Hyppää pääsisältöön

Millaista on kuolla? Avaruusromua 5.4.2015

Auringonlasku vuoristossa
Auringonlasku vuoristossa Kuva: YLE auringonlasku vuoristossa

Mitä meille tapahtuu? Kysymys on elänyt kulttuurien mukana ajasta toiseen. Muinaisilla tiibetiläisillä oli kuolleiden kirjansa, egyptiläiset rakensivat pyramidejaan tuonpuoleista silmällä pitäen ja kävihän Väinämöinenkin Tuonelassa.

Millaista on kuolla?, kysyy amerikkalainen psykologi ja lääkäri Raymond A. Moody kirjassaan Kokemuksia kuolemasta.

Onko kuolema fyysisen elämän loppu?, kysyy filosofian tohtori Leo Näreaho kirjassaan Kuolemanrajakokemukset - tutkimuksista tulkintoihin.

Voiko joku palata kuoleman rajalta kertomaan kokemuksistaan?, kysyy Leo Näreaho kirjassaan. Kuolema on pelottanut ja toisaalta kiehtonut ihmisiä kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina, hän kirjoittaa ja jatkaa toteamalla, että kuolemaan ja kuolemanjälkeiseen elämään on liittynyt monenlaisia uskomuksia, jotka tavallisesti ovat olleet osa laajempaa uskonnollista tai jopa animistista maailmankuvaa. Hän sanoo nykypäivälle olevan tyypillistä, että moderni lääketiede leikkaus- ja elvytystekniikkoineen on mahdollistanut yhä useamman potilaan selviytymisen hengenvaarallisesta fyysisestä kriisistä.

Näreaho sanoo tämän kovan materiaalis-tieteellisen parantamiskulttuurin johtaneen paradoksaalisesti siihen, että yhä useampi kriisistä selvinnyt ihminen on kertonut merkillisistä ja mystisistä kokemuksistaan kuoleman rajalta palattuaan. Ehkä tässä on myös syy siihen, miksi kuolemanrajakokemusten tutkimus on ollut niinkin runsasta uudella vuosituhannella.

Kuolemanrajakokemukset ovat pysyneet ajankohtaisina vuosikymmenestä toiseen. Raymond A. Moodyn kirja Life After Life on alansa klassikko. Tämä kuolemanrajakokemuksia käsittelevä teos julkaistiin vuonna 1975, ja se ilmestyi tuolloin Ilkka Malisen suomentamana nimellä Kokemuksia kuolemasta.

Leo Näreahon kirja Kuolemanrajakokemukset on vuodelta 2015 ja se esittelee paitsi Raymond A. Moodyn klassista materiaalia, myös uutta tutkimusta. Monet Näreahon kirjassa mainituista tutkimuksista ovat 2010-luvulta. Kuolemaa ja kuolemanrajakokemuksia tutkitaan kaiken aikaa.

Mitä ovat kuolemanrajakokemukset? Raymond A. Moody käytti kokemuksista nimeä Near Death Experince eli NDE. Tämä termi vakiintui ja on käytössä edelleen.

Kirjoittaessaan kuolemanrajakokemuksista Leo Näreaho käsittelee niitä kokemuksia ja poikkeavia tajunnantiloja, joita ihmisillä esiintyy, kun he ovat fysiologisesti lähellä kuolemaa tai kun he uskovat olevansa fysiologisessa kuolemanvaarassa. Kokemuksiin liittyy usein fyysisestä ruumiista irtautumisen tunne, kirjoittaa Näreaho, sekä mentaalisen toiminnan voimistuminen, miellyttävä - joskus ahdistava - tunnetila ja mahdollisesti siirtyminen tuonpuoleiseen maailmaan.

Raymond A. Moody puhuu yleisestä, historian ja kulttuurien läpi käyvästä käsityksestä, jonka mukaan jokin osa ihmisestä jää eloon senkin jälkeen kun aineellinen ruumis lakkaa toimimasta ja lopulta hajoaa. Tälle häviämättömälle osalle on annettu monia nimiä, kirjoittaa Moody, muun muassa psyyke, sielu, sielunelämä, mieli, henki, minuus ja tajunta. Käytettiinpä käsityksestä, että ihminen siirtyy ruumiin kuoleman jälkeen toiseen olemassaolon tilaan, mitä nimitystä tahansa, se on ihmisen hartaimmin vaalittuja uskomuksia.


Ymmärrettävistä syistä Youtubessa on tarjolla mitä erilaisempia näkemyksiä aiheesta. Tässä 5th Dimensionin dokumentti aiheesta.

Puhutaan myös niin sanotusta Moodyn standardikokemuksesta. Raymond A. Moodyn tutkimusaineiston ja kirjassaan kuvaamien tapausten pohjalta on syntynyt eräänlainen kuolemanrajakokemuksen vakiokuvaus. Tuo kuvaus on yleistävä, mutta tutkijoille käytännöllinen: se on kuin kuolemanrajakokemuksen käsikirjoitus, tai juonikaava, jonka mukaan tapahtumat yleensä ihmisten kuvauksissa ja kertomuksissa etenevät.

Usein kokemus alkaa sillä, että henkilö kuulee lääkärin tai jonkun muun läsnäolijan toteavan hänet kuolleeksi, kirjoittaa Leo Näreaho. Henkilö itse kuitenkin kokee poikkeuksellisen rauhan ja hyvänolon tunteen. Tämän jälkeen henkilö saattaa kuulla häiritsevää ääntä ja kokea että hän liikkuu pimeän tunnelin, kuilun tai onkalon läpi. Samalla ihminen havaitsee olevansa irti fyysisestä ruumiistaan. Hän saattaa katsella itseään ja kuolemaansa liittyviä tapahtumia kuin ulkopuolelta. Ihminen kokee, että hänellä on silti keho, aineeton keho, joka voi liikkua fyysisen maailman esteiden läpi. Hänen aistinsa, esimerkiksi näkö ja kuulo, tuntuvat toimivan huomattavasti paremmin kuin milloinkaan aikaisemmin. Maailma ja havainnot siitä ovat kirkkaita. Ihminen saattaa myös tavata henkiolentoja, jotka ovat tulleet auttamaan häntä.

Jos kokemus jatkuu, henkilö siirtyy rajakokemuksen vaiheeseen, jota henkilön on vaikea selittää ja kuvailla: hän kohtaa valon, rakkautta säteilevän valo-olennon. Ja usein henkilö myös näkee oman maallisen elämänsä uudelleen, kokee sen eri tavoin kuin eläessään, tarkastelee sitä uusista näkökulmista. Ja lopulta hän ymmärtää, että hänen on vielä palattava takaisin maalliseen kehoonsa, ja pian hän havaitsee olevansa palannut takaisin fyysiseen elämään. Hyvin monesti henkilön on vaikea kertoa kokemuksestaan muille, asioita on niin vaikea kuvata, tunteille ja kokemuksille ei ole sanoja eikä käsitteitä. Myös muiden ihmisten reaktioita pelätään, mutta kokijalle itselleen kokemus on lähes poikkeuksetta myönteinen, syvästi hänen loppuelämäänsä vaikuttava tapahtuma.

Vaikuttavatko vallitsevat käsitykset kuolemaan liittyvistä kokemuksista nykyisten kuolemanrajakokemusten kuvauksiin?, kysyy Leo Näreaho kirjassaan Kuolemanrajakokemukset. Onko mahdollista, että Moodyn kuvaama standardikokemus on luonut länsimaissa kulttuurisen tai kerronnallisen mallin, josta useat länsimaiset ovat tietoisia ja joka muovaa heidän mahdollisia rajakokemusten kuvauksiaan, hän pohtii.


Anthony Chenen dokumentti NDE-kokemuksista ja muusta aiheeseen liittyvästä.

Mitkä piirteet kuolemanrajakokemuksissa ovat universaaleja eli samoja länsimaisissa ja ei-länsimaisissa kokemuksissa, kysyy Näreaho ja sanoo, että saatavilla olevan materiaalin perusteella universaaleiksi ilmiöiksi voidaan lukea ainakin kuolevan siirtyminen toiseen maailmaan ja olentojen, eli uskonnollisten hahmojen tai edesmenneiden ihmisten, kohtaaminen tuonpuoleisessa. Hyvin usein kokija saa myös kehotuksen palata takaisin elämään, koska hänen aikansa ei ole vielä täyttynyt.

Näreaho painottaa, että kuolemanrajakokemusten luonnetta on syytä pohtia laajemmin kuin pelkästään lääketieteellisten tai tilastollisten tutkimusten valossa. Hän sanoo tieteellisen näkökulman pyrkivän objektiivisuuteen ja mahdollisimman kattaviin yleistyksiin, mutta muistuttaa, että yksityisen ihmisen elämässä kokemus on kuitenkin ainutkertainen.

Kuolemanrajakokemusta voidaan tarkastella myös yksilön elämää muuttavana hengellisenä ja mystisenä kokemuksena, sanoo Leo Näreaho ja kysyy millaisia hengellisiä ja moraalisia oivalluksia rajakokemukset välittävät kokijoille ja ulkopuolisille ihmisille? Näreaho kirjoittaa, kuinka rajakokijat kertovat kohdanneensa universaalin rakkauden, joka on muuttanut heidän elämänsä.

Usein saamme myös kuulla, hän kirjoittaa, että tämän rakkauden perustana oleva lähde ylläpitää koko universumia. Näreaho kertoo, kuinka kuolemanrajakokemuksen läpikäynyt ihminen usein asian kokee. Hänen minuutensa ei suinkaan raukea tyhjiin, vaan sen sisältö muuttuu, se laajenee, usein radikaalistikin. Maallisen elämän siteet ja roolit eivät enää määrittele häntä, sanoo Näreaho, vaan ne saattavat jopa näyttää epäaidoilta ja valheellisilta. Kun ihminen palaa fyysiseen elämään, hänen perspektiivinsä maailmaan on muuttunut, jopa kääntynyt päälaelleen.

Uusi perspektiivi ei suinkaan tarkoita, että rajakokija vähättelisi maallisen elämän merkitystä,
muistuttaa Leo Näreaho ja jatkaa että päinvastoin hän kokemuksensa jälkeen näkee fyysisen elämän entistä arvokkaampana.


Kaikki ovat tarttuneet aiheeseen: tässä BBC:n dokumentin ensimmäinen osa.

Se mitä me saamme tietää kuolemasta, saattaa vaikuttaa huomattavasti siihen, miten me elämme elämämme, sanoo Raymond A. Moody kirjassaan Kokemuksia kuolemasta. Jos kuolemanrajakokemukset ovat todellisia, niillä on syvällistä sanottavaa meille itse kullekin tavastamme elää elämäämme, hän kirjoittaa. Sillä silloin totuus olisi, ettemme kykene täysin ymmärtämään tätä elämää, ellei meillä ole aavistusta siitä mikä meitä odottaa sen toisella puolella.


Raymond A. Moodyn kirjan pohjalta tehty dokumentti.

AVARUUSROMUA 5.4.2015 - OHJELMAN MUSIIKKI:
33 TETRAGAMMON & HUMAN METRONOME: Death or Eternity (Live in the Ancient Past)
KRENG: Depression (The Summoner)
33 TETRAGAMMON & HUMAN METRONOME: The King's Chamber (Live in the Ancient Past)
DAVE BESSELL: Wasteland (Black Horses of the Sun)
FORREST FANG: Lorenz (Letters to the Farthest Star)
FORREST FANG: Song of the Camel - Ambient Deconstruction (Letters to the Farthest Star)
CELER: Circle Routes (Sky Limits)


Kreng tositoimissa. Näin tehdään musiikkia.

Celer, rauhallista... vai onko?
Kommentit