Joskus asiat seuraavat toisiaan näennäisen sattumanvaraisesti ja kohtaavat lopulta arvaamattomasti.
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa elänyt venäläinen säveltäjä Aleksandr Nikolajevitš Skrjabin oli kiinnostunut paitsi nuoteista, myös teosofiasta, okkultismista ja mystiikasta. Musiikissaan hän sovelsi jokseenkin salaperäisiä teorioitaan äänien ja värien yhteyksistä ja vuorovaikutuksesta. Skrjabinin musiikista on sanottu, että se liikkuu tonaalisuuden rajoilla ja on täynnä subjektiivista mystiikkaa ja hysteeristä ekstaattisuutta. Hänen sävelkielensä on uniikkia.
Skrjabinin unelma toteutettuna - sata vuotta myöhemmin. Prometheus: Poem of Fire.
1920-luvun lopulla elokuvan ääni keksittiin tallentaa filmille, omaksi optiseksi raidakseen filmiruutujen viereen. Optinen ääniraita luettiin valokennon avulla ja ääni toistettiin vahvistimen ja kaiuttimen kautta elokuvateatteriin.
Näin tehdään optinen ääni.
1930-luvun lopulla venäläinen insinööri Jevgeni Murzin keksi soveltaa tuota elokuvafilmillä käytössä ollutta optista äänen tuottamisen ideaa itse rakentamaansa sähköiseen soittimeen. Murzin rakensi soitintaan 20 vuotta, ja siitä tuli kiinnostava ja ainutlaatuinen kone.
Laite teki musiikkia viidelle tummennetulle lasilevylle raaputettujen merkkien mukaan. Säveltäjä kirjoitti sävellyksensä nuotit lasilevyille ja kone soitti sävellyksen. Murzinin mielestä koneen tuottama musiikki kuulosti erikoiselta, mutta jollakin tapaa oudon tutulta. Sehän oli kuin Aleksandr Skrjabinin musiikkia! Ehkä siksi Jevgeni Murzin antoi laitteelleen nimen säveltäjän mukaan, laite sai nimekseen ANS eli Aleksandr Nikolajevitš Skrjabin.
ANS on eräs historian omalaatuisimmista soittimista. Se on 1900-luvun puolivälissä valmistunut syntesoija, eräs ensimmäisistä ja eräs omintakeisimmista. Laite ei milloinkaan tullut sarjavalmistukseen eli maailmassa on vain yksi ANS. Sitä ovat vuosikymmenien aikana käyttäneet monet venäläiset säveltäjät, esimerkiksi Edward Artemiev käytti sitä monien Andrei Tarkovskin elokuvien musiikeissa. Tätä nykyä ANS on Glinka-museossa Moskovassa.
ANS toiminnassa!
Synestesia tarkoittaa aistien sekoittumista, esimerkiksi sitä että joku kuulee sävelet tietyn värisinä. On arveltu, että Aleksandr Skrjabinin innostus värien ja äänien yhdistämiseen johtui hänen synesteettisistä taipumuksistaan. Skrjabin kuoli vuonna 1915 ja vuonna 2015 venäläiset Tatjana Kolganova ja Olesya Rostovskaja hakivat inspiraationsa sekä Skrjabinista että Jevgeni Murzinin ANS-syntesoijasta. Heidän yhteinen teoksensa Synaesthesia esitettiin Euroopan yleisradioliitto EBU:n Ars Acustica -ryhmän Art's Birthday -tapahtumassa tammikuussa 2015.
Helsingissä oltiin myös mukana taiteen syntymäpäivän vietossa. Teos oli nimeltään Notes on Human Impact. Äänitaiteilija Olga Palomäki sanoo, että teos on ehdotus siitä, miten kokea eri tavalla äänisaaste jota me emme pääse pakoon. Teos on kenttä-äänityksiin perustuva äänimaisema: elektronista sirinää ja huminaa, koneiden ja laitteiden teollista rytmiä. Ääniä, jotka helposti ohitetaan niiden banaalin tai häiritsevän luonteen vuoksi. Teoksen äänet on äänitetty paikoissa, joissa on voimakas teollinen taustamelu. Sen jälkeen tallenteita muokattiin, kertoo Olga Palomäki. Tavoitteena oli lähestyä arjen äänimaisemaa kuin se olisi kontrolloimaton sävelteos; jatkuvassa liikkeessä oleva äänimaisema, jolla on musiikinomainen rakenne.
Tukholmassa Taiteen syntymäpäivän 2015 tapahtumassa esiintyi äänitaitelija Klara Lewis. Hän kertoo käyttävänsä ympäristöäänityksiä, lähiääniä, sampleja, ambienttia, toistoa ja tahallista häirintää. Hän sanoo työskentelevänsä hitaasti ja pikkutarkasti, tekevänsä musiikillisia miniatyyreja ja töyssyisiä äänimatkoja.
AVARUUSROMUA 29.3.2015 - OHJELMAN MUSIIKKI:
TATYANA KOLGANOVA & OLESYA ROSTOVSKYA: Synaesthesia (Live from Moscow, EBU Ars Acustica Art's Birthday 2015)
OLGA PALOMÄKI: Notes on Human Impact (Live from Helsinki, EBU Ars Acustica Art's Birthday 2015)
KLARA LEWIS: Art's Birthday 2015 (Live from Stockholm, EBU Ars Acustica Art's Birthday 2015)
