Hyppää pääsisältöön

150 Sibeliusta: Suomen kieli, Suomen mieli

ruotsi-suomi -sanakirja
ruotsi-suomi -sanakirja Kuva: Lotta Emanuelsson 150 sibeliusta

Sibelius syntyi ruotsinkieliseen perheeseen ja sukuun, mutta hän koulukielensä kolmannesta kouluvuodesta alkaen oli suomi. Vielä kihlausaikanaan hän tosin valitteli morsiamelleen Ainolle unohtaneensa suomen kielen ja kirjoitti siksi tälle ruotsiksi (Aino puolestaan vastasi suomeksi), mutta naimisiin mentyään Sibelius käytti kirjeissään kotiin pääosin suomea. Hänen kuuluisa hurahtamisensa Kalevalaan opiskeluaikana todistaa, että niinkin kielellisesti vaativa suomenkielinen kirjallisuus oli täysin hänen saavutettavissaan. Aino Järnefeltin perhe edusti suomenkielistä ja suomenmielistä sivistyneistöä, ja perheen vävyksi tultuaan Sibelius omaksui luontevasti Järnefeltien aatteellisuuden. Vaikka Sibelius myöhemmin olisi mielellään nähty milloin kummankin kielieturyhmän nokkamiehenä, kielikysymyksessä hän edusti suvaitsevaistoa.

Väkevimmillään Sibelius ilmaisee suhdettaan suomen kieleen Kalevalan tekstiin sävelletyissä Kullervo-sinfoniassa ja Luonnottaressa. Kuoroteosten joukossa on paljonkin suomenkielisiä runoja, muun muassa Kiveä, Leinoa ja Koskenniemeä, sekä enemmän tai vähemmän tilapäisluonteisia tekstejä, isänmaallisia lauluja ja kantaatteja. Suomenkielisten tekstien suhteellisen suuri osuus kuorosävellyksissä selittyy sillä, että kuoroteos syntyy usein tilauksesta, kun taas yksinlaulu säveltäjän omasta tarpeesta ja aloitteesta. Sibelius pyrki vastaamaan tasapuolisesti sekä suomen- että ruotsinkielisten kuorojen tilauksiin.

Laulu ristilukista, jota paljon suomeksi lauletaan, on alun perin ruotsinkielinen ja peräisin musiikista Adolf Paulin näytelmään Kung Kristian II. Myös En etsi valtaa loistoa (Topelius) on alun perin ruotsiksi, samoin opuksen 1 muut joululaulut viimeistä lukuun ottamatta: On hanget korkeat nietokset on Vilppu Joukahaisen suomenkielinen runo.

Alkuperäisiä suomenkielisiä yksinlauluja onkin sitten vain muutama. Illalle vuodelta 1898 on niistä ensimmäinen. Sen tekstin kirjoitti kielentutkija August Valdemar Forsman, sittemmin Koskimies, rakkaudentunnustukseksi morsiamelleen Ilta Bergrothille. Souda, souda sinisorsa (sekin Koskimiehen tekstiin) ja Lastu lainehilla (Ilmari Calamnius) ovat kansanlaulunomaisia miniatyyrejä, jollaisia ruotsinkielisistä lauluista ei löydy. Kunnianhimoisin suomenkielisistä lauluista on Larin-Kyöstin kalevalaisittain tyyliteltyyn tekstiin sävelletty upea Kaiutar. Orkesterilauluista löytyy vielä salskea Koskenlaskijan morsiamet (A. Oksanen), eikä sovi unohtaa duettoa Mummon syntymäpäivänä. Sen tekstirunoilija on jäänyt tuntemattomaksi mutta aiheesta päätellen tekijä lienee perhepiiriä.

Säveltäjä säveltää tietenkin omalla äidinkielellään kirjoitettua runoutta herkkävaistoisimmin ja intiimeimmin. Silti toivoisi, että Sibelius olisi yksinlauluissaankin uppoutunut yhtä syvälle suomenkieliseen lyriikkaan kuin hän oli Runebergiin, Josephsoniin ja Rydbergiin. Miten hän olisi lauluissa tulkinnut Aleksis Kiven metsäntuoksuista luonnontunnetta tai Eino Leinon korskeaa elämänjanoa – tai edes mahtipontista Koskenniemeä?

Tänään 9.4. vietetään Agricolan ja suomen kielen päivää.
Tämä on 150-osaisen kirjoitussarjan kahdeskymmeneskolmas osa.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua