Hyppää pääsisältöön

Sulava jää huokaa, kumisee ja kihelmöi

Pitsireunuksista jäätä.
Jään yksityiskohdat kutsuvat katsomaan tarkemmin. Pitsireunuksista jäätä. Kuva: Yle / Asko Hauta-Aho jää

Järvenjää huokaa paukahtaen kylmenevässä illassa. Se ei vielä hajoa jäälautoiksi, vaikka ohenee uhkaavasti. Jää aavistaa jo kevään.

Pauke on kuin tieteiselokuvan ääniraidalta. Railo on halkaissut järven kilometrien matkalta.

Koira vastaa ääneen haukulla. Vesi pyrkii jäätymään puoli metriä leveän railon tukkeeksi.

Jää jatkaa kuminaansa. Lämpötilojen vaihtelut vuoroin supistavat, vuoroin laajentavat jäätä, eikä sen pinta kestä, vaan repeää yhä uusiksi railoiksi.

Aamulla, kun aurinko herää, jää alkaa sulaa.

Jään viimeiset hetket

Kun kevät etenee, jokiuomista karkaava sulamisvesi valtaa tulvapellot ja muuttuu yöpakkasissa ohueksi, rätiseväksi pinnaksi. Linnut laulavat jo.

Järvellä jää hajoaa lautoiksi, joita aallot kolisuttavat toisiaan vasten. Aivan kuin tuuli liikuttaa suurta puista tuulikelloa.

Jäälautat kasautuvat rantaan, jossa kevätaurinko sulattaa ne jäähileeksi. Hile kihelmöi ja kihisee rantaveden liikkeissä. Vesi on voittava eri olomuotojensa välisen taistelun.

Lopulta aalto pyyhkäisee jäähileet rantaan, ja ne sulavat. Touko–kesäkuussa järvet ovat viimein vapaita – Lappia myöden.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto