Hyppää pääsisältöön

Rahan diktatuuri vai sivistysvaltio?

Kirjailija Marjo Niemi
Kirjailija, dramaturgi Marjo Niemi. Kirjailija Marjo Niemi Kuva: Anna Rouhu marjo niemi

”Taiteilijasta ei saa myyjää hyvällä tahdolla eikä kurssittamallakaan”, kirjoittaa kirjailija ja dramaturgi Marjo Niemi ja pohtii taiteilijan asemaa työtä tekevänä kansalaisena, jonka tulot koostuvat monista pienistä summista.

Olen osallistunut alkuvuonna pääkaupunkiseudulla useampaan kulttuurikeskusteluun. Taidekenttä on hereillä. Poliitikot puhuvat kulttuurista eri painotuksin: osa ajattelee keinoja mahdollistaa taide jatkossakin, osa enemmän taiteen vastaanottajia, veronmaksajia, joiden kulttuurimakuun he suhtautuvat paikoin alentuvasti. Kärjistetysti sanoen toisten perspektiivi on sivistysvaltion tulevaisuudessa, toiset taas ajattelevat taiteesta saatavaa lisäarvoa, kuten viihdykettä, hyvinvointitaidetta, osallistavaa taidetta, kansallista kuvaa.

Ilman taiteilijaa ei synny taidetta. Kukaan, jota taide ei perin pohjin ole pistänyt, ei halua tai jaksa tehdä taiteilijan työtä. Jos taiteilijaa ei aja pakko tehdä työtään, hän kyllä varmasti vaihtaa alaa.

Taiteilija kokee työstä saamansa merkityksellisyyden kokemuksen vuoksi itsensä etuoikeutetuksi: hän saa tehdä sitä mitä rakastaa. Se taiteilijaa usein kannatteleekin haastavassa arjessa ja samaa olen kuullut monilta pienyrittäjiltä: intohimo työhön ja itsenäisyys palkitsevat. Taiteilija ei kuitenkaan missään nimessä ole yrittäjä.

Suurimmalla osalle kirjailijoista pari kertaa vuodessa tilille ropsahtava muutama lainauskorvauskymppi aiheuttaa monia tunteita, eikä niistä seuraa itkua tai naurua vaan molempia.

Taide ei ole taiteilijalle bisnestä. Taiteilijasta ei saa myyjää hyvällä tahdolla eikä kurssittamallakaan. Jos vaikkapa kirjallisuuden kustannuspäätöksiä dominoi raha: ei julkaista sitä mitä ei osata myydä, siirtyy taiteilijankin työhön myymisen ajatus ja taide kärsii. Se miten kirjankustantamisen ahdinkoa helpotetaan, on samalla sivistysvaltion tulevaisuuden mahdollistamistyötä.

Voiko taiteilija itse vaikuttaa taiteesta saataviin tuloihinsa?

Taidetta tehdessä ei voi tietää mitä siitä taloudellisesti seuraa, ellei kyseessä ole tilaustyö. Apurahoja riittää harvoille. Tekijänoikeustulot, myyntitulot ja esitystulot ovat täysin arvaamattomia. Tehdessä ei voi laskelmoida vastaanottoa. Siksi esimerkiksi kirjallisuuden lainauskorvaukset (jotka onni kyllä lopulta Suomeenkin saatiin) ovat toistaiseksi epäreiluja. Ne antavat eniten sille ketä eniten lainataan. Ja siihen taas vaikuttavat kirjan onnistumisen lisäksi palkinnot, medianäkyvyys, mainonta, kritiikit. Neljään jälkimmäiseen taiteilija ei itse pysty vaikuttamaan

Suurimmalla osalle kirjailijoista pari kertaa vuodessa tilille ropsahtava muutama lainauskorvauskymppi aiheuttaa monia tunteita, eikä niistä seuraa itkua tai naurua vaan molempia. Yrittäjä tekee tuotteensa saadakseen sen mahdollisimman hyvin kaupaksi ja lainauskorvaukset suhtautuvat kirjailijaan kuin hän olisi yrittäjä, joka hän ei ole.

Taiteilijat eivät tee taidettaan rahan vuoksi, mutta voidakseen tehdä taidetta he tarvitsevat rahaa, ihan niin kuin kaikki ihmiset tässä maailmassa tarvitsevat työstään rahaa.

Köyhyys ei paranna taidetta(kaan), sillä köyhyys on kiireistä aikaa.

Kun rahaa jaetaan, ei ole jokaisen veronmaksajan, eikä edes poliitikon asia sanoa miten sitä taidekentän sisällä jaetaan.

Tunnen monia koulutettuja kritiikeissä juhlittuja taiteilijoita, jotka tekevät suurimman osan taiteestaan vapaa-ajalla ja hankkivat elantonsa muilla (matalapalkka-)aloilla. Hekin elävät vaatimattomasti, ahtaasti, jatkuvassa köyhyydessä. Heilläkään ei usein ole varaa ostaa työvälineitä. Tunnen monia kuvataiteilijoita joilla ei ole varaa asuntoon, he asuvat työtiloissaan maalihöyryjen keskellä. Kuvataiteilijoista apurahan piirissä on seitsemän prosenttia. Se on hyvin vähän. Hyvä puoli tilanteessa kuin tilanteessa on se, että taiteilijan työ ei koskaan lopu. Taiteilija voi työskennellä koko ajan. Raha sen sijaan loppuu.

Keskustan kansanedustaja Tuomo Puumala
Kansanedustaja Tuomo Puumala Keskustan kansanedustaja Tuomo Puumala Kuva: Yle / Jyrki Lyytikkä tuomo puumala

Taiteilijan näkökulmasta realismi tuntuu välillä olevan kadoksissa rahasta puhuttaessa. Taiteilijan tulot koostuvat monista (pienistä) summista. Taiteilijalla ei yleensä ole palkkaa, jota yksittäiset summat kivasti kukerruttavat, vaan ne ovat yhteensä juurikin palkka työstä. Keskustan kansanedustaja Tuomo Puumala esimerkiksi odotti aplodeita Taiteen iltakoulussa 13.maaliskuuta, kun hän ehdotti, että sosiaalipuolen laitoksissa voisi osan budjetista käyttää esittävään taiteeseen. Ablodit olivat jo tuloillaan, kunnes hän jatkoi, että tonni tai kaksi per budjetti olisi jo tuntuva sijoitus. Taiteilijoiden kansoittamasta yleisöstä kuului loksahtavien leukojen huminaa.

Fatbardhe Hetemaj
Fatbardhe Hetemaj Fatbardhe Hetemaj Kuva: Yle / Laura Pohjavirta img_2011_00381689

Keskusteluissa on paljastunut poliitikkojen ilahduttava kulttuuri- ja taidemyönteisyys, mutta mitä tulee rahoitukseen, ollaankin sitten jo painisilla rakenteiden kanssa ja siinä kohtaa mitataan päättäjien todelliset voimat ja arvot.

Kun rahaa jaetaan, ei ole jokaisen veronmaksajan, eikä edes poliitikon asia sanoa miten sitä taidekentän sisällä jaetaan. Kaikki eivät ole asiantuntijoita, vaikka kaikilla on oikeus taiteeseen. En minä mene sanomaan sairaalan johdolle, että irtisanokaa aivokirurgit, koska en aivan ymmärrä mitä ne siellä häärivät, tai irtisanokaa urologit, koska minä olen nainen, enkä tee urologilla yhtään mitään. Mieleeni tulee Vaalijaisissa 13. maaliskuuta 2015 kuulemani kokoomuksen ehdokkaan Fatbardhe Hetemaj'n vastaus kysymykseen pitääkö ahdistavaa taidetta tukea: ”Mieluummin minä tukisin positiivista taidetta.” Kiinnitin huomiota minä-muotoon.

Voin luvata ettei kukaan, ei edes se joka ei koskaan taidetta kaipaa, halua asua maassa jossa tehdään ainoastaan viihdekulttuuria. Se on rahan diktatuuri, ei sivistysvaltio. Äänestäkää.

Marjo Niemi
kirjailija, dramaturgi ja Nuoren Voiman Liiton hallituksen jäsen

Kirjoittaja kuuluu TAIDE 2015-kampanjan ohjausryhmään. Hanke haluaa kiinnittää huomiota taiteeseen ja sen tekijöihin, ja nostaa taiteen arvostusta, rahoitusta ja asemaa.

Kommentit
  • Kuntavaaleista pitää tehdä kulttuurivaalit

    Kulttuurin välikysymys vaatii kulttuuria kuntavaaleihin

    Suomi on repeytynyt kuihtuviin kuntiin ja kasvaviin keskuksiin. Mutta mikä voisi olla kolmas tie, ja missä on uusien kuntapäättäjien valta sote-Suomessa? Anna Tulusto ja Aleksis Salusjärvi jättävät uuden kulttuurin välikysymyksen.

  • Keskustellaan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja taide pelastuu!

    Suomen, taitelijoiden ja taiteen tila keväällä 2016.

    "Fantastisen ruotsalainen keskustelu. Me keskustellaan täällä asioista, ihan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja tällä tavalla taide pelastuu", sanoi #kulttuurinvälikymys-keskustelun kommentaattori, toimittaja Katja Ståhl. #kulttuurinvälikysymys kokosi huhtikuisena torstai-iltana Vanhalle Ylioppilastalolle taiteilijoita ja poliitikkoja puhumaan Suomen, taitelijoiden ja taiteen tilasta, kun eduskuntavaaleista on kulunut vuosi. Kevään 2017 saattavat tuottaa uusia välikysymyksiä kulttuurista.

  • #kulttuurinvälikysymys: Sebastian Tynkkynen teki videovastineen pakolaisrunolle

    Sebastian Tynkkysen videovastine pakolaisrunolle

    Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen teki oma-aloitteisesti videovastineen #kulttuurinvälikysymys -hankkeen pakolaisaiheiselle runovideolle. Tynkkynen on yksi keskustelijoista tämän illan Kulttuurin välikysymys -ohjelmassa, joka nähdään suorana Yle Teemalla klo 19.30 alkaen. Katso molemmat videot täältä.

  • Li Andersson: Taide on luovan talouden ydin

    Andersson peräänkuuluttaa kulttuuripolitiikkaa.

    Li Andersson (vas.) kertoo olevansa pettynyt hallituksen kulttuuripolitiikkaan lähinnä siksi, ettei sitä ole ollut. ”Vaalien alla oli enemmän keskustelua kulttuurista kuin aikoihin. Olisi ollut tervetullutta reagoida siihen jotenkin.” #kulttuurinvälikysymys kysyy mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu Yle Teemalla 14. huhtikuuta suoraan lähetykseen, jossa taiteilijat ja poliitikot kohtaavat keskusteluissa. Yksi keskustelijoista on Li Andersson.

Uusimmat sisällöt - Kulttuurin välikysymys

  • Kuntavaaleista pitää tehdä kulttuurivaalit

    Kulttuurin välikysymys vaatii kulttuuria kuntavaaleihin

    Suomi on repeytynyt kuihtuviin kuntiin ja kasvaviin keskuksiin. Mutta mikä voisi olla kolmas tie, ja missä on uusien kuntapäättäjien valta sote-Suomessa? Anna Tulusto ja Aleksis Salusjärvi jättävät uuden kulttuurin välikysymyksen.

  • Kokonaiskuvan kaipuu

    Todellisuus on helvetin sekava ja moniulotteinen.

    ”Miten voisimme hyväksyä, että todellisuus on helvetin sekava ja moniulotteinen?” kysyy toimittaja ja käsikirjoittaja Jari Hanska. Hanska oli yksi huhtikuun alussa järjestetyn Nykyaika-seminaarin järjestäjistä. Nuoren Voiman Liiton ja Kriitisen korkeakoulun yhdessä järjestämässä seminaarissa pyrittiin keskustelemaan yhden päivän aikana mm. sellaisista teemoista kuin maapallon ekologinen kantokyky, taiteen rooli, kaupunkitilan demokraattisuus, tiedon pirstaloituminen, ihmiskunnan kehittyminen, finanssikriisit ja rakkaus.

  • Keskustellaan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja taide pelastuu!

    Suomen, taitelijoiden ja taiteen tila keväällä 2016.

    "Fantastisen ruotsalainen keskustelu. Me keskustellaan täällä asioista, ihan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja tällä tavalla taide pelastuu", sanoi #kulttuurinvälikymys-keskustelun kommentaattori, toimittaja Katja Ståhl. #kulttuurinvälikysymys kokosi huhtikuisena torstai-iltana Vanhalle Ylioppilastalolle taiteilijoita ja poliitikkoja puhumaan Suomen, taitelijoiden ja taiteen tilasta, kun eduskuntavaaleista on kulunut vuosi. Kevään 2017 saattavat tuottaa uusia välikysymyksiä kulttuurista.

  • #kulttuurinvälikysymys: Sebastian Tynkkynen teki videovastineen pakolaisrunolle

    Sebastian Tynkkysen videovastine pakolaisrunolle

    Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen teki oma-aloitteisesti videovastineen #kulttuurinvälikysymys -hankkeen pakolaisaiheiselle runovideolle. Tynkkynen on yksi keskustelijoista tämän illan Kulttuurin välikysymys -ohjelmassa, joka nähdään suorana Yle Teemalla klo 19.30 alkaen. Katso molemmat videot täältä.

  • Li Andersson: Taide on luovan talouden ydin

    Andersson peräänkuuluttaa kulttuuripolitiikkaa.

    Li Andersson (vas.) kertoo olevansa pettynyt hallituksen kulttuuripolitiikkaan lähinnä siksi, ettei sitä ole ollut. ”Vaalien alla oli enemmän keskustelua kulttuurista kuin aikoihin. Olisi ollut tervetullutta reagoida siihen jotenkin.” #kulttuurinvälikysymys kysyy mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu Yle Teemalla 14. huhtikuuta suoraan lähetykseen, jossa taiteilijat ja poliitikot kohtaavat keskusteluissa. Yksi keskustelijoista on Li Andersson.

  • Kaikki menee pieleen: sarjakuvataiteilijat Kaisa Leka, Ville Pirinen ja Juho Juntunen piirtävät maailmantuskassa

    Sarjakuvataitelijat ja maailmanloppu

    Juho Juntusen, Ville Pirisen ja Kaisa Lekan spontaani näkemys siitä, mikä mättää juuri nyt. Lapsuuden itsekkyys kulminoituu hiiltyneeseen maapalloon ja jumalan face palmiin. #kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta.

  • Vihapuhe uhkaa myös kulttuuria - #kulttuurinvälikysymys selvitti uhkakuvat

    Mitkä ovat suomalaisen kulttuurin uhkakuvat?

    #kulttuurinvälikysymys lähetti kaikille kansanedustajille ja suurelle joukolle taiteen ammattilaisia kyselyn kulttuurin uhkakuvista. Vastanneiden näkemykset ovat linjassa: julkistalouden alasajo ja vihapuhe ovat kulttuurimme suurimmat uhat. #kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta. Keskustelua taiteen voimasta, uhista ja mahdollisuuksista.

  • "Rajasitko mun tissit pois kuvasta? Miks?" Jenni Kokander paljaana taiteen vuoksi

    Jenni Kokander on paljas Taiteilija.

    ”Yritin kirjoittaa "näkkileivästä", mutta asetelma tuntuikin teennäiseltä ja jotenkin pakoilulta. Mitä jos tekisinkin parodiaa itsestäni ja/tai taiteilijoista?” kirjoittaa näyttelijä Jenni Kokander sähköpostiviestissä. Tästä sai alkusa Me taiteilijat –video. Videossa päähenkilö, "Taiteilija" sanoo: "Me uskalletaan olla paljaana." Ja tämä on totta: hyvinkin paljaana. #kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta.

  • Timo Harakka: Julkinen valta on jäljessä siitä, mitä taiteessa tapahtuu

    Timo Harakan mielestä kulttuuri on jäänyt ilman linjauksia.

    ”Ei ole näkemystä, minkälaisiin taidealoihin halutaan satsata tai minkälaista identiteettiä Suomi kulttuurin kautta rakentaisi.” Timo Harakan (sd.) mielestä kulttuuri on jäänyt hallituksessa ilman linjauksia, mikä ilmenee konkreettisesti kulttuuriministerin puuttumisena. #kulttuurinvälikysymys kysyy, mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu Yle Teemalla 14. huhtikuuta suoraan lähetykseen, jossa taiteilijat ja poliitikot kohtaavat keskusteluissa. Yksi keskustelijoista on Timo Harakka.

  • Ritva Elomaa: Kansallista kulttuuria pitää vaalia kuin timanttia tai kukkaa

    Elomaa on tyytyväinen hallituksen kulttuuripolitiikkaan.

    ”Kulttuuri on hallitusohjelmassa, eikä edes kovin heikosti. Se tekee tavoitteiden saavuttamisesta paljon helpompaa. Kulttuuriinhan kuuluu myös liikunta.” #kulttuurinvälikysymys kysyy mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu Yle Teemalla 14. huhtikuuta suoraan lähetykseen, jossa taiteilijat ja poliitikot kohtaavat keskusteluissa.

  • Pakolainen saapuu paratiisiin - Maija Vilkkumaa tulkitsee Hassan Blasimin runon

    Hassan Blasimin runo pakolaisesta Maija Vilkkumaan lukemana

    "He vievät sinut omaan paratiisiinsa, sitten piinaavat sinua yötä päivää kauhuillaan sinun silmissäsi, joista loistaa pelko ja toivo." Kirjoittaa Suomessa asuva irakilaiskirjailija Hassan Blasim runossaan Pakolainen paratiisissa jonka nimi on Eurooppa. Blasimin mielestä pakolaisista ei saisi puhua liikaa - ja myönteiselläkin julkisuudella on huonot puolensa. #kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta.