Hyppää pääsisältöön

Yksinäisyys voi masentaa vanhuksen

Kolmet tossut rivissä.
Kolmet tossut rivissä. Kuva: Yle, Akuutti aino-tossut

Vanhusten mielialaoireita kuten ahdistus- ja masennusoireita ei edelleenkään terveydenhuollossa helposti tunnisteta. Ikäihmisen elämässä voi olla syvää yksinäisyyttä, tarpeettomuuden tunnetta, pitkäkestoista ahdistusta, masennusta tai päihdeongelmaa. Silti aina on toivoa.

Turun Kupittaan sairaalan hoitajat etsivät yhdessä vanhuspsykiatrian osasto G2:n potilaiden kanssa asioita, jota tuovat elämään toivoa ja onnellisuutta.

– Tyypillinen potilaamme on yksin kerrostalossa asuva vanhus, joka on pärjännyt siellä hyvin vuosien ajan. Pikku hiljaa tulee erilaista somaattista sairautta ja kokonaisterveys alenee. Jonakin päivänä esimerkiksi terveyskeskuslääkäri huomaa, että ihminen ei jaksa tehdä mitään, ei pääse ulos, ei jaksa kauppaan, sängyssä menee kaiket päivät. Mikään ei oikein huvita, kuvailee vanhuspsykiatrian ylilääkäri Yrjö Ovaskainen.

Kun mikään ei tunnu miltään, toivoo että heräisi taas eloon ja alkaisi tuntea jotain. Toivoo sitä, että tulisi vielä entiselleen ja pystyisi toimimaan normaalisti.

Tilanteen jatkuessa jäävät ruokailut väliin ja ennen pitkää vanhus on aliravittu, lihaskunto on laskenut ja masennus yhä pahentunut.

– Pelkkä ikääntyminen ei automaattisesti altista masennukselle. Kyllä ihminen voi olla satavuotias ilman mitään masennuksen oireita, painottaa Ovaskainen.

– Vanhukset ovat heikoilla terveysasemien 10–15 minuutin vastaanotolla. Siellä ei päästä niihin asioihin, jotka oikeasti vaivaavat. Päästään ehkä mahakipuun ja rintakipuun, johonkin toiminnalliseen asiaan, mutta se voi olla pelkästään jäävuoren huippu. Taustalla voi olla aivan mahdoton, pitkäkestoinen ahdistus, masennus ja tänä päivänä myös entistä enemmän päihdeongelma, Ovaskainen huomauttaa.

Vanhuspsykiatrian ylilääkäri Yrjö Ovaskainen
Vanhuspsykiatrian ylilääkäri Yrjö Ovaskainen. Vanhuspsykiatrian ylilääkäri Yrjö Ovaskainen Kuva: Yle, Akuutti yrjö ovaskainen

Yrjö Ovaskaisen mukaan iäkkäiden ihmisten hoitaminen on aikamoista salapoliisityötä, siksi toisaalta niin kiinnostavaa.

– Iäkäs ihminen voi olla hyvin sekava, uneton, levoton, vaelteleva pelkästään jo virtsatietulehduksen takia. Eikä ole harvinaista, että meille tulee todella sekava, levoton, aggressiivinen vanhus vastentahtoisella lähetteellä mielisairaalaan, jossa laboratoriokokeiden kautta todetaan, että tässähän onkin raju tulehdustauti kyseessä, ei mikään mielisairaus. Kun hoidetaan kyseinen vaiva, mistään psykiatrisesta ei enää olekaan kysymys eikä oireita ole enää jäljellä, kertoo Ovaskainen.

Ovaskainen korostaa, että mahdollisuus keskusteluun tukee vanhusten mielenterveyttä.

– Jos iäkäs ihminen pääsee vastaanotolle keskustelemaan asioistaan, se ei tarkoita pelkästään lääkehoitoa vaan vuorovaikutteista keskustelua menneestä elämästä, hyvistä asioista ja hyvästä elämästä, tulevasta elämästä, surutyöstä, siitä että jossakin vaiheessa elämä loppuu. Sillä päästään kiinni siihen, ettei ole pelkästään negatiivinen asia, että ikää tulee lisää. Ei ole mikään loppu, että täyttää 70, 80, 90 tai 100.

Onnelliseksi tekisi se, kun pystyisin olemaan vahvempi ja elämään ilman pelkoja. Toivon saavani nauraa vielä.

Hoitosuhteessa potilaat muistelevat vanhoja asioita. Yllättäen muistoista voi nousta esiin hyvin kipeitä asioita jopa 80 vuoden takaa.

– Välissä on ollut elämä, työelämä, perheet. Kun jäädään yksin ja on aikaa katsella valokuvia, yhtäkkiä voikin nousta jokin niin voimakkaana asiana, että koko maailma romahtaa sillä hetkellä. Tulee valtava ahdistus eikä tiedä, miten sen ahdistuksen kanssa pärjää. Silloin on tärkeää, että siinä on joku joka kuuntelee ja on aikaa kuunnella, Ovaskainen muistuttaa.

Vanhuksen itsetuhoisuus jää huomaamatta

Monet iäkkäät ovat todella yksin. Tarpeettomuuden ja merkityksettömyyden tunne valtaa helposti ihmisen, jos sosiaalisia kontakteja ei ole.

– Varsinkin miehillä merkityksettömyys on ongelma. Ei enää fyysisesti jaksa tehdä niitä asioita, joita on tehnyt. Monesti ikääntyminen on tarkoittanut myös sitä, että on muutettu omakotitalosta kerrostaloon, kesämökit myyty. Ollaan kerrostalossa eikä pystytä käsillä tekemään mitään, ei jakseta tehdä, se on erittäin kova paikka ja yleensä siihen liittyy ajokortin menetys. Naisilla näyttää olevan enemmän arkielämän taitoja, jotka tuovat tarkoituksenmukaisuutta elämään, Ovaskainen pohtii.

Ongelma on todellinen, sillä Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi vuonna 2013 yli 65-vuotiaista itsemurhaan 136 miestä ja 43 naista päätyi itsemurhaan. Vanhusten itsetuhoisuuden tunnistaminen on haaste.

– Yleensä vanhusten itsemurhat ovat suunniteltuja ja hyvin valmisteltuja. On ongelma, että vanhukset eivät puhu siitä. Se on myös yhteiskunnassa tabu, siitä ei saakaan puhua. Valitettavasti vanhusten itsemurhat ovat myös niin voimakkaalla tavalla tehtyjä, että ne yleensä myös onnistuvat, toteaa Ovaskainen.

Toivoa yksinäisyyteen

Mari Juote tapaa paljon yksinäisiä vanhuksia hoitajan työssään Turun kaupungin vanhuspsykiatrian avohoidossa.

Apulaisosastonhoitaja Mari Juote haastattelukuvassa.
Apulaisosastonhoitaja Mari Juote. Apulaisosastonhoitaja Mari Juote haastattelukuvassa. Kuva: Yle, Akuutti mari juote

– Aina kun sinne kotiin menee, potilaat ovat hirveän iloisia, että joku tulee käymään, kun kukaan ei käy. Jos ei ole omaisia lähellä, ystäviä tai ystävät ovat jo kuolleet, niin se on tosi merkityksellinen asia. Voi olla että se on kuukauden ainoa tapaaminen, kun hoitaja menee käymään, Juote kertoo.

Muisto äidistä tekee oloni onnelliseksi – äiti oli maailman paras.

Juote kertoo, että yhdessä potilaan kanssa mietitään pitkän elämän selviytymisiä sekä sitä, mikä aiemmin on tuonut elämään hyvinvointia ja iloa. Se voi olla musiikki, maalaaminen tai liikunta vanhuksen voimat ja mahdollisuudet huomioon ottaen.

– Nähdään ne pienet asiat, jotka vielä ovat hyviä ihmisen elämässä. Yksi todella tärkeä ja ihan yksinkertainen asia on, että pystyy kävelemään ja pääsee itsenäisesti tai jonkun toisen kanssa ulkoilemaan.

Mari Juote muistuttaa, että masennusta voidaan hoitaa ja toivoo matalan kynnyksen infopisteitä, joista ikäihminen voisi hakea apua ja ohjeistusta.

– Onneksi on matalan kynnyksen hoitopaikkoja palvelutaloissa. Voi mennä hoitajan vastaanotolle ilman varausta ja kertoa, että mielialani on ollut pitkään alhaalla, voitko auttaa, miten pääsisin hoitoon.

– Yksinäisyys ei ole pelkästään kerrostalojen ongelma, kyllä yksinäisyyttä voi olla palvelutaloissa ja sairaaloissa. Yksinäisyyden kokeminen voi olla pelkkä kokemus, mutta myös todellinen tilanne. Ei ole ihmisiä siinä vierellä, joihin voi ottaa kontaktia. Vanhus voi kokea olevansa jollakin tavalla erilainen tai ei pysty kontaktiin ja silloin yksinäisyyden tunne jo estää ottamasta kontaktia, Yrjö Ovaskainen huomauttaa.

– Aina on toivoa. Toivo on vaikka vuodepotilaan kohdalla sitä, että siinä on toinen ihminen, läheinen. Jos ei ole sukulaisia, se on sitten hoitaja tai lääkäri osastolla. Joskus ei tarvitse sanojakaan. Käyn konsultaatiossa, jossa ei tarvita sanoja. Tärkeintä että siinä on se ihminen, joku joka kuuntelee, muistuttaa Ovaskainen.

Kuulluksi tuleminen auttaa

– Nykyajan kiireinen ihminen ja läheisetkin usein ajattelevat, että taas vanha ihminen puhuu niistä vanhoista asioista. Mutta kun iäkäs ihminen saa puhua niistä, on se koko ajan rakentavaa, koostavaa ja mielenterveyttä tukevaa puhumista, kehottaa Ovaskainen kärsivällisyyteen.

”Tyttäreni tapaaminen ja halaaminen tekee oloni onnelliseksi. Toivo on sitä että saisi asua yhdessä rakkaiden läheisten kanssa ettei mikään erottaisi.”

Yrjö Ovaskainen muistuttaa, että vanhojen ihmisten, vanhempien ja isovanhempien luona käyminen on äärimmäisen tärkeää.

Kun ei itse jaksa uskoa eikä toivoa, hoitajan tulee toivoa puolesta ja kannatella eteenpäin.

– Meidän vanhuspsykiatrian potilaillamme ykkösasiana on koko ajan heidän lapsensa, lapsenlapsensa ja heidän murheidensa miettiminen.

Osastonhoitaja Anja-Liisa Kantell-Andersson kantaa aitoa huolta vanhuksistamme.

Osastonhoitaja Anja-Liisa Kantell-Andersson.
Osastonhoitaja Anja-Liisa Kantell-Andersson. Osastonhoitaja Anja-Liisa Kantell-Andersson. Kuva: Yle, Akuutti anja-liisa kantell-andersson.

– Vanhenemisessa on ehkä vaikeinta, että joutuu luopumaan niin paljosta: läheisistä ihmisistä, terveydestä, työstä. Ehkä myös kodista, jos kunto menee niin huonoksi, että joutuu muuttamaan hoitolaitokseen. Itsemääräämisoikeus, taito tehdä päätöksiä heikkenee ja toiset ihmiset päättävät puolesta. On vaikea jättäytyä toisten hoidettavaksi, luettelee Kantell-Andersson.

Hän toivoo, että vanhuksia kannustettaisiin ja huomioitaisiin kuuntelemalla.

– Tärkeää olisi, että vanhusta arvostettaisiin ihan omana itsenään, ei sillä perusteella mitä hän kykenee tekemään vaan ihan ihmisenä, myös sairaana ja heikkokuntoisen. Ettei syrjäytetä vanhaa ihmistä ja hänen ajatuksiaan vaan otetaan hänet vakavasti. Hyvän mielen tuominen ottamalla mukaan esimerkiksi kauppaan tai teatteriin ja voi viedä ulkoilemaan. Katson, että pienillä, arkipäiväisillä asioilla voi vaikuttaa toivon tuomiseen.

Lue Akuutti-näkökulma: Salakavala pissiitti sekoittaa vanhukset

Asiantuntija: YRJÖ OVASKAINEN, vanhuspsykiatrian ylilääkäri, Turun kaupunki

Lisää ohjelmasta

insuliinia pistetään
insuliinia pistetään Kuva: Yle, Akuutti insuliinia pistetään
Parasetamolia lääkekaapissa
Parasetamolia lääkekaapissa Kuva: Yle, Tero Kyllönen parasetamoli
Omalääkäri Risto Laitila ja toimittaja Mikko Penttilä.
Omalääkäri Risto Laitila ja toimittaja Mikko Penttilä. Kuva: Yle, Tero Kyllönen akuutin omalääkäri risto laitila ja toimittaja mikko penttilä
Petra Ranta-Rezzakuzzaman ja Anm Rezzakuzzaman halaavat toisiaan ja katsovat kameraan.
Petra Ranta-Rezzakuzzaman ja Anm Rezzakuzzaman halaavat toisiaan ja katsovat kameraan. Kuva: Akseli Muraja rakkaus,etäsuhteet,lapsiperheet,kaukorakkaus
Kommentit