Aivan tuoreet kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet mekaanisen trombektomia-toimenpiteen avaavan tehokkaasti aivovaltimotukoksen monilla niillä potilailla, joille laskimonsisäinen liuotushoito ei riitä tai sitä ei voida antaa.
Liuotushoito on jo vuosia ollut aivovaltimotukoksen Käypää hoitoa. Sen rinnalle on nopeasti yleistymässä aivovaltimotukoksen mekaaninen avaus eli trombektomia.
Tammikuussa julkaistiin ensimmäinen laaja tutkimus, jossa trombektomia osoitettiin tavallista liuotushoitoa tehokkaammaksi tietyillä potilasryhmillä. Helmikuussa pidetyssä kansainvälisessä STROKE-kongressissa raportoitiin lisää positiivisia tutkimuksia.
Turun yliopistollisessa keskussairaalassa neurologina työskentelevän Susanna Roineen mukaan mekaaninen trombektomia on hyvää vauhtia yleistymässä ja muuttamassa akuutin aivoverenkiertohäiriön hoitokäytäntöjä.
– Voisi oikeastaan sanoa, että se on jo käypää hoitoa. Se varmasti tulee uusiin Käypä hoito -suosituksiin, koska nyt meillä on siitä vakuuttava näyttö. Tietyissä aivoinfarktipotilasryhmissä ollaan menossa kardiologian suuntaan. Hehän ovat pitkään hoitaneet sydäninfarktia siten, että mennään sepelvaltimoon ja käydään avaamassa tukos.
Oireet yllättivät kavalasti
Kaarinalaiselle Seija Talolle tehtiin aivovaltimotukoksen avaus mekaanisen trombektomian avulla jokin aika sitten sen jälkeen, kun hän oli saanut aivoinfarktin oireita ollessaan yksin kotona.
– Olin väsynyt ja menin päivälevolle. Miniäni sattui soittamaan ja kyseli vointiani. Sanoin ettei minulla ole mitään ongelmaa eikä mitään ole tapahtunut ja että kaikki hyvin. En tajunnut omaa tilaani, kertoo TYKS:issä hyvissä voimissa toipuva Seija.
Miniä huomasi Seijan puheessa kuitenkin jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja tilasi siltä istumalta ambulanssin.
– Olin lähtenyt avaamaan ovea ja sillä matkalla varmaan olen pudonnut sängystä, en muista miten olen lattialle joutunut. Siinä olin, kun ambulanssimiehet tulivat sisään rikkomalla lukon. Tiesin, etten vaan pääse ylös vaikka kuinka yritän. Päivittelin, miten voi painaa niin paljon vasen puolisko ruumiista, muistaa Seija hämärästi tapahtumia.
Sairastunut ei välttämättä itse tunnista ensioireita. Niitä voivat olla näköhäiriöt kuten kaksoiskuvat tai näkökentän sumeneminen, puhehäiriöt kuten puheen ymmärtämisen tai tuottamisen vaikeus ja puheen puuroutuminen, raajojen toispuolinen heikkous tai tunnottomuus tai suupielen roikkuminen.
Jos oireita havaitsee, tulee mahdollisimman pian soittaa hätänumeroon eli 112:seen.
– Jos oireita havaitsee, tulee mahdollisimman pian soittaa hätänumeroon eli 112:seen. Ainoastaan sitä kautta käynnistyy aivoverenkiertohäiriöiden akuutti hoitoketju nopeana johtaen oikeaan hoitopaikkaan, jossa esimerkiksi liuotushoito voidaan antaa, korostaa Roine.
– Aivoinfarktissa aivovaltimo menee tukkoon ja tämän valtimon suonitusalue jää ilman verenkiertoa, ilman happea ja sokeria, ja sillä alueella aivosolut kuolevat muutamassa tunnissa. Sen takia tärkeintä aivovaltimotukoksessa on saada suoni mahdollisimman nopeasti auki, jotta voidaan palauttaa verenkierto tälle alueelle ja jotta vauriot jäisivät mahdollisimman pieniksi, kertoo Susanna Roine.
Onneksi apua saatiin Seijalle nopeasti.
– Hänellä todettiin keskimmäisen aivovaltimon tyvialueen tukos ja nähtiin, että oli uhkaamassa kehittyä hyvin laaja aivoinfarkti. Sinne ei kuitenkaan vielä ollut ehtinyt kehittyä kuin hyvin pieni infarkti. Suurin osa, lähes kaikki, oli vielä pelastettavissa, Roine selvittää.
Seijan tapauksessa liuotushoito ei tullut kyseeseen ja hänelle tehtiin tukoksen poisto mekaanisella trombektomialla. Vaarassa ollut aivoalue saatiin lähes kokonaan pelastettua ja potilas toipuu täysin.
Kun liuotushoito ei auta
Aivovaltimotukoksen Käypää hoitoa on laskimonsisäinen liuotushoito. Aina se kuitenkaan auta tai siihen ei syystä tai toisesta voida ryhtyä. Liuotushoitoa ei voida esimerkiksi antaa lainkaan, jos potilaalla on Marevan-verenohennushoito hoitoalueella.
– Varsinkin jos iso aivoihin verta vievä suoni, esimerkiksi kaulavaltimo, kallonpohjavaltimo tai pään sisällä keskimmäinen aivovaltimo on kokonaan tukossa, laskimonsisäinen liotuslääke ei riitä avaamaan näitä suonia kuin hyvin harvalla potilaalla. Jos nähdään, että liuotushoito ei riitäkään, jatketaan mekaanisella trombektomialla.
Jos potilaan oireet viittaavat siihen, että iso aivoverisuoni on tukossa ja on merkittäviä halvausoireita ja aletaan harkita trombektomiaa, tarvitaan ennen toimenpiteeseen ryhtymistä vielä kaksi tarkentavaa kuvausta. Kaikkiin tapauksiin menetelmä ei sovellu.
– Potilaan aivoverisuonet kuvataan sen osoittamiseksi, onko suoni tukossa vai ei. Joskus on isot oireet, mutta suoni on auki eli silloin trombektomia ei tule kysymykseen. Toiseksi, tarkemmalla aivojen verenvirtaus- eli perfuusiokuvauksella pitää nähdä onko jo kehittynyt iso infarkti ja onko vielä pelastettavissa olevaa aivokudosta. Jos infarkti on jo laaja ja pelastettavissa olevaa aivokudosta ei merkittävästi näy, silloin tähän toimenpiteeseen ei kannata lähteä, muistuttaa Susanna Roine.
Suomessa mekaanista trombektomiaa tehdään ainoastaan maan viidessä yliopistosairaalassa ja menetelmän hallitsevia toimenpidelääkäreitä on vasta vain sormin laskettava määrä. Heistä yksi on TYKS:in toimenpideradiologi Riitta Rautio.
– Angiotoimenpiteessä mennään potilaan nivusesta sisään useimmiten paikallispuudutuksessa potilaan ollessa hereillä. Pienellä muoviletkulla mennään valtimosta sisään ja varjoaineruiskutuksen ja läpivalaisun avulla noustaan aortan kaarelle saakka ja mennään pään sisään. Valtimon tukokseen mennään ohuella muoviletkulla eli katedrilla ja mennään tukoksen läpi. Stent-retriever eli trombinpoistoväline viedään tukoksen kohtaan muutamaksi minuutiksi ja vedetään sen jälkeen pois. Sitten katsotaan, miten kävi, Rautio selostaa toimenpiteen etenemistä.
Yritetään olla mahdollisimman nopeita, koska ’time is brain’, koko ajan aivosolut kuolevat. Siinä ei paljon keskustella matkan aikana
Nivuspunktiosta siihen, että suoni on jälleen auki, menee parhaimmillaan vartin verran.
– Yritetään olla mahdollisimman nopeita, koska ’time is brain’, koko ajan aivosolut kuolevat. Siinä ei paljon keskustella matkan aikana, hymyilee Rautio.
– Mukavin tunne on, kun potilas jolla on toisen puolen halvaus, rupeaa liikuttamaan kättänsä tai alkaa puhua. Kaikkein parhain tunne tulee siitä, että on saanut jotain hyvää aikaiseksi, Rautio lisää.
– Potilaat toipuvat paremmin ja omatoimisemmiksi. Tilanteet, joissa iso aivovaltimo on tukossa ja on uhkaamassa hyvin laaja aivoinfarkti, ovat vaikeita. Osa potilaista on tähän mennessä menehtynyt. Nyt enemmän potilaita selviää entistä paremmin, Roine iloitsee.
’Siivousharja’ puhdisti suonen
Seija Talo pitää toimenpidettä mielenkiintoisena kokemuksena.
– Pystyin seuraamaan, kun ’siivousharja’ meni suonistoon, miten se siellä liikkui ja kulki. Tunsin sen myös aivotasolla. Hiukan epämiellyttävä, mutta ei mitenkään sietämätön. Oikein hyvin se meni, muistelee Seija.
– Tunti tunnilta rupesi vasen käsi nousemaan ja tulemaan aina vain kevyemmäksi, vaikka se oli hyvin raskas heti alkuun, Seija kertoo Susanna Roineelle.
Tunti tunnilta rupesi vasen käsi nousemaan ja tulemaan aina vain kevyemmäksi
– Seuraavana aamuna raajavoimat olivat jo täysin symmetriset, suupieli aavistuksen roikkui, mutta nyt ei ole enää suupielessäkään mitään oiretta jäljellä. Sinne kehittyivät hyvin pienet infarktit, kun uhkaamassa oli koko toisen aivopuoliskon aivoinfarkti, kertoo Roine.
– Olen hyvin kiitollinen. Olen ymmärtänyt, että tilanne oli aika vakava, Seija kiittelee.
Asiantuntijat:
SUSANNA ROINE, LT, neurologian erikoislääkäri, TYKS
RIITTA RAUTIO, LT, toimenpideradiologi, TYKS
Lisää ohjelmasta
