Hyppää pääsisältöön

Opas Itämeren vedenalaiseen äänimaisemaan - kuule kuinka simppu laulaa

Isosimppu makaa merenpohjalla ilmeisen kirkkaassa vedessä ja hyvässä valossa.
Isosimppu on äänekäs kala. Isosimppu makaa merenpohjalla ilmeisen kirkkaassa vedessä ja hyvässä valossa. Kuva: Wikimedia Commons/ Tino Strauss pohjakala

Itämeren vedenalaista äänimaisemaa kartoitetaan kansainvälisessä tutkimusprojektissa. Millaisia ääniä syvyyksissä voi kuulla?

BIAS-projektin (Baltic Sea Information on the Acoustic Soundscape) tavoitteena on selvittää, miten paljon ja minkälaisia ääniä Itämeren eri alueilla kuuluu.”, kertoo projektista Suomessa vastaava ylitarkastaja Jukka Pajala Suomen ympäristökeskuksesta.

Tutkimuksessa on kerätty ääntä sijoittamalla hydrofoneja eli vedenalaismikrofoneja meren pohjalle 30 – 90 metrin syvyyteen. 38 hydrofonia nauhoitti eri Itämeren alueilla yhden vuoden ajan. Pajalan mukaan tutkimus on onnistunut hyvin ja vain muutamia mittauslaitteita menetettiin troolareille eteläisellä Itämerellä.

Aallot ja jää hallitsevat vedenalaista äänimaisemaa

Aaltojen kohina on peräisin aallonharjan murtuessa syntyvistä kuplista. Suomen merialueiden äänekkäin alue on Pohjoisen Itämeren ulappa, sillä siellä aallot kuohuvat korkeimpina. Luonnollisia äänenlähteitä veden alla ovat myös sade ja ukkonen.

Itämerellä äänimaisema muuttuu vuoden mittaan. Talvella jääpeite hiljentää Perämeren pohjukan ja keväällä sulavat jäälautat saavat aikaan erilaisia narahduksia ja helinöitä. Pajala harmittelee viime vuosien heikkojäisiä talvia. BIAS-projektissa kunnollisia jäänalaisia nauhoituksia ei saatu kerättyä.


Veden alla voi kuulla myös elämän ääniä

Laikukas harmaahylje työntää päänsä vedestä auringonpaisteeseen ja näyttää heiluttavan räpyläänsä valokuvan ottajalle.
Laikukas harmaahylje työntää päänsä vedestä auringonpaisteeseen ja näyttää heiluttavan räpyläänsä valokuvan ottajalle. Kuva: Wikimedia Commons/ Mateusz Włodarczyk hylje

Hämärässä vedessä kuulo on monille eläimille näköä käyttökelpoisempi aisti. Valo ulottuu parhaimmillaan kymmenien metrien syvyyteen, mutta ääni kulkee sujuvasti missä tahansa syvyydessä. Eläimet ovat sopeutuneet tähän.

Osa kaloista tuottavat aktiivisesti ääniä. Usein ääntely liittyy kutumenoihin. Esimerkiksi turskakoiraiden serenadit saattavat toimia naaraille merkkinä koiraiden hyvästä kunnosta. Myös simput ja tokot tuottavat ääniä leukoja värisyttelemällä.

Merinisäkkäillä kommunikaatio on kaloja vivahteikkaampaa. Hylkeet ja pyöriäiset käyttävät ääntä myös ympäristön hahmottamiseen ja saaliin paikantamiseen. Tutkimuksissa on havaittu kalojen ja merinisäkkäiden stressaantuvan ihmisen aiheuttamasta merimelusta.


Merimelukin on päästö

Laivojen hurinan voi kuulla tyynellä jopa yhdeksän kilometrin päähän. Jos uiskentelisit keskellä ulappaa, kuuluisi ohittava rahtilaiva veden alla paljon aiemmin kuin se näkyisi horisontissa.

Itämeri on erittäin vilkkaasti liikennöity merialue, jossa merimelua syntyy paljon. Ylitarkastaja Jukka Pajalan mukaan ääni tulee nähdä päästönä, jonka tasoa tulee hallita. BIAS-projektissa pyritään tunnistamaan alueet, jotka ovat erityisen alttiita melusaasteen ympäristövaikutuksille.


Ääninäytteet: BIAS (Baltic Sea Information on the Acoustic Soundscape)

Kuuntele koko juttu

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

Uusimmat sisällöt - Tiede