Hyppää pääsisältöön

Pystytkö ymmärtämään afganistanilaisen naisen todellisuutta?

Kirsi Mattila teki dokumenttielokuvan nuoren afganistanilaisen naistoimittajan unelmista. Ihanteet naisen itsemääräämisoikeudesta ja afganistanilainen todellisuus törmäsivät kipeällä tavalla. Mattilalle Marzian päätökset olivat "katkeraa kalkkia".

Kirsi Mattilan Marzia, ystäväni -dokumenttielokuvan ensi-ilta on 7.4.2015
Kirsi Mattilan Marzia, ystäväni -dokumenttielokuvan ensi-ilta on 7.4.2015 Kirsi Mattilan Marzia, ystäväni -dokumenttielokuvan ensi-ilta on 7.4.2015 Kuva: Pohjolafilmi ystäväni

Unelma rakkaudesta, vapaudesta ja rauhasta Afganistanissa

Kirsi Mattila on suomalainen toimittaja-dokumentaristi, joka lähti kuusi vuotta sitten Afganistaniin kouluttamaan paikallisia naistoimittajia. Kulttuurierojen kuilun syvyys aukeni hänelle, kun hän haastatteli naistoimittajia:

”Muistan elävästi, kun yksi heistä sanoi minulle, että Afganistanissa nainen ei ole olemassa miehelle. Hän on kuin paita, tai jokin esine. En silloin ymmärtänyt täysin, mitä tämä tarkoittaa. Olen ehkä jääräpää, mutta todellisuus valkeni minulle vasta vähitellen.”

Mattila alkoi tehdä dokumenttielokuvaa nuoresta naistoimittaja Marzia Gholamista, joka ihailee Hillary Clintonin kaltaisia vahvoja naisia. Marzia oli tulevaisuudenuskoinen uutisankkuri, joka suunnitteli vallankumouksellisesti rakkausavioliittoa samassa toimituksessa työskentelevän miehen kanssa. Vapaamieliseltäkään vaikuttavaan mieheen ei ystävän mielestä voi kuitenkaan luottaa.

"Kai laitoit avioliiton sopimusehtoihin, että saat työskennellä, kun olette naimisissa?", ystävä tivaa Marzialta. "En, ei se ole tarpeen." "Typerys!", ystävä tokaisee vastaukseksi.

Sitten Marzia saa potkut tv-yhtiöltä ja sulhanenkin peruu puheitaan siitä, että Marzia saisi tehdä töitä. Työtään rakastavalle nuorelle naiselle tilanne on musertava. Marzia tuntee itsensä neljän seinän sisälle suljetuksi. Mattila yrittää Suomesta käsin antaa rohkaisevaa tukea.

Kirsi Mattila: Marzia, ystäväni -dokumenttielokuvan ensi-ilta on 7.4.2015
Kirsi Mattilan Marzia, ystäväni -dokumenttielokuvan ensi-ilta on 7.4.2015 Kirsi Mattila: Marzia, ystäväni -dokumenttielokuvan ensi-ilta on 7.4.2015 Kuva: Pohjola-filmi / Kirsi Mattila naistoimittaja

Dokumenttielokuva symboloi kiperällä tavalla sekä afgaani- että suomalaisnaisen taistelua tuulimyllyjä vastaan. Kun Suomi Ulkoministeriön tukemana lähettää vaikkapa Afganistaniin toimittajia kertomaan naistoimittajille suomalaisesta ilmaisunvapaudesta ja naisen asemasta on vastassa todellisuus, jota moni ei ymmärrä. Samalla tulee saattaneeksi paikalliset naiset jopa hengenvaaraan. Maassa, jossa naiselle jo pelkkä seurustelu ulkomaalaisten kanssa on vaaraksi maineelle, on ristiriitaista kuvata dokumenttielokuvaa naisten asemasta. Marzia saa Mattilalta yhtäältä tukea, toisaalta Mattila asettaa Marzian vaaraan. Tätä Mattila myös elokuvassaan avoimesti käsittelee.

Mattila varmistaa, haluaako huonoon maineeseen joutunut Marzia jatkaa kuvauksia. Kyllä, hän haluaa jatkaa.

Mattila näyttää avuttomuuden tunteensa tilanteessa, jossa hän ei voi tehdä Marzian todellisuuden muuttamiseksi juuri mitään. Ristiriitaista on myös se, että dokumentti, jota ei Afganistanissa voi luonnollisestikaan näyttää, tuskin muuttaa merkittävästi afgaaninaisten asemaa. Muutoksen kun on aina tultava yhteiskunnasta itsestään.

Robert Mapplethorpe Kiasmassa 13.9.2015 asti
Robert Mapplethorpe Kiasmassa 13.9.2015 asti Robert Mapplethorpe Kiasmassa 13.9.2015 asti Kuva: Robert Mapplethorpe kiasma
Matti Kääriäinen: Kehitysavun kirous, into 2015
Matti Kääriäinen: Kehitysavun kirous, into 2015 Matti Kääriäinen: Kehitysavun kirous, into 2015 Kuva: Into kehitysavun kirous

Dokumentin ristiriidat ovat tuttuja ulkoasiainneuvos ja surlähettiläs Matti Kääriäiselle, jolla on 40 vuoden kokemus työskentelystä kehitysavun parissa. Kääriäisen kohun nostattanut kirja Kehitysavun kirous kritisoi länsimaista kehitysapua siksi, että se on niin ylimielistä.

”Me ollaan niin innoissamme tästä omasta länsimaisesta kulttuuristamme, että kun menemme sinne niin kutsuttuun kehitysmaahan, me identifioimme itse ne ongelmat ja keksimme itse niihin ne ratkaisutkin", Kääriäinen selittää.
"Paikalliset katsovat vierestä, että kappas vaan, olipas siinä suuri asiantuntija, joka ratkaisi tämän ongelman meidän puolestamme. Ja sitten jälkeenpäin huomataan, että eiväthän nämä ratkaisumallit sopineetkaan maan todellisuuteen.”

”Minua on suoraan sanottuna alkanut pelottamaan se, mihin tässä mennään. Meillä länsimaissa kun tuloerot sen kuin kasvavat ja tasa-arvokysymyksetkin ovat meillä pielessä. Meidän arvothan muuttuvat jatkuvasti. Ja kun saavutetaan yksimielisyys jostain asiasta, niin miksi sitten lähdetään myymään sitä muille hirveällä vauhdilla, vaikka nämä arvokysymykset eivät ole selviä meille itsellemmekään. Esimerkkinä vaikkapa tämä sukupuolineutraali avioliittolaki. Eihän meillä siitä ole itsellämmekään yksimielistä kantaa.”

Joonatan vei Marzian katsomaan länsimaista nykytaidetta, sillä nykytaide jos mikä edustaa länsimaista ilmaisunvapautta. Kiasman Robert Mapplethorpen retrospektiivi on tästä mainio esimerkki. Mapplethorpe kun on tunnettu valokuvataiteesta, joka ei piitannut yhteiskunnan homoseksuaaleja hylkivästä asenteesta. Marzia katsoi kuvia kohteliaan kiinnostuneena, mutta kysyi, onko mallien tosiaan pakko olla alasti? Muslimeille kun alastomuuden näyttäminen ei ole ole soveliasta.

Marzian silmin nähtynä näyttely herättää kiinnostavia kysymyksiä. Todellakin, miksi länsimaissa pornografiset kuvat luokitellaan taiteeksi? Miksi tässä taiteessa on sitten k-18 rajaus? Onko länsimaisen ilmaisunvapauden huipentuma, että voimme katsella taidemuseossa potretteja nahkafetisisteistä?

Onneksi meillä on ilmaisunvapaus, mutta omien arvojen kyseenalaistaminen on avartavaa.

”Ei tarvitse mennä kovin kauas taaksepäin historiassa, kun meillä tämänkaltainen näyttely olisi myös ollut kielletty”, muistuttaa Matti Kääriäinen. ”Se, että me ihailemme tällaisia kuvia museoidemme seinillä taiteena on meille itsellemmekin melko uusia asia.”

Myös Afganistan on muuttunut viime vuosikymmeninä. Vielä vuonna 1980 se oli sosialistinen maa, jossa uskottiin naisen tasa-arvoon. Kabulin kaduilla naiset kulkivat hiukset ja poplarin takkien liepeet hulmuten.

Tuosta on vain nelisenkymmentä vuotta aikaa. Miksei muutos voisi tapahtua yhden sukupolven aikana myös toiseen suuntaan?
"Ei se niin nopeasti käy", huomauttaa nyt tulkkimme. "Kabulista ovat koulutetut ihmiset lähteneet pois. Sinne on muuttanut tilalle Talebania kannattavia vanhoillisia, ja heidän myötään kulttuuri on muuttunut täysin."

Marzia on nyt naimisissa ja pienen tyttären äiti ja haaveet Hillary Clintonin kaltaisesta merkittävästä työurasta ovat muuttuneet.

”En halua, että tyttärelläni on samoja ongelmia kuin minulla on. Mutta en usko, että asiat muuttuvat paljoakaan tyttäreni elinaikana", hän sanoo.

"Muutos ei ole helppo, sillä Afganistanissa on jokaisella osa-alueella ongelmia. Lasten oikeuksissa, naisten oikeuksissa, yhteiskunnallisissa asioissa, turvallisuusasioissa ja talousasioissa. Kaikkien näiden ratkaiseminen vie aikaa.”

Kääriäisen mukaan kehitysviestinnässä on oltava sensitiivinen, sillä afganistanilaisessa todellisuudessa on luksusta satsata demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, saatikka naistoimittajien ilmaisunvapauteen. Todellisuus on kuitenkin se, että se on köyhä, Taleban-miehityksestä toipumassa oleva maa, joka taistelee perustarpeiden kanssa.
"Toinen puoli asiasta on se, että naisena saattaa itsensä suoranaiseen hengenvaaraan, jos alkaa toimia ihailemiensa länsimaisten naisten tapaan", Kääriäinen huomauttaa.

”Kyllä Afganistanissakin on naisia, jotka haluavat tekojensa avulla muuttaa yhteiskuntaa”, Marzia kertoo.

Yksi heistä on Kubra Khademi, nuori afganistanilainen taiteilija, joka performanssillaan halusi vastustaa naisiin kohdistuvaa ahdistelua. Hän oli teettänyt itselleen rautakorsetin, joka päällä hän käveli Kabulin kaduilla. Miehet piirittivät hänet välittömästi, haukkuivat häntä ja heittivät häntä kivillä.

Kubra Khadimin performanssi Armour seksuaalista häirintää vastaan
Kubra Khadimin performanssi Armour seksuaalista häirintää vastaan Kuva: Mina Rezaee naisen asema

Marzia kertoo Khademista, kun näki näyttelyssä Mapplethorpin ja punk-ikoni Patti Smithin videoperformanssin, jossa Smith lukee Raamattua ja sen naista alistavia kohtia ahdistuneena.

”Afganistanin kaltaisessa yhteiskunnassa ei ole helppoa tehdä tällaisia asioita. Vain pieni kultturelli ja sivistynyt joukko ihmisiä ymmärtää tämänkaltaista taidetta. Me olemme tässä mielessä alussa, eikä asenteiden muuttaminen ole helppoa. Khademikin joutuu performanssin takia nyt elämään piilossa.”

Kirsi Mattila kertoo, miten joutui Marziaa auttaessaan luopumaan ihanteistaan.

”Katkerin kalkki oli minulle se, että Marzia kieltäytyi työpaikasta, vaikka hänelle tarjottiin töitä toisesta tv-yhtiöstä. Marzia selitti minulle, että ei voi ottaa työtä vastaan, sillä hän olisi joutunut tekemään iltavuoroja, ja hänet olisi tuotu kotiin tv-yhtiön autossa, jota olisi ajanut mies. Tämä olisi riittänyt naapureille syyksi pitää häntä huonona naisena.”

”Minulla on paljon suunnitelmia tulevaisuudelle, haluan taistella oikeuksieni puolesta, saada koulutusta ja haluan palvella yhteiskuntaa”, Marzia vastaa. ”Mutta kun asut näiden ihmisten keskuudessa, on pakko ottaa huomioon heidän mielipiteensä. Meidän kulttuurissamme muilla ihmisillä on tärkeä rooli.”

Stradan netti-extra

Ylen Puoli Seitsemän -ohjelmassa pitkään työskennellyt Pauliina Ståhlberg on käynyt Kirsi Mattilan tapaan kouluttamassa naistoimittajia ja tekemässä juttuja Afganistanissa. Nykyään Suomen Lontoon instituutin johtajana toimiva Ståhlberg joutui kohtaamaan myös ihanteiden ja todellisuuden välisen kipeän kuilun.


Kuvaaja: Thomas Hagström

"Ajattelin, että voisin voimannuttaa heitä, ja paitsi opettaa journalistista ammattitaitoa, mutta myös siitä, miten Suomessa me olemme tulleet sadassa vuodessa tähän tasa-arvoiseen asemaan, missä me olemme nyt. Mutta sitten kun on ollut muutaman kerran maailmalla, niin huomaa, että omat arvot ovat omat arvot ja on turha lähteä viemään sitä, mikä meille on arvokasta. Paikallinen kulttuuri on arvokasta sinänsä. Pitää antaa sitä, mitä pystyy. Voi opettaa, mutta ei ketään pysty vapauttamaan."

Huonon naisen maineen saaneet voivat saada Afganistanissa happoa kasvoilleen tai heidät voidaan kivittää. Mattila kuvaa, kuinka jo seurustelu ulkomaisen toimittajan kanssa herättää ennakkoluuloja.

"Aina yritetään ottaa huomioon, että ketään ei vaaranneta, ei koulutettuja eikä koulutettavia", Ståhlberg painottaa. "Se on ihan ykkösasia. Että koulutettavat eivät jää oman onnensa nojaan. Mutta ne naiset, jotka ovat näissä hankkeissa mukana, ovat jo toimittajia ja ovat ottaneet jo riskejä, että se, mitä me annetaan, meidän koulutuksemme, niin ehkä me voimme jopa lisätä heidän turvallisuuttaan."

Ståhlberg ei koe, että afganistanilaisten naistoimittajien kouluttaminen olisi kulttuuri-imperialismia.

"Olen ylpeä siitä, että olen suomalainen nainen, ja millaista tasa-arvon polkua olemme sata vuotta kuljettu. Ja siitä on hienoa kertoa afganistanilaiselle naisille ja jakaa sitä tietoa missä päin maailmaa vain."

Charlie Hebdon toimitukseen kohdistunut iskut yhä mielessä on selvää, että tasa-arvon ja sananvapauden rajoittamisen seuraukset eivät ilmene pelkästään Afganistanissa. Yksi tapaus on jäänyt Ståhlbergille erityisesti mieleen, jonka takia hän kokee työnsä erityisen tärkeäksi.

"Tapasin rohkean tv-aseman johtajan ja hän sanoi, että älkää jättäkö meitä meidän oman onnemme nojaan. Sillä ensin talebanit tulevat meille ja tappavat meidän lapsemme, mutta sitten ne tulevat teille ja tappavat teidän lapsenne. Ja hän uskoi sananvapauteen ja hänet oli juuri kidnapattu. Ja jos emme uskalla tehdä mitään, niin eihän tämä maailma muutu."

"Tämä on globaali ongelma. Että jos meillä on nyt asiat hyvin, niin ei se aina niin välttämättä tule olemaan. Afganistanissahan oli naisilla muutama vuosikymmen sitten asiat ihan hyvin ja nyt ei ole, eikä nyt tiedetä, mihin suuntaan se tästä lähtee. Jos me nyt tällä hetkellä pystytään auttamaan, niin autetaan, koska voi olla että jonain päivänä me tarvitaan apua."

Kirsi Mattila: Marzia, ystäväni -dokumenttielokuvan ensi-ilta on 7.4.2015
Kirsi Mattilan Marzia, ystäväni -dokumenttielokuvan ensi-ilta on 7.4.2015 Kirsi Mattila: Marzia, ystäväni -dokumenttielokuvan ensi-ilta on 7.4.2015 Kuva: Pohjola-filmi / Kirsi Mattila ystäväni

Kirsi Mattilan Marzia, ystäväni -dokumenttielokuvan ensi-ilta on 7.4.2015

Näytösajat ja paikkakunnat:
Helsinki, Kinopalatsi ti 7.4, ke 8.4 (ohjaaja paikalla), to 9.4 klo 18.00 sekä pe 10.4. ma 13.4. ja to 16.4. klo 20.25.
Helsinki, Kino Sheryl ti 28.4 klo 19.15 (ohjaaja paikalla)
Turku, Kinopalatsi ti 7.4 klo 18.00
Jyväskylä, Fantasia ke 8.4 klo 18.00
Oulu, Plaza to 9.4 klo 18.00
Kauhava, Y-kino ti 7.4 klo 12.00
Tampereen Niagara pe 10.4 klo 18.45, la 11.4 klo 14 ja to 16.4 klo 12
LA 11.4 ELOKUVANÄYTÖS klo 14 JA KESKUSTELUTILAISUUS klo 15.30-16.3. Paikalla ohjaaja Kirsi Mattila, tuottaja Elina Pohjola, monikulttuurisuustoiminnankehittäjä Anu-Rohima Mylläri, maahanmuuttajaneuvoston pj Abdulkadir Hashi, europarlamentaarikko Heidi Hautala ja kirjailija Satu Hassi.
Kouvola, Studio 123 to 16.4 klo 17.00 ja la 18.4 klo 13.00
Kuopio, Kuvakukko ma 20.4 klo 17.30
Lahti, Kino Iiris ke 22.4 klo 18.00
Espoo, Kino Tapiola ke 22.4 klo 17.30 (ohjaaja paikalla)

Lue lisää

The Guardianin artikkeli Kubra Khademin katuperformanssista: http://www.theguardian.com/world/2015/mar/12/afghan-artist-armour-street-harassment-walk-kubra-khademi-kabul
BBC:n artikkeli Khademin piiloutumisesta tästä

Naiset protestoivat myös kantamalla polttomurhatun naisen arkkua. Nainen oli joutunut miesten silmittömän vihan kohteeksi rukoushuoneessa. Yleensä vain miehillä on lupa kantaa arķkua. Lue BBC:n uutinen tästä

Lue Yle Uutisten artikkeli Matti Kääriäisen kehitysapukritiikistä:
20 vuoden kehitysyhteistyöhankkeet menneet täysin hukkaan

Matti Kääriäinen oli Kalle Haatasen vieraana 7.3.2015

”Robertista on puhuttu paljon, ja lisää tullaan puhumaan. Nuoret miehet lähtevät hänen jäljilleen. Nuoret tytöt pukeutuvat valkoisiin mekkoihin ja itkevät hänen kiharoitaan. Hänet tuomitaan, häntä jumaloidaan. Hänen riettauttaan paheksutaan, sitä romantisoidaan. Totuus löytyy viimein hänen taiteestaan, joka on taiteilijan ruumiillinen hahmo. Se ei rapistu. Sen arvoa ei ihminen tunne. Sillä taide viestii Jumalasta, ja Jumalalle se pohjimmiltaan kuuluu.” -Patti Smith

Kriittinen vasemmistotoimittaja Reijo Nikkilä vieraili vuonna 1980 Kabulissa ja tapasi naisopiskelijoita. Nikkilä tulkitsi heidän vähäpuheisuutensa naisen asemaan kuuluvaksi häveliäisyydeksi.
Näin jälkeenpäin tilannetta voi tulkita toisestakin näkökulmasta: Neuvostoliiton aloitettua Afganistanin sodan, ei kriittisiä mielipiteitä ulkomaalaisille toimittajille uskaltanut sanoa ääneen. Toisin asiat olivat luonnollisesti koulussa, jossa opetettiin neuvostopropagandaa.

Kirsi Mattila: Marzia, ystäväni -dokumenttielokuvan ensi-ilta on 7.4.2015
Kirsi Mattila: Marzia, ystäväni -dokumenttielokuvan ensi-ilta on 7.4.2015 Kirsi Mattila: Marzia, ystäväni -dokumenttielokuvan ensi-ilta on 7.4.2015 Kuva: Pohjola-filmi / Kirsi Mattila ystäväni

Käsikirjoitus ja ohjaus: Kirsi Mattila
Kuvaus: Sari Aaltonen, Alka Sadat, Malek Shafi’i, Kirsi Mattila, Hashim Didari
Leikkaus: Hanna Kuirinlahti
Äänitys: Katja Kostiainen
Äänisuunnittelu: Kirsi Korhonen
Musiikki: Pessi Levanto
Graafinen suunnittelu: Tiina Madisson
Tuottajat: Elina Pohjola ja Piia Nokelainen / Pohjola-filmi
Tuotantotuki:
Suomen elokuvasäätiö, Elina Kivihalme
AVEK, Timo Korhonen ja Outi Rousu
Ulkoasiainministeriö
Yhteistyössä: YLE, Iikka Vehkalahti ja Erkko Lyytinen

Muokattu 9. ja 10.4.2015: Lisätty tv-insertti, Pauliina Ståhlbergin haastattelu, Reijo Nikkilän arkistomateriaali, Kubra Khademin vastaus, elokuvan näytösajat sekä BBC:n video Kubra Khademin performanssiin.
Lisätty 13.4. Kino Sherylin näytösajat ja lisätty Ståhlbergin nimi hänen vastaukseensa selvennykseksi, sekä kuvaajan nimi klipin alle.

Kommentit
  • Avaruusromua: Mitä on tehdä musiikkia?

    Mitä on olla säveltäjä?

    Aika on minun työkaluni, sanoi säveltäjä La Monte Young. Mitä on olla säveltäjä? Amerikkalainen Michael Vincent Waller sanoo yhä löytävänsä uusia puolia säveltäjänä olemisesta. Hän käyttää englannin kielen verbiä discover, joka tarkoittaa paitsi löytämistä, myös selville saamista, paljastamista, toteamista ja huomaamista. Kyse on monimuotoisesta ja monitahoisesta seikasta: säveltämisestä. Avaruusromussa monta näkökulmaa asiaan. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Outoja ääniä jo vuodesta 1964!

    Avaruusromussa uutta suomalaista musiikkia monelta taholta.

    1960-luvun alussa Tukholmaan päätettiin rakentaa Ruotsin ensimmäinen elektronisen musiikin studio. Studion esikuvana oli legendaarinen Kölnin studio, jossa Karlheinz Stockhausen oli työskennellyt jo 1950-luvulla. Vuonna 1964 Tukholman Södermalmissa avattiin Elektronmusikstudion eli EMS. Siellä tapahtuu edelleen. Muiden muassa suomalainen Eero Pulkkinen on työskennellyt EMS-studiossa. Avaruusromussa uutta suomalaista musiikkia monelta taholta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Miksi olemme niin väsyneitä?

    Yksi väsymyksemme aiheuttaja on krooninen varovaisuus.

    "Mä oon ihan vitun väsynyt!" "Haluaisin vain nukkua!" Kuulostaako tutulta? Olemme pisteessä, jossa työikäiset ihmiset haukottelevat enemmän kuin vanhukset. Väsymykselle on monta syytä, mutta esittelen nyt yhden lisää. Se on ilmiö nimeltään krooninen varovaisuus. Kun psykologisia koreografioita ja varovaisuuden askelmerkkejä joutuu tarkkailemaan päivittäin, ihmisestä tulee väsynyt.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri