Hyppää pääsisältöön

150 Sibeliusta: Timantti maaliskuun hangella

talvimaisema
talvimaisema Kuva: Vera Emanuelsson 150 sibeliusta

Maaliskuun hangista ei ole ainakaan eteläisessä Suomessa pahemmin saatu nauttia (jos on, niillä eivät juuri ole timantit kimallelleet). Sibeliuksen vuonna 1900 säveltämä laulu Demanten på marssnön on sellainen helmi, että se kestää kulutusta ilman säävauraustakin. Laulusta käytettään yleensä suomenkielistä nimeä Timantti hangella, vaikka tarkkaan ottaen Josef Julius Wecksellin runo puhuu nimenomaan maaliskuun lumesta.

Ilmari Krohn sanoi Sibeliuksen kolmannen sinfonian kritiikissään, että ”todellinen Sibelius on vähitellen kasvanut esiin sellaisissa lauluissa kuin Demanten på marssnön”. Hänen viitekehyksessään tosin ”todellinen Sibelius” tarkoitti vapaata modernistisesta hapatuksesta. Oli miten oli, laulussa todella on perisibeliaanista jaloa klassisuutta ja sanonnan tiiviyttä, jonkinlaista pienoiskokoista sinfonisuutta, joka saa sen vaikuttamaan paljon kokoaan suuremmalta.

Timantti kimaltelee korkeissa pianon ornamenteissa, joista säkeistöjen välisoitossa kuullaan hidastettu muunnelma alarekisterissä. Laulumelodia häilyy pakahduttavasti duurin ja mollin välillä. Sibelius ei aina ole yhtä huolellinen siinä, miten runo kohtaa melodian huippusävelen, mutta tässä laulussa sekin onnistuu kuin oppikirjasta: säkeistöjen korkeat f:t asettuvat avainsanoille längtan (kaipuu) ja älska (rakastaa) – jotka jo vihjaavatkin, mistä laulussa on kyse.

Timantti hangella eli lumikide kimmeltää kaipuusta ihanaan aurinkoon. Se palvoo auringonsädettä, vaikka sen maaliskuinen lämpö saa kiteen sulamaan kyyneleeksi. Vaikka huonosti käykin, rakastavan osa on silti onnellinen, kun saa kuolla onnen hetkellä.

Ruotsinkielinen alkuteksti muuten viittaa timanttiin eli lumikiteeseen sanalla hon. Se on siis personifioitu feminiiniksi, kun taas aurinkoon viitataan pronominilla den (se): ”Utav en hemlig längtan/ hon blänker himmelskt så,/ hon blickar emot solen,/ där skön den ses uppgå”. Kukahan siis oikeastaan rakastaa ketä? Asetelma korostaa runossa kuvatun rakkauskokemuksen abstraktiutta: kyse ei kenties olekaan jälleen yhdestä parisuhdedraamasta, vaan myyttisestä sulautumisesta johonkin paljon suurempaan, luontoon tai maailmankaikkeuteen.

Tämä on 150-osaisen kirjoitussarjan kahdeskymmenestoinen osa.

  • Aika klassista

    Anne Teikari kertoo ohjelmistaan

    Melko klassista, suht klassista, aikamoista. Uudessa nykyklassisen musiikin ohjelmassani Aika klassista halusin tutkia niitä paikkoja ja tilanteita, joita nykyklassinen musiikki pitää sisällään ja luo ympärilleen. Halusin tietää, mitä ihmiset, jotka tekevät nykyklassista musiikkia, ajattelevat työskentelystään.

  • Kapellimestari Hannu Lintu ottaa mallia koirastaan – Taiteilija koronakeväänä 2020

    Muusikoiden ajatuksia koronakeväänä 2020.

    Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Hannu Lintu viettää koronakevättä kotonaan Helsingissä muun muassa kirjojen parissa. Suomen kirjasäätiö on valinnut kirjallisuuden harrastajana tunnetun kapellimestarin ”diktaattoriksi”, joka valitsee vuoden 2020 kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajan. Kolmijäsenisen valintalautakunnan nimeämät 3-6 ehdokasta julkistetaan marraskuun alussa. Kenelle niistä Lintu antaa Finlandia-palkinnon, selviää 25. marraskuuta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Viisi tapaa pelastaa pörriäinen – valitse omasi ja merkkaa tekosi!

    Pölyttäjiä voi auttaa pihassa ja parvekkeella.

    Pölyttäjien määrä on vähentynyt uhkaavasti. Kimalaiset, mehiläiset ja muut pörriäiset tarvitsevat apuasi! Pelasta pörriäinen -kampanja kutsuu kaikki mukaan talkoisiin. Miten sinä haluat auttaa: kukkia, leikkaamaton nurmikko, hyönteishotelli vai myrkytön puutarha? Valitse, toteuta ja merkitse tekosi laskuriin.

  • Eurovision Diaries – Viisupäiväkirjat

    Viisupäiväkirjat näyttää maailman euroviisufanin silmin.

    Dokumenttikokonaisuudessa fanit ympäri maailmaa kuvaavat vuoden verran elämäänsä ja fanitustaan, odotuksen huipentuessa euroviisuihin Tel Avivissa Israelissa. Soraääniäkin kuuluu, politiikkaa pohditaan ja vähemmistöt saavat äänensä esiin viisujen glitterin alta. Päiväkirjoissa esiintyy faneja 25 maasta, Ukrainasta Turkkiin ja USA:sta Venäjälle. Tavalliselle pulliaiselle viisut ovat vuosittainen toukokuinen laulukilpailu, mutta viisufanit elävät euroviisuja ympäri vuoden, missä päin maailmaa tahansa. Fanit käyvät omilla viisuleireillä, viisuristeilyillä ja tekevät omia versioita lempibiiseistään. Olennainen osa viisuja on fanaattisten fanien pyörittämä viisufanimedia, joka suoltaa viisu-uutisia 24/7.