Hyppää pääsisältöön

Edut ja oikeudet

Elokuvaohjaaja Jan Forsström
Elokuvaohjaaja Jan Forsström jan forsström

Elokuvantekijä Jan Forsström kirjoittaa, millaista on saada apuraha. Hän kirjoittaa kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä, huolehtimisesta ja holhoamisesta, ja myös siitä, että taiteen tukeminen on osa valistunutta ja demokraattista yhteiskuntamallia.

Saan taiteilija-apurahan. Juhlin ja olen iloinen, mutta en lopulta tunne aihetta suureen kiitollisuuteen: olihan oikeus & kohtuus, että työtäni vihdoin tuettiin. En oikeastaan ymmärrä, että apurahani tulee yhteisistä verorahoista. En myöskään ymmärrä, että saan nauttia tietyillä poliittisilla päätöksillä luodusta systeemistä, joka ei ole absoluuttinen ja ikuinen. Olen jo aikaa sitten kadottanut kosketukseni yhteiskunnan kokonaisuuteen. Apurahaani vertaan lähinnä minua lahjattomammille kollegoille myönnettyihin. Yleisen periaatteen otan itsestäänselvyytenä.

Tämä kiittämättömyys ei silti tarkoita, ettenkö käyttäisi tukea sille määriteltyyn tarkoitukseen. Tälläkin hetkellä tuskailen, että olen luvannut kirjoittaa kolumnin aiheesta, josta en tiedä paljoakaan, ja tuhlaan siten luulotellun kallisarvoista omaa kirjoitusaikaa, jonka apuraha on mahdollistanut.

Taide tavoittelee totuutta, tai totuudellisuutta, hieman epäinhimillisestikin. Arkijärjen kannalta se on helposti epäilyttävää toimintaa, koska totuutta etsitään ikäviltäkin suunnilta ja potentiaalisesti ikävin tuloksin. Todellako yhteiskunta rahoittaa tällaista?

Mutta jos nyt pakotan itseni hetken todella pohtimaan saamaani tukea, hämmennyn. Todellako yhteiskunta haluaa antaa minulle rahaa? Mitä hyötyä taiteestani muka sille on? Tietysti uskon taiteen positiivisiin vaikutuksiin, niihin, joita tämänkin kampanjan yhteydessä on mainittu (henkisiin, yhteiskunnallisiin jne.). Mutta, käsi sydämellä, en voi sanoa tekeväni taiteellista työtä noista motiiveista. Uskon, että taidetta tehdään, tai pitäisi tehdä, taiteen itsensä vuoksi; taide (maailman ihmettely, todellisuuden hämmästely) on oma päämääränsä. Muu on lopulta toissijaisia. Taide tavoittelee totuutta, tai totuudellisuutta, hieman epäinhimillisestikin. Arkijärjen kannalta se on helposti epäilyttävää toimintaa, koska totuutta etsitään ikäviltäkin suunnilta ja potentiaalisesti ikävin tuloksin. Todellako yhteiskunta rahoittaa tällaista? Ymmärrän toki vallanpitäjien muotokuvat, "kansalliset" aiheet jne. Päättäjän näkökulmastahan etu on tällöin selkeä: oman vallan ylistys ja jälkipolville muistutus, propagandistis-nationalistiset tavoitteet. Ymmärrän myös taloudelliseen voittoon tähtäävien teosten tukemisen, kannustavan talouspolitiikan osana. Kyyninen politiikko voisi myös nähdä puhtaan viihteen kätevästi passivoivina sirkushuveina, ja siksi tukemisen arvoisena. Mutta että taiteilijoiden itsensä muodostamien asiantuntijaelinten suosituksista annettua tukea teoksille, joilta ei vaadita edes muodollista yhteiskunnallis-kansallista tms. alibia? Kuulostaa älyttömältä.

Puhumattakaan siitä, että "taideteos" ja taiteellinen arvo ovat hankalia käsitteitä, ja mahdottomia mitata. Taide on tietysti yleistermi kaikelle taiteelliselle toiminnalle, mutta en oikeastaan pidä kuin pientä osaa sen puitteissa syntyneistä teoksista varsinaisina taideteoksina, taiteellisesti arvokkaina (mikä ei tarkoita, etteikö niillä voisi olla muita arvoja). En ole edes varma, teenkö itse taidetta, tiedän vain pyrkiväni siihen. Mitään absoluuttisia mittareita ei valitettavasti ole. Taiteilijan taiteilijamaisuudesta tai hänen luomistuskiensa suuruudesta ei voi päätellä mitään itse taiteesta, niin kätevää kuin se olisikin. On asiantuntijoita, mutta nämäkin ovat ihmisiä, oman aikansa ja näkökulmansa edustajia, sekä hyvin mahdollisesti vielä, Suomen kokoisessa maassa, entisiä tai nykyisiä kavereita tai heiloja, tai sitten vastaavilla kontakteilla asemaansa päätyneitä.

Olen siis saanut apurahan tekemiseen, joka ei ensisijaisesti pyri hyödyttämään yhteiskuntaa tai vallanpitäjiä, ja jonka arvioimiseen ei ole edes oman alansa kriteereillä luotettavia mittareita. Tämä on varsin käsittämätöntä. Tämä on varsin hienoa.

En oikeastaan edes halua, että kulttuuri olisi kenenkään poliitikon asialistalla aivan ensimmäisenä. Perustarpeet on hoidettava ensin, vanhustenhuolto, sosiaalitoimi, tieverkostokin.

Yhteiskunnalla ei ole mitään velvollisuutta elättää minua tai ketään taiteilijaa. Ja jos ja kun taide todella on niin elintärkeää, ainakin jotkut taidemuodoista varmaan kitkuttaisivat eteenpäin ilman tukiakin. En oikeastaan edes halua, että kulttuuri olisi kenenkään poliitikon asialistalla aivan ensimmäisenä. Perustarpeet on hoidettava ensin, vanhustenhuolto, sosiaalitoimi, tieverkostokin. Mutta taide- ja kulttuuripolitiikka kertoo paljon yhteiskunnasta ja sen arvoista, sen avoimuuden asteesta, sen henkisestä rikkaudesta. Ja tässä tapauksessa se kertoo jotain hyvää, ja kiittämisen arvoista. Se kertoo jostain, mitä en toivoisi menetettävän, ja jonka puolesta meidän olisi syytä taistella.

Taiteen tukeminen on osa valistunutta, demokraattista ja ehkä idealististakin yhteiskuntamallia, jonka syntyminen tuntuu minusta pieneltä ihmeeltä, ja josta en osaa olla lähimainkaan tarpeeksi kiitollinen. Näkökulmasta riippuen huolehtivan tai holhoavan mallin muutama vuosikymmen on tuonut mukanaan paljon myös lieveilmiöitä, kuten byrokratisoituminen, passivoituminen, kokonaiskuvan hämärtyminen, etujen näkeminen "oikeuksina”. Ehkä emme ole aina luomamme, tai meille luodun, systeemin arvoisia, ja kaltaiseni vieraantunut, kiittämätön apurahataiteilija on vain yksi esimerkki. Mutta onko vika silloin systeemissä vai meissä? Ja toisaalta: systeemihän olemme lopulta me.

Ponnisteltavaa on kahdella rintamalla: ulospäin, puolustaaksemme ja kehittääksemme rakennettua mallia, ja toisaalta sisäänpäin, jotta ymmärtäisimme, mitä on saavutettu, ja mitkä mahdollisuudet meille on annettu.

Jan Forsström
elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, leikkaaja

Kirjoittaja kuuluu TAIDE 2015-kampanjan ohjausryhmään. Hanke haluaa kiinnittää huomiota taiteeseen ja sen tekijöihin, ja nostaa taiteen arvostusta, rahoitusta ja asemaa.

  • Kuntavaaleista pitää tehdä kulttuurivaalit

    Kulttuurin välikysymys vaatii kulttuuria kuntavaaleihin

    Suomi on repeytynyt kuihtuviin kuntiin ja kasvaviin keskuksiin. Mutta mikä voisi olla kolmas tie, ja missä on uusien kuntapäättäjien valta sote-Suomessa? Anna Tulusto ja Aleksis Salusjärvi jättävät uuden kulttuurin välikysymyksen.

  • Keskustellaan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja taide pelastuu!

    Suomen, taitelijoiden ja taiteen tila keväällä 2016.

    "Fantastisen ruotsalainen keskustelu. Me keskustellaan täällä asioista, ihan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja tällä tavalla taide pelastuu", sanoi #kulttuurinvälikymys-keskustelun kommentaattori, toimittaja Katja Ståhl. #kulttuurinvälikysymys kokosi huhtikuisena torstai-iltana Vanhalle Ylioppilastalolle taiteilijoita ja poliitikkoja puhumaan Suomen, taitelijoiden ja taiteen tilasta, kun eduskuntavaaleista on kulunut vuosi. Kevään 2017 saattavat tuottaa uusia välikysymyksiä kulttuurista.

  • #kulttuurinvälikysymys: Sebastian Tynkkynen teki videovastineen pakolaisrunolle

    Sebastian Tynkkysen videovastine pakolaisrunolle

    Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen teki oma-aloitteisesti videovastineen #kulttuurinvälikysymys -hankkeen pakolaisaiheiselle runovideolle. Tynkkynen on yksi keskustelijoista tämän illan Kulttuurin välikysymys -ohjelmassa, joka nähdään suorana Yle Teemalla klo 19.30 alkaen. Katso molemmat videot täältä.

  • Li Andersson: Taide on luovan talouden ydin

    Andersson peräänkuuluttaa kulttuuripolitiikkaa.

    Li Andersson (vas.) kertoo olevansa pettynyt hallituksen kulttuuripolitiikkaan lähinnä siksi, ettei sitä ole ollut. ”Vaalien alla oli enemmän keskustelua kulttuurista kuin aikoihin. Olisi ollut tervetullutta reagoida siihen jotenkin.” #kulttuurinvälikysymys kysyy mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu Yle Teemalla 14. huhtikuuta suoraan lähetykseen, jossa taiteilijat ja poliitikot kohtaavat keskusteluissa. Yksi keskustelijoista on Li Andersson.

Uusimmat sisällöt - Kulttuurin välikysymys

  • Kuntavaaleista pitää tehdä kulttuurivaalit

    Kulttuurin välikysymys vaatii kulttuuria kuntavaaleihin

    Suomi on repeytynyt kuihtuviin kuntiin ja kasvaviin keskuksiin. Mutta mikä voisi olla kolmas tie, ja missä on uusien kuntapäättäjien valta sote-Suomessa? Anna Tulusto ja Aleksis Salusjärvi jättävät uuden kulttuurin välikysymyksen.

  • Kokonaiskuvan kaipuu

    Todellisuus on helvetin sekava ja moniulotteinen.

    ”Miten voisimme hyväksyä, että todellisuus on helvetin sekava ja moniulotteinen?” kysyy toimittaja ja käsikirjoittaja Jari Hanska. Hanska oli yksi huhtikuun alussa järjestetyn Nykyaika-seminaarin järjestäjistä. Nuoren Voiman Liiton ja Kriitisen korkeakoulun yhdessä järjestämässä seminaarissa pyrittiin keskustelemaan yhden päivän aikana mm. sellaisista teemoista kuin maapallon ekologinen kantokyky, taiteen rooli, kaupunkitilan demokraattisuus, tiedon pirstaloituminen, ihmiskunnan kehittyminen, finanssikriisit ja rakkaus.

  • Keskustellaan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja taide pelastuu!

    Suomen, taitelijoiden ja taiteen tila keväällä 2016.

    "Fantastisen ruotsalainen keskustelu. Me keskustellaan täällä asioista, ihan sivistyneesti, kukaan ei lyö ketään ja tällä tavalla taide pelastuu", sanoi #kulttuurinvälikymys-keskustelun kommentaattori, toimittaja Katja Ståhl. #kulttuurinvälikysymys kokosi huhtikuisena torstai-iltana Vanhalle Ylioppilastalolle taiteilijoita ja poliitikkoja puhumaan Suomen, taitelijoiden ja taiteen tilasta, kun eduskuntavaaleista on kulunut vuosi. Kevään 2017 saattavat tuottaa uusia välikysymyksiä kulttuurista.

  • #kulttuurinvälikysymys: Sebastian Tynkkynen teki videovastineen pakolaisrunolle

    Sebastian Tynkkysen videovastine pakolaisrunolle

    Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen teki oma-aloitteisesti videovastineen #kulttuurinvälikysymys -hankkeen pakolaisaiheiselle runovideolle. Tynkkynen on yksi keskustelijoista tämän illan Kulttuurin välikysymys -ohjelmassa, joka nähdään suorana Yle Teemalla klo 19.30 alkaen. Katso molemmat videot täältä.

  • Li Andersson: Taide on luovan talouden ydin

    Andersson peräänkuuluttaa kulttuuripolitiikkaa.

    Li Andersson (vas.) kertoo olevansa pettynyt hallituksen kulttuuripolitiikkaan lähinnä siksi, ettei sitä ole ollut. ”Vaalien alla oli enemmän keskustelua kulttuurista kuin aikoihin. Olisi ollut tervetullutta reagoida siihen jotenkin.” #kulttuurinvälikysymys kysyy mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu Yle Teemalla 14. huhtikuuta suoraan lähetykseen, jossa taiteilijat ja poliitikot kohtaavat keskusteluissa. Yksi keskustelijoista on Li Andersson.

  • Kaikki menee pieleen: sarjakuvataiteilijat Kaisa Leka, Ville Pirinen ja Juho Juntunen piirtävät maailmantuskassa

    Sarjakuvataitelijat ja maailmanloppu

    Juho Juntusen, Ville Pirisen ja Kaisa Lekan spontaani näkemys siitä, mikä mättää juuri nyt. Lapsuuden itsekkyys kulminoituu hiiltyneeseen maapalloon ja jumalan face palmiin. #kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta.

  • Vihapuhe uhkaa myös kulttuuria - #kulttuurinvälikysymys selvitti uhkakuvat

    Mitkä ovat suomalaisen kulttuurin uhkakuvat?

    #kulttuurinvälikysymys lähetti kaikille kansanedustajille ja suurelle joukolle taiteen ammattilaisia kyselyn kulttuurin uhkakuvista. Vastanneiden näkemykset ovat linjassa: julkistalouden alasajo ja vihapuhe ovat kulttuurimme suurimmat uhat. #kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta. Keskustelua taiteen voimasta, uhista ja mahdollisuuksista.

  • "Rajasitko mun tissit pois kuvasta? Miks?" Jenni Kokander paljaana taiteen vuoksi

    Jenni Kokander on paljas Taiteilija.

    ”Yritin kirjoittaa "näkkileivästä", mutta asetelma tuntuikin teennäiseltä ja jotenkin pakoilulta. Mitä jos tekisinkin parodiaa itsestäni ja/tai taiteilijoista?” kirjoittaa näyttelijä Jenni Kokander sähköpostiviestissä. Tästä sai alkusa Me taiteilijat –video. Videossa päähenkilö, "Taiteilija" sanoo: "Me uskalletaan olla paljaana." Ja tämä on totta: hyvinkin paljaana. #kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta.

  • Timo Harakka: Julkinen valta on jäljessä siitä, mitä taiteessa tapahtuu

    Timo Harakan mielestä kulttuuri on jäänyt ilman linjauksia.

    ”Ei ole näkemystä, minkälaisiin taidealoihin halutaan satsata tai minkälaista identiteettiä Suomi kulttuurin kautta rakentaisi.” Timo Harakan (sd.) mielestä kulttuuri on jäänyt hallituksessa ilman linjauksia, mikä ilmenee konkreettisesti kulttuuriministerin puuttumisena. #kulttuurinvälikysymys kysyy, mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu Yle Teemalla 14. huhtikuuta suoraan lähetykseen, jossa taiteilijat ja poliitikot kohtaavat keskusteluissa. Yksi keskustelijoista on Timo Harakka.

  • Ritva Elomaa: Kansallista kulttuuria pitää vaalia kuin timanttia tai kukkaa

    Elomaa on tyytyväinen hallituksen kulttuuripolitiikkaan.

    ”Kulttuuri on hallitusohjelmassa, eikä edes kovin heikosti. Se tekee tavoitteiden saavuttamisesta paljon helpompaa. Kulttuuriinhan kuuluu myös liikunta.” #kulttuurinvälikysymys kysyy mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu Yle Teemalla 14. huhtikuuta suoraan lähetykseen, jossa taiteilijat ja poliitikot kohtaavat keskusteluissa.

  • Pakolainen saapuu paratiisiin - Maija Vilkkumaa tulkitsee Hassan Blasimin runon

    Hassan Blasimin runo pakolaisesta Maija Vilkkumaan lukemana

    "He vievät sinut omaan paratiisiinsa, sitten piinaavat sinua yötä päivää kauhuillaan sinun silmissäsi, joista loistaa pelko ja toivo." Kirjoittaa Suomessa asuva irakilaiskirjailija Hassan Blasim runossaan Pakolainen paratiisissa jonka nimi on Eurooppa. Blasimin mielestä pakolaisista ei saisi puhua liikaa - ja myönteiselläkin julkisuudella on huonot puolensa. #kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta.