Hyppää pääsisältöön

Bloggaajat kopioivat suurten ajattelijoiden unirytmin

Leonardo Da Vincin Vitruviuksen mies nukkuu
Leonardo Da Vincin Vitruviuksen mies nukkuu Kuva: Yle / Mikko Lehtola unirytmi leonardo da vinci prisma studio

Mikä yhdistää Leonardo Da Vincia, Nikola Teslaa ja Thomas Edisonia? Kyllä, kaikki olivat suuria keksijöitä, mutta sen lisäksi - ainakin tarinoiden mukaan - he kaikki nukkuivat huomattavan vähän. Kautta aikain aikaansaavat ja tarmokkaat ihmiset ovat tahtoneet lisää tehokkaita tunteja vuorokauteensa, ja pitäneet unta kuolleena aikana saavutustensa tiellä.

Unen voittamisesta kiinnostuneet bloggaajat ovat viime vuosina ottaneet tavoitteekseen hankkia lisää valveillaoloaikaa kehittämällä erilaisia monivaiheisia unirytmejä. Kuten monessa muussakin "vaihtoehtoterveyden" ilmiössä, myös unikokeilijat toimivat usein ainoastaan henkilökohtaisten tuntemusten ja muiden harrastajien verkossa julkaisemien tekstien ohjaamina.


Graafi überman-unirytmistä
Graafi überman-unirytmistä Kuva: "Creative Commons überman" tekijä Jorel Pi, lisenssi CC BY-SA 2.0 / Tekstit käännetty suomeksi überman-unirytmi

Überman

Ehkä tunnetuin vaihtoehtoisista unirytmeistä on überman, jota teki 2000-luvun alussa tunnetuksi Puredoxyk-niminen amerikkalaisbloggaaja. Überman-unirytmin yleisimmässä versiossa vuorokauden aikana nukutaan kuudet noin 20 minuutin pituiset nokoset. Nokosia pyritään ottamaan mahdollisimman tasaisin välein ympäri vuorokautta, yhteensä unta saadaan kahden tunnin verran. Filosofi Friedrich Nietzschen yli-ihmiskäsitteestä nimensä saaneen unirytmin noudattaminen on pahamaineisen vaikeaa, ja siihen pääsyä yrittävien blogit loppuvatkin usein jo muutaman postauksen jälkeen.



Graafi everyman-unirytmistä
Graafi everyman-unirytmistä Kuva: "Creative Commons everyman" tekijä Jorel Pi, lisenssi CC BY-SA 2.0 / Tekstit käännetty suomeksi eveyman-unirytmi

Everyman

Übermanin armeliaampi pikkuveli, everyman-unirytmi, myötäilee yhteiskunnan kulussa elävää nukkujaa. Everymania noudattava nukkuu yleensä ilta- tai yöaikaan noin kolmen tunnin ydinunen, jonka lisäksi nukutaan 20 minuutin torkkuja pitkin päivää. Ydinunen pituutta ja torkkujen määrää mukauttamalla unirytmistä saadaan erilaisia variaatioita. Yksi tavallisimmista everyman-versioista on ydinuni ja kolmet torkut, mistä saadaan yhteensä noin neljä tuntia unta.






Graafi dymaxion-unirytmistä
Graafi dymaxion-unirytmistä Kuva: "Creative Commons dymaxion" tekijä Jorel Pi, lisenssi CC BY-SA 2.0 / Tekstit käännetty suomeksi dymaxion-unirytmi prisma studio

Dymaxion

Tunnettu unenjakomenetelmä on myös keksijä-arkkitehti Buckminster Fullerin kehittämä dymaxion, jossa nukutaan neljät 30 minuutin nokoset vuorokaudessa, sijoitettuna tasaisesti viiden ja puolen tunnin välein.

Näiden erikoisten rytmien lisäksi myös monissa lämpimissä maissa tuttu yöunen ja siesta-nokosten yhdistelmä on esimerkki monivaiheisesta nukkumisesta.






Graafi yksivaiheisesta unirytmistä
Graafi yksivaiheisesta unirytmistä Kuva: "Creative Commons monophasic" tekijä Jorel Pi, lisenssi CC BY-SA 2.0 / Tekstit käännetty suomeksi unirytmi yksivaiheinen prisma studio

Luotu nukkumaan

Ihminen tarvitsee unta monesta syystä. Ehkä tärkeimmät ovat energiatasojen ylläpitäminen, hermosolujen välisten liitosten huoltaminen ja aivosolujen tuottaman ja aivoihin kertyvän kuona-aineen poistaminen. Lisäksi unessa ihmisen keho tuottaa kasvuhormonia, joka auttaa korjaamaan vaurioitunutta kudosta ja palautumaan fyysisestä rasituksesta. Unella on merkittävä rooli myös ainakin uusien asioiden oppimisessa ja stressin ja ahdistuksen käsittelyssä.

Eri ihmiset tarvitsevat näiden tavoitteiden täyttymiseen eri määrän unta. Esimerkiksi harvinaisen hDEC2-geenimutaation kantajat selviävät täysin terveinä vain muutaman tunnin yöunilla. Suurin osa meistä tavallisista aikuisista kuitenkin tarvitsee toimintakykyisenä pysymiseen 7-9 tuntia unta. Unen puute heikentää aivotoimintoja, kuten muistia ja päätöksentekokykyä sekä vähentää vastustuskykyä sairauksia vastaan.

Monivaiheisia unirytmejä on kritisoitu paitsi univajeen kasaamisesta myös siitä, että ihminen joutuu unirytmiä muokatessaan taistelemaan sisäistä kelloaan vastaan. Elimistön sisäinen kello sijaitsee aivojen hypotalamuksen etuosassa. Valon määrän ajastama kello rytmittää ihmisen elämää noin 24 tuntia kestävissä jaksoissa, joissa keho vaatii tiettyihin aikoihin unta ja tiettyihin aikoihin ruokaa. Sisäinen kello rytmittää esimerkiksi ruumiinlämmön, verenpaineen, vireystilan sekä monien hormonien eritystä. Biologista rytmiä vastaan taisteleminen aiheuttaa väsymystä ja suorituskyvyn laskua, jonka tunnetuimpia ilmentymiä on aikaerorasitus, eli jet lag, joka piinaa useiden aikavyöhykkeiden yli lentäviä ihmisiä.

Ammattimaista nokostelua

Bloggaajien kokeellisten unirytmien pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole tutkimustietoa. Jotkut heistä kertovat eläneensä monivaiheisella unirytmillä pitkiä aikoja, mutta todisteena teosta on vain teksti nettisivulla ja sen vaikutuksista ei edes sen vertaa. Muita monivaiheisia nukkujia kuitenkin on tutkittu.

Pitkiä aikoja merellä viettävät yksinpurjehtijat käyttävät monivaiheisia unirytmejä, koska heidän on seurattava tiiviisti veneensä kulkua, eikä ankkurin laskeminen varsinkaan kisoissa ole mahdollista. Itsekin purjehdusta harrastanut tutkija Claudio Stampi selvitti 99:n pitkän matkan purjehtijan tottumista monivaiheiseen unirytmiin. Suurin osa hänen tutkimistaan purjehtijoista sopeutui monivaiheiseen unirytmiin ongelmitta. Parhaiten toimintakykyisinä säilyivät ne purjehtijat, jotka nukkuivat vaihtelevissa erissä 20 minuutista yhteen tuntiin kestäneitä nokosia ja saivat vuorokaudessa unta yhteensä neljästä ja puolesta tunnista viiteen ja puoleen tuntiin. Suuri määrä lyhyitä nokosia siis auttoi ylläpitämään toimintakykyä rajoitetun ajan.

Paljon valveaikaa tarvitsevat myös astronautit, joille tutkija Daniel Joseph Mollicone ryhmineen yritti selvittää parasta mahdollista unirytmiä. 90 koehenkilölle jaettiin yksi 18 erilaisesta monivaiheisesta unirytmistä, joilla he nukkuivat kymmenen päivän ajan. Tutkimuksessa havaittiin, että nukkumisen jakaminen ydinuneen ja nokosiin ei suojellut kasaantuvan univajeen aiheuttamalta toimintakyvyn laskulta. Mitä vähäisempi oli unen kokonaismäärä, sitä enemmän kärsivät muisti, reaktionopeus ja muut kognitiivisen suorituskyvyn alueet. Monivaiheiset unirytmit siis näyttäisivät sopivan lähinnä lyhytaikaiseen tarpeeseen saada lisää työtunteja.

Unesta ja unirytmeistä puhutaan myös Prisma Studiossa keskiviikkona 8.4. klo 20.00, TV1

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua