Hyppää pääsisältöön

Villa-Lobosin merkkiteos pääsee esille - mutta kuinka?

Heitor Villa-Lobosin Sinfonia nro 10, lisänimeltään "Amerindia", on sivupersoonaltaan oratorio tenorille, baritonille, bassolle, sekakuorolle ja orkesterille, lisänimeltään "Sumé, Pater patrium". Olipa nimilappu mikä tahansa, tunnin mittainen järkäle summaa Villa-Lobosin näkemykset uuden maailman musiikillis-kulttuurisesta historiasta ja tulevaisuudesta, ja siksi on hienoa että se mahtuu Naxos-yhtiön latinalaisamerikkalaiseen julkaisusarjaan.

Villa-Lobos: Amerindia
Villa-Lobos: Amerindia uudet levyt

Teoksen musiikki yhdistää Villa-Lobosin ulospäinsuuntautuneen, muhevan sävellystyön etevimpiä piirteitä. Teemoiltaan ja logiikaltaan teos pysyy hyvin kasassa, vaikka teksti on hatara etnis-uskonnollis-mytologinen kyhäelmä, ja muutamassa kohdassa dramatiikka töksähtelee. Mitan ja tematiikan puolesta kyse on Villa-Lobosin pääteoksesta, joka pääsee harmillisen harvoin esiin.

Siksi harmittaa, että Naxoksen tuotannossa on heikko lenkki: Solisteiksi on päätynyt pari kakkosdivaritason mölisijää, joiden yksiulotteinen oopperaääni korostaa tekstin outoutta ja laulustemmojen pelkistyneisyyttä. Onneksi tenorisolistin stemma on tällä kertaa delegoitu kuoron tenorisektiolle.

Sao Paulon sinfoniakuoro nimittäin hoitaa elokuvamusiikillisen tunnelmanluontitehtävänsä hyvin, ja myös Sao Paulon sinfoniaorkesteri soittaa musiikin vaatimalla tavalla eli energisen uhkeasti. Ykkösviulujen epätarkkuus kiperimmissä kuvioissa jää yleisen musiikkihurmion varjoon.

Kokonaisuutena levy tekee sen missä Naxos on hyvä, eli tuo ison mutta harvinaisen teoksen edullisesti ja riittävän laadukkaasti suuren yleisön saataville. Mutta Villa-Lobos -fanit joutuvat kaivelemaan pykälää paremmat solistit harvoilta aiemmilta levyiltä.

Heitor Villa-Lobos: Sinfonia nro 10 "Amerindia". - Leonardo Neiva, baritoni, ja Saulo Javan, basso, sekä Sao Paulon sinfoniaorkesteri ja -kuoro/Isaac Karabtchevsky. (Naxos, 8.573243)

Kuuntele Uudet levyt 10.4.2015, toimittajana Kare Eskola.