Hyppää pääsisältöön

Jos sä Jaska syöt liikaa makkaraa, sä kuolet

Isovatsainen poika akupunktiohoidossa
Isovatsainen poika akupunktiohoidossa Kuva: Epa / DIEGO AZUBEL lihavuus

Joskus kauan kauan sitten kaukaisessa Suomessa syötiin sitä mitä oli saatavilla. Kulloisenkin dieetin määritteli joko pyyntionni tai halla. Elämä ja nälkä kulkivat käsi kädessä. Kunnes kansakunta vaurastui ja iski multaiset kyntensä voihin, läskiin, makeaan, kermaan ja kampaviineriin.

Ja katso, silloin taivaalta laskeutui valtiovallan, viranomaisten ja auktoriteettien suuri yhteinen syyttävä sormi, joka jyrähti: Jos sinä Jaska syöt näin paljon suolaa, niin sinä kuolet. Jos sinä syöt tuommoisen makkaran, niin kuolet. Jos voileipäsi on leipävoi, kuolet. Jos teet näin, tai noin, niin taas kuolet joka tapauksessa. Siis näin sinun on syöminen, tai muuten sinä kuolet, Jaska.

Oi Pyhä Lanttu, armahda meitä ja anna naattiesi valon langeta vatsapoimuihimme.

Ja niin kansa peljästyi ja ymmärsi, että Suomi ei jaksa nostaa itseään kukoistukseen, jos elopaino on enemmän kuin jalat jaksavat kantaa, ja sydämen kammioissa on ahtaampaa kuin Stockmannin Hulluilla Päivillä.

Nyt älkää ymmärtäkö väärin. Ei kukaan tietenkään väitä, että kilo pekonia päivässä on oikotie onnelliseen elämään, vaurauteen ja menestykseen. Pohjois-Karjala –projekti, terveysvalistus ynnä muu sormenheristely ovat varmaan olleet paikallaan, kenties jopa kuolintilastojen keventäjinä. Mutta joskus ihmetyttää, kuinka juuri tämä kansakunta elää huono-omatuntoistumisen ja syyllisyydentunnon valioliigan kärkisijoilla: Oi Pyhä Lanttu, armahda meitä ja anna naattiesi valon langeta vatsapoimuihimme.

Asterixin kylässä tarinat loppuvat aina siihen, että koko kylä syö ihan sikana villikarjua poikineen. Eikä tämä ihan hirveän paljon ole Asterixin ajoista muuttunut, ja siitä huolimatta ranskalaiset eivät ole toistaiseksi kuolleet sukupuuttoon tai muuhun ähkyyn.

Ruokauskontoja jokaiseen makuun

Nyt viranomaisvarjelun tilalla ovat erilaiset dieetit, ismit, opit, ruokauskonnot ja -lahkot ja niiden ylipapit. Hämmästyttävää on se, millä vauhdilla ne keskuuteemme laskeutuvat. Ja usein myös poistuvat. Joku, mielellään jossain isossa ulkomaalaisessa maassa, keksii että syömällä vain kilon hattaraa viikossa laihtuu aivan varmasti. Sitten lehdet kirjoittavat siitä hattara-artikkeleita, ja pian perään julkaistaan kasa kirjoja kuten ”Uunihattaraa nopeasti”, ”Hattaravartaat kahdella kepillä” tai ”Kuinka valmistan nopeasti ja kätevästi raakahattaraa.”

Osan tarkoitus on ihan puhtaasti tuottaa litteää vatsaa ja tiukempaa peppua

Tässä esimerkinomaisesti muutama vuosien varrelta: Atkinsin dieetti, Best Life –dieetti, Cambridge-dieetti, Dean Ornish -dieetti, GI-dieetti, Gluteeniton ruokavalio, Hiivaton dieetti, Kolmen tunnin dieetti, L.A. Shape -dieetti, Lantio-reisidieetti, Mehudieetti, New York -dieetti, Pritikinin dieetti, Scarsdale-dieetti, Scentsational-tuoksudieetti, Slim-FastSouth Beach -dieetti, Supermarket-dieetti, Uusi Beverly Hills -dieetti, Uusi kaalikeittodieetti, Välimeren ruokavalio, Vatsalihakset esiin -dieetti, Victoria Principalin bikinidieetti, Yksi Muutos -dieetti, Zone-dieetti, 5:2 ja Karppaus.

Lapsi kävelee Mammutin edessä; POLAND DREAM PARK
Lapsi kävelee Mammutin edessä; POLAND DREAM PARK Kuva: Epa / ANDRZEJ GRYGIEL unelmapuisto

Osa näistä tähtää (kulloinkin vallitsevan käsityksen mukaan) oikeasti terveystason nostamiseen, osan tarkoitus on ihan puhtaasti tuottaa litteää vatsaa ja tiukempaa peppua. Joissain näistä on toki myös pointtinsa. Oikein käytettyinä ja suhtautuen. Paleodieetiksi kutsuttu ruokavalio esimerkiksi perustuu siihen ajatukseen, että koska ihmisen suolisto ei ole noin 10 000 vuoden aikana vielä ehtinyt sopeutua viljatuotteisiin tai sokeriin, olisi syytä syödä vain samaa kuin esi-isämme: vihanneksia, marjoja, kalaa, lihaa, hedelmiä ja sieniä. Ja jälleen, Uskoo sitten ken jälleen uskoo.

Merkillepantavaa tässä kaikessa on, että käsitykset ja näkemykset vaihtelevat siitä, kuka ja mikä kulloinkin on pahis tai hyvis. Esimerkiksi 1950-luvulta lähtien Suomessa on käyty niin sanottua rasvasotaa. Tässä lyhyesti taistelukuvaus poteroiden, juoksuhautojen ja suurten ja pienten offensiivien näkökulmasta, kertojana rivisotilas voi.

Voin traaginen tarina

”Minä, voi, ilmestyin suomalaiseen ruokakulttuuriin varsinaisesti ehkä vasta 1900-luvun alussa, koska sitä ennen nyt vain ei ollut riittävästi lehmiä. No, ensin kun minä sitten muutuin maidosta voiksi, en minä maalaisten pöytään päässyt. Koska minusta sai rahaa, minut vietiin torille. Jossain vaiheessa koko Pietarin kaupungin voihuolto perustui suomalaiseen voihin.

Vanha nainen
Vanha nainen Kuva: Museovirasto kirnuaminen

Omassa tuvassa minua säännösteltiin, jopa niin, että omalle väelle tarkoitettuun voihin pistettiin niin paljon suolaa että sitä ei edes tehnyt meili ottaa paljon. Vieraita varten oli sitten hieman vähäsuolaisempaa, mutta sitä oli tarjolla vain paremmissa tilaisuuksissa. 1930-luvulla sitten kun Suomi vaurastui minusta riitti yhä suuremmalle määrälle ihmisiä. Mutta sitten tuli sota ja säännöstely, ja taas katosin pöydistä melkein kymmeneksi vuodeksi.

Ihana ja toiveikas 1950-luku toi minut takaisin, ja vielä 1960-luvulla tuotin iloa pöydissä. Mutta sitten tuli vakavailmeisiä miehiä jotka sanoivat, että jos voita syötte, verisuonenne tukkeutuvat, se on vaarallista ja tulee sydänkohtaus ja hulluus ja ties mitä. Ja taas minut pistettiin komeron perille piiloon.

Molemmat osapuolet pysyvät tiukasti kirnuissaan

Sitten tuli sellainen, jota kutsutaan karppaukseksi. Ihmiset huusivat että jippii, nyt voita leivän ja ihan kaiken päälle. Ja voipaketit välillä jopa loppuivat kauppojen hyllyiltä. Nyt en ole ihan varma mikä tilanteeni on. Mutta traaginen hahmo olen, sen tiedän. Ajatelkaa nyt. Ensin ei ole, sitten minulla pitää tehdä rahaa, sitten riitän hetken kaikille, sitten tulee sota joka vie kaiken, sitten palaan taas hetkeksi onnellisten ihmisten pöytiin, ja sitten vakavat miehet sanovat että olen vaarallista.

Ehkä tässä hämmentää se, että ihmiset eivät ikään kuin ole koskaan itse saaneet tehdä sitä päätöstä, että syövätkö minua vai eivät.”

Keskustelu rasvoista jatkuu yhä, sillä molemmat osapuolet pysyvät tiukasti kirnuissaan.

Tähän lopuksi esimerkki vallitsevien käsitysten vaihtelusta. Jos kahvia yritettäisiin nyt saada hyväksytyksi elintarvikkeeksi, se luultavasti kiellettäisiin myrkkynä. Kaikille kahvihampaan kolottamille kurjille kuitenkin muutama lohdun sana: mitä enemmän kahvia juot, sitä terveempänä pysyt.

Ja ihan lopuksi todettakoon, että tämä kirjoitus ei perustu kenenkään eikä yhdenkään osapuolen tieteellisiin näkemyksiin.

Kahvi kunniaan. Ja koska tämä on uutisissa julkaistu, se on totta.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri