaja, Joseph Mount.


Mount sanoo olevansa erityisen ylpeä uuden albumin biisistä "I'm Aquarius". Mikä juuri siinä on niin erityistä? ”Se on hyvä biisi. Se on hyvä kappale. Jos olisin kuullut sen milloin tahansa muusikon urani aikana, olisin tykästynyt siihen. Jos olisin tehnyt sen jo aiemmin, olisin ihastunut siihen heti. Siinä on sitä jotain. Se tuntuu saavutukselta. Minä vain pidän siitä”, hän selittää.

Nyt olen päättänyt, ettei 80-luku ole mikään kirosana

Metronomya verrataan usein kahdeksankymmentäluvun bändeihin Depeche Modeen ja Human Leaguesiin. ”Minua otti ennen päähän, kun meistä puhuttaessa mainittiin 80-luvun musiikkityyli.
Kasarisaundia pidettiin melkein kirosanana. Nyt olen päättänyt, ettei 80-luku ole mikään kirosana.
Kasarimusiikki on mahtavaa! Kun ajattelee 80-luvun saundeja... Silloin oli tietysti elektroa, kuten Human League, mutta myös vaikkapa post-punkia. Musiikki ei ole enää kuulostanut yhtä jännältä kuin 80-luvulla.”, sanoo Joseph Mount

Metronomyn laulaja tekee yhteistyötä monien kanssa. Hän on tehnyt remixejä esimerkiksi Gorillazille, Franz Ferdinandille, Goldfrappille ja ruotsalaiselle laulajalle Lykke Lille. On päästy pitkälle niistä päivistä, kun Joseph teki yksin huoneessaan melodiakokeiluita rumpukoneella ja tietokoneella.

Metronomy levyn kansi
Metronomy levyn kansi Kuva: Because music metronomy levyn kansi

”Muusikon urani alku oli oikeastaan pitkälti kiinni siitä, mitä osasin tehdä. Kun vielä vasta opettelee musiikin tekemistä, tietokoneesta on paljon hyötyä. Voi työskennellä yksin, eikä haaskaa muiden aikaa. Minulle se oli tapa opetella. Sittemmin olen saanut itsevarmuutta omista taidoistani. Yhteistyön tekemiseen ja projektien johtamiseen on tullut varmuutta. Pohjimmiltaan suhtautumiseni
on yhä samanlainen kuin alkuaikoina. Musiikissani kuuluu se, miten kaikki lähti liikkeelle.”, kertoo Joseph.

Metronomysta on muutamassa vuodessa tullut omaperäisimpiä englantilaisbändejä. Kahta viime albumia on kehuttu maasta taivaisiin ja ne ovat olleet valtavia yleisömenestyksiä. Menestys ei kuitenkaan näytä nousseen päähän Joseph Mountilla.

”Jos olemmekin nyt kuuluisia, niin maine on kasvanut hiljalleen pitkän ajan kuluessa. Sen asian kanssa ei tule ongelmia. Emme kärsi sellaisesta, että aina tunnettaisiin ja jahdattaisiin... Se olisi kamalaa. Menestys tuntuu kivalta. Kun menestyy, voi ainakin tuntea ansainneensa sen, koska sen eteen on pitänyt raataa ja tuottaa neljä albumia. En haluaisi... En haluaisi olla kuuluisa vain julkisuuden tähden. Sellaisiakin on, jotka vain haluavat olla julkkiksia. Minua sellainen ei kiinnosta. Minusta työni ansaitsee tunnustusta. Kimmokkeena ei ole julkisuus.”, hän myöntää.

Teksti : Marc Helfer

Lisää ohjelmasta

  • Avaruusromua: Unelmia, epävarmuutta vai paratiisi?

    Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi?

    Hän luuli tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi. Hän luuli lampaita kääpiöiksi ja tuulimyllyjä jättiläisiksi. Jostakin syystä sadan vuoden takainen, Maria Åkerblomin johtaman uskonlahkon tarina tuo mieleen Don Quijoten, ja päinvastoin. Mitä nuo tarinat kertovat? Mitä ne tarjoavat? Unelmia, turvaa ja pelastusta? Pyhyyttä, pelkoa ja ekstaasia? Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Koronasta bamlataan eri tavalla Stadissa kuin landella

    Slangista ja koronasta on erilaisia fiiliksiä.

    Jengillä on snadisti erilaiset vibat slangin oikeaoppisuudesta, kuten tällä hetkellä myös koronaepidemiasta. Aristoteleen kantapään toimittaja funtsi, että koska tilanne maailmassa ei ole just nyt yhtään kliffa, täytyy koronasta skrivaa myös omalla slangilla.

  • Avaruusromua: Siis teitä kiinnostaa tämä musiikki?

    Erikoista, että Lontoossa oltiin kiinnostuneita.

    En ole koskaan kuullut hänestä, eikä minulla sitä paitsi ole aikaa kuunnella mitään BBC:tä! Näin vastasi Edgar Froese, kun eräs saksalainen musiikkijournalisti soitti hänelle keväällä 1973 ja kysyi tunsiko hän Lontoossa asuvaa John Peel -nimistä tiskijukkaa. Soittaja kertoi John Peelin soittaneen Tangerine Dreamin musiikkia ohjelmissaan BBC:llä jo useasti. Pian yhtye sai telexin brittiläiseltä Virgin -levy-yhtiöltä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri