Hyppää pääsisältöön

Robotit tulevat!

Robotti, miehiä, vieraalla planeetalla.
Robotti, miehiä, vieraalla planeetalla. Kuva: YLE Kuvapalvelu kielletty planeetta (1956)

Robotti on periaatteessa vain tekninen ja mekaaninen laite, mutta se ei ole vain sitä. Robotti on jotakin enemmän, se on enemmän kuin kone. Tämän me olemme oppineet monista elokuvista, joiden robotit ovat uhanneet, tai palvelleet tai huvittaneet meitä jo mykkäelokuvan ajoista lähtien.

Elokuvat ovat näyttäneet meille, millainen on robotti. Elokuvissa on näytetty se mikä on ollut mahdotonta todellisuudessa. Elokuvien robotit ovat toteutuneita unelmia, tai toteutumattomia pelkoja. Ne ovat pystyneet siihen mistä on kulloinkin vain haaveiltu. Ne ovat olleet ihmisen apuna tai edustaneet uhkaa jota on nähty vain painajaisissa.

Robotit ovat olleet kuin viestejä tulevaisuudesta. Ne ovat edustaneet jotakin joka ei vielä ole totta, jotakin joka muuttuu todeksi ylihuomenna, tai viimeistään lähitulevaisuudessa.

- Elokuvat ovat vaikuttaneet meidän käsityksiimme roboteista sekä realistisella että epärealistisella tavalla, sanoo tutkija ja kirjailija Sam Inkinen.

- Robottihahmo on keskeinen osa kulttuurimme kuvastoa. Me heijastamme robotteihin laajemmin koneelliseen kulttuuriin, tekoälyyn ja tekniseen kehitykseen liittyviä toiveita ja uhkakuvia. Robotti on vertauskuva ihmisen ja koneen suhteesta, sanoo Sam Inkinen.

Mikä on robotti? Websterin tietosanakirjan mukaan robotti on ihmisen muotoinen kone, joka suorittaa mekaanisia toimintoja. Toisenlainen määritelmä on esimerkiksi se, että robotti on mikä tahansa laite, joka korvaa ihmistyövoiman.

Koneet ovat kohtalomme, kirjoittaa Sam Inkinen Kyborgin käsikirjassa. Hän kirjoittaa että nykymuotoista informaation ja koodien täyttämää tekno-, media- ja bioyhteiskuntaa on mahdoton ajatella ilman tuhansia tarpeellisia ja tarpeettomia teknisiä apparaatteja.

Nykypäivän robotit suorittavat tehtäviä, jotka ovat joko hyvin yksinkertaisia ja toistuvia, tai likaisia tai jollakin tavoin vaarallisia ihmiselle. Robotit siivoavat ja puhdistavat, ne raivaavat ja järjestelevät, ne etsivät ja pelastavat. Ne tekevät töitä veden alla tai avaruudessa, ne tekevät tai valvovat lääketieteellisiä operaatiota, ne leikkaavat potilaita. Robotit voivat tehdä asioita joihin ihminen ei pysty.

Robotit voivat omata kykyjä joita ihmisellä ei ole. Ne voivat esimerkiksi nähdä pimeässä ja niillä voi olla aisteja joita meillä ei ole. Jokin aika sitten New York Times- lehti kertoi tekoälytutkijoiden pohtineen, pitäisikö robottitekniikan kehitykselle asettaa joitakin rajoituksia, etteivät koneet saa ylivaltaa ihmiskunnasta.

Turingin testi: tietokone on riittävän älykäs, jos sen vastauksia ei pysty erottamaan ihmisen vastauksista:

Oxfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan lähes puolet Yhdysvaltojen työpaikoista saatetaan automatisoida 10-20 vuodessa. Googlen hallituksen puheenjohtaja Eric Schmidt on varoittanut, että työpaikkojen automatisoitumisesta tulee 20-30 vuoden päästä yksi maailman suurimmista ongelmista. Ovatko nämä ensi askelia siihen, että robotit todella tulevat korvaamaan ihmisen? Vai onko kyse vain siitä, että robotit siirtyvät tekemään ihmisten työt?

Professori Hans Moravec pohtii milloin koneäly korvaa ihmisen:


Valkokankaan robotit

Elokuvakankaan robottien esi-isä, tai tässä tapauksessa esiäiti, on Fritz Langin Metropolis-elokuvan robotti-Maria, vuodelta 1927. Maria on pelottava ja lumoava metallinen koneihminen, joka tieteen ja tekniikan keinoin muuttuu lopulta täysin ihmisen näköiseksi olennoksi.

Maria ei kuitenkaan ollut valkokankaan ensimmäinen robotti. 1900-luvun alussa lukuisilla niin kutsutuilla ”yksikelaisilla” filmeillä esiintyi monia robotin kaltaisia konehahmoja: peltisen näköisiä hahmoja, jotka omasivat joko rikollista tai koomista luonteenlaatua, yleensä molempia. Näitä elokuvia olivat esimerkiksi Animated Doll ja The Rubber Man, vuosilta 1908 ja 1909.

1920-luvun alussa robotteja alkoi liikkua elokuvissa yhä enemmän. Esimerkiksi elokuvissa The Master Mystery ja The Mechanical Man, vuosilta 1920 ja 1921.

1930-luvun kuuluisimmat elokuvarobotit esiintyivät Flash Gordon –elokuvassa vuonna 1936 ja Bela Lugosin seurana elokuvassa The Phantom Creeps vuonna 1939. Tunnetuin tuon ajan roboteista on epäilemättä Ihmemaa Oz -elokuvan Tinamies, niin ikään vuodelta 1939.

Toisen maailmansodan jälkeen robotit astuivat valkokankaalle uusin voimin. Vuoden 1951 elokuva The Day The Earth Stood Still esitteli ihmiskunnalle ”geneettisesti organisoitua robottiteknologiaa”: mykkä ja sileän metallinen robotti nimeltä Gort on edelleenkin eräs historian uhkaavimmista koneista. 1950-luku oli paitsi science fictionin, myös robottien kulta-aikaa, kuuluisimpana edustajanaan Kielletty planeetta –elokuvan Robby The Robot. Robby oli hovimestarin, talonmiehen ja fysiikan professorin yhdistelmä: pellistä, muovista ja vilkkuvista valoista tehty, viisaita puhuva, ehkä hieman näsäviisas konehahmo.

1960-luvulla valkokankaalle astuivat androidit, ihmistä muistuttavat robotit, olennot, joita ei voi ainakaan ensi näkemältä erottaa tavallisista ihmisistä. Ja tietysti B-elokuviin alkoi ilmestyä vähäpukeisia naisrobotteja kiiltävissä avaruusajan bikineissään, kuten esimerkiksi elokuvassa Dr. Goldfoot and the Bikini Machine vuodelta 1965.

Vuosikymmenen erityisin ja tärkein robottihahmo oli 2001 Avaruusseikkailu-elokuvan HAL 9000 – selkeää englantia puhunut yksisilmäinen keinoäly, joka hallitsi koko avaruusalusta, ja jonka loppu oli perin inhimillinen. Hän menetti ensin muistinsa ja sitten järkensä.

1970-luvun kuuluisimmat robotit olivat toista maata: erottamaton kaksikko, joka seikkaili Tähtien sota -elokuvissa vuodesta 1977 lähtien. R2-D2 ja C-3PO ovat kuin Majakka ja Perävaunu tai Ohukainen ja Paksukainen, neuvokas ja humoristinen duo, joka tiukan paikan tullen auttaa ihmispoloiset pahastakin pulasta. Ihmisen muotoa jäljittelevä C-3PO on selvää sukua aiemmille valkokankaan roboteille, ulkonäöltään Ihmemaa Ozin Tinamiehelle ja älyltään Kielletyn planeetan Robby The Robotille. R2-D2 on puolestaan tynnyrimäinen, elektronisesti piipittävä, mekaanista muumia muistuttava hahmo. Sen esikuvat löytyvät robottien historian varhaisvuosilta, ajalta jolloin robotti muistutti enemmän konetta kuin ihmistä.

Tähtien sodan robotit taiteen palveluksessa. Bill Withersin musiikkivideo:

1970-luvun lopulla Star Trekin loppumattomaan saagaan ilmestyi mukaan ihmisen näköinen androidi, luutnantti Ilia ja 1980-luvulla mukaan tuli komentajakapteeni Data, niin ikään androidi. Vuoden 1982 Blade Runnerin tärkeimmät hahmot olivat replikantteja, täysin ihmisen kaltaisia biomekaniikan tuotteita, jotka tahtoivat muuttua oikeiksi ihmisiksi, sekasortoisin seurauksin. Vuoden 1984 Terminaattori ja sen jatko-osat esittelivät meille olomuotoaan ja ulkonäköään muuttelevat, ajassa sulavasti matkustelevat robottihahmot. Ja vuonna 1987 Robocop näytti meille tulevaisuuden poliisin, lainvartijan jonka kanssa on turha yrittää neuvotella.

Vuosituhannen vaihteessa Artificial Intelligence -elokuva tutustutti meidät pieneen David-poikaan ja hänen Teddy-lelukarhuunsa, molemmat robotteja. Vuoden 2004 elokuva I, Robot näytti mitä voi tapahtua, jos tieteiskirjailija Isaac Asimovin 1940-luvulla kirjaamia Robotiikan kolmea lakia rikotaan.

2000-luvulla robotit ja keinoäly ovat suorastaan tunkeneet elokuviin. Esimerkiksi elokuvat Wall-E, Robots ja Transformers esittelevät kokonaisia robottiyhdyskuntia ja -kulttuureja.

2010-luvulla elokuvan robotti ei enää ole ihmisen näköinen olento, se ei ole peltiä, muovia eikä lateksia, vaan ajan hengen mukaan bittejä. Elokuvan Her robotti on aineeton persoona, tietokoneen käyttöjärjestelmä, johon elokuvan sankari onnellisesti rakastuu.


Historian robotit

Robotit liittyvät meidän mielikuvissamme usein tulevaisuuteen ja avaruusaikaan. Mutta robottien historia on pitempi kuin arvaammekaan ja niiden sukupuu on monihaaraisempi kuin luulemme. Robotit keksittiin Antiikin Kreikassa, satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Helleenisen ajan luonnontieteilijät ja keksijät olivat kiinnostuneita koneista ja mekaniikasta, esimerkiksi filosofi Heron rakensi monimutkaisia punnusten ja nesteiden avulla toimivia, robotin kaltaisia laitteita.

300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua kreikkalainen matemaatikko Archytas rakensi Kyyhkysen, vesivoimalla toimineen mekaanisen linnun. Antiikin tarusto kertoo kultaisista ja puhuvista mekaanisista palvelijoista ja keinotekoisista ihmisistä. Kreikkalainen mytologia mainitsee Talosin, pronssisen miehen, joka vartioi ja puolusti Kreetan saarta. Aristoteles oli sitä mieltä, että ihmisen kaltaiset koneet, automaatit, tuovat maailmaan tasa-arvon, lopettavat orjuuden ja vapauttavat ihmisen työnteon ikeestä.

Islamilainen legenda kertoo elävistä patsaista, jotka muistuttivat niin paljon ihmistä, että niillä luultiin jopa olevan sielu. 1200-luvulla dominikaanimunkki Albert Suuri rakensi messinkisen miehen, palvelijan joka osasi vastata mutkikkaisiinkin kysymyksiin. Messinkimiehen älykkyys pelästytti filosofi Tuomas Akvinolaisen, joka hakkasi metallisen tietoniekan vasaralla rikki.

Ja samoihin aikoihin islamilainen keksijä Al-Jazari kehitti mekaanisia musikantteja. Kaksi konerumpalia sekä harpun- ja huilunsoittajat viihdyttivät vieraita kuninkaallisissa juhlissa. Keskiajan eurooppalaiset kirjoitukset kertoivat mekaanisista linnuista ja enkeleistä, jotka lauloivat erilaisten putkien ja pillien avulla.

Leonardo da Vinci suunnitteli vuonna 1495 mekaanisen ritarin, joka osasi liikuttaa käsiään ja päätään. Ei tiedetä, yrittikö hän milloinkaan rakentaa ritaria. Sen sijaan vuonna 1515 Leonardo todistetusti konstruoi Ranskan kuninkaalle leijonarobotin, joka kykeni kävelemään kymmenen askelta ja tuomaan kuninkaalle hänen lempikukkiaan, liljoja.

1500-luvun puolivälissä saksalainen Johannes Müller rakensi metallista kärpäsen ja haukan, ja kerrotaan, että molemmat osasivat lentää. Samaan aikaan italialainen kelloseppä Turriano teki Espanjan kuninkaalle mekaanisen naisen, joka osasi soittaa luuttua ja liikutella päätään.

1700-luvulla rakennettiin monia koneita, jotka osasivat eri asioita: piirtää, lentää tai soittaa. Ranskalainen Jacques de Vaucanson hämmästytti yleisöä 1700-luvun alkupuolella mekaanisella ankalla, joka heilutti siipiään, taapersi vaappuen eteenpäin, äänteli, söi jyviä ja ulosti siistejä papanoita. Saksan tuolloinen keisari halusi palkata hänet hoviinsa, mutta keksijä kieltäytyi kohteliaasti, koska ei pitänyt hapankaalista.

1700-luvun lopulla japanilainen Hisashige Tanaka teki useita erittäin monimutkaisia mekaanisia leluja, jotka osasivat esimerkiksi tarjoilla teetä, ampua jousipyssyllä ja maalata tunnistettavia hahmoja.

Vuonna 1928 Lontoossa esiteltiin Eric, ihmishahmoa tavoitteleva robotti, joka äänikomentojen mukaan liikutti päätään ja käsiään. San Franciscon maailmannäyttelyssä vuonna 1939 oli näytteillä Elektro, yli kaksimetrinen ja yli 120 kiloa painanut robotti. Se liikkui annettujen ohjeiden mukaan, pystyi puhumaan yli 700 sanaa, polttamaan savukkeita ja puhaltamaan ilmapalloja.

Ensimmäinen digitaalisesti ohjelmoitava ja toimiva robotti rakennettiin vuonna 1954. Tuo Unimate-niminen robotti asennettiin vuonna 1960 General Motorsin tehtaalle Yhdysvalloissa, ja sen sanotaan olleen historian ensimmäinen teollisuusrobotti.

Teollisuusrobottien historiaa, Discoveryn Showcase-dokumentti:

Ja jo kymmenen vuoden kuluttua robotit matkasivat kauas Maan pinnalta, nimittäin vuonna 1970 Neuvostoliiton lähettämä Lunokhod 1 laskeutui Kuun pinnalle.

1980-luvulla robotit alkoivat muuttua viisaammiksi, mikroprosessorit tulivat käyttöön ja alettiin puhua keinoälystä. Robotit ja tietokoneet alkoivat ystävystyä, ja vuonna 1997 tapahtui se mitä monet olivat pelänneet: IBM:n Deep Blue -tietokone voitti hallitsevan maailmanmestarin Garri Gasparovin shakkiottelussa.

Ja pari vuotta myöhemmin, vuonna 1999, japanilainen Sony toi markkinoille Aibo-robottikoiran, lemmikkirobotin, jonka ensimmäinen malli myytiin Japanissa loppuun kahdessakymmenessä minuutissa. Vuonna 2000 niin ikään japanilainen Honda esitteli Asimon, vähittäismyyntiin tarkoitetun ihmisen kaltaisen robotin, joka osaa kävellä, juosta, nousta portaita, puhua, kantaa tarjotinta, työntää lastenvaunuja ja potkaista jalkapalloa.

Lyhyt johdatus Asimon menneisyyteen ja nykyiseen olemukseen:

Vuosituhannen vaihteen jälkeen robotit ovat siirtyneet palvelemaan ihmiskuntaa käytännönläheisemmissä asioissa. Yleisin tänään käytössä oleva robotti leikkaa nurmikkoa tai imuroi villakoiria lattialta.

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri