Hyppää pääsisältöön

Yleisradiopallo!

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Päivää taas, netin nuoru- ja aikuiskaiset, sekä -ttaret!

Yleisradiosta ja hänestään itsestä riipumattomista syistä on ollut taukoa tässä nettikirjallisessa säpeltämisessäni, ja tätä palstaa vihaavien remakaksi iloksi mitä todennäköisimmin on keväällä und kesällä luvassa toinen, eri tauko kuin ei se äskeinen. Mutta tilapäisiä siis ne kaikki.

Mihin on pakko todeta, että mikä ihmeen sana on tilapäinen. Käännä se englanniksi, niin syntyy Space-headed, joka ei ole kaukana Space Cadetista.

Mielettömää tarkoittanee siis tilapäinen, ainakin siis engannintamisluotaamisesta ”käsin” päätellen. (Siksi laiton käsimen sitaatteihin, kun käsin ei kait päätellä muuta kuin ompeluksia ja ehkä joku lapsenpäästäjä [- Siinäpä mainio sana myös!] sen napanuoran, solmulla. Se lienee kyllä liukas pirulainen solmittavaksi. Ja ei tee niillä käsillä mennä kahvipöytään kaurakeksejä yhteisvadilta ottamaan, kun nousee hirveä huuto ja menee muilta ruokahalu että yecchhh. Pitää pestä ensin.)

Olen myös lähinnä organisatorisista syistä nykyään töissä Ylen eri osastolla kuin ennen, mikä Ylen nykyisestä joustavuudesta johtuen näkyy siinä, että se ei näy kertakaikkiaan missään.

Tohlopin mediapoliin ikivanhan/upouuden puolen hissin 3. kerroksen painonappi
Tohlopin mediapoliin ikivanhan/upouuden puolen hissin 3. kerroksen painonappi Kuva: Markus Kajo 3. kerros

Paitsi on siinä kyllä se ero, että nykyään painan töihin mennessäni hississä kerroksen 3 nappea sen sijaan että painaisin sen kerroksen nappea, jossa taloon sisään tullessani jo olen, ja sitten hissittömästi (kun ei samaan kerrokseen tartte mennä hissillä edes selkävian vallassa) kävelisin entiseen työhuoneeseeni, joka – kuten nykyinenkin - on suojattu kahdella eri digitaalilätkä- plus salakoodilukolla, eli sekä entinen että uusi työkelja on luultavasti paremmin suojattu kuin VX-säiliöt eri hallitusten tappumyrkkyvarastoissa, jotta ei kukaan talon ulkopuolinen varasta ideoita.

Btw, VX on myrkyllisin hermokaasu, niin myrkyllinen, että sitä ei ole koskaan käytetty missään.

Mutta botuliini on 15 000 kertaa sitäkin myrkyllisempää. Siksi ei kande syödä ikivanhoja säilykkeitä, vaikka olisi miten nuuka se itse. Ja moni toki onkin. Tekin tiedätte yhden tosi nuuan! Hänen nimensä voitte kirjoittaa tähän: ________________________________ , helposti poispyyhkiytyvää taulutussia käyttäen.

Tohlopin Mediapoliin lattiakoristelusta sininen "varrellinen" pallo jossa lukee valkoisella Story
Tohlopin Mediapoliin lattiakoristelusta sininen "varrellinen" pallo jossa lukee valkoisella Story Kuva: Markus Kajo (c) markus kajo 2015

Mitä suojauksien laatuun tulee, niin nykyinen työhuoneeni lienee suojattu 15 428 kertaa paremmin, kuin aikoinaan olivat Britannian maaseudulle kaiken varalta piilotetut ydinasekätköt.

Aikoinaan katsomani dokumentti paljasti ja näytti, että niissä oli suojauksena – yllätys yllätys – (eikä tämä tosiaan ole vitsi!) polkupyörän lukko. Ja niitä oli siis liuta ympäri Britanniaa.

Mitähän itänaapurissa käytetään? Suuressa Saatanassa valmistettuja Mas-Hamilton (Kaba-Mas) X-10 -lukkoja, vai Irkutskissa koottuja polkupyöräsäppejä? Toivott. niitä ekoja.
Olisi kiva jos Vasili ohikulkeissaan ei saisi lukkoa Irinansa hiuspinnillä auki.

”Mekanik, sanoi Vasili kun atomipommin polkupyörälukon auki raplasi, ja painoi nappea jossa luki CTAPT!”

Numerot alkoi hauskasti rallattaa alaspäin!” muisteli Irina ohikulkumatkaa jatkettaessa, venäjänkielellä.”

Lattian opastusviivoja Mediapoliin lattiasta sekä niihin sisältyvä nuolikuvio jossa sana Future
Lattian opastusviivoja Mediapoliin lattiasta sekä niihin sisältyvä nuolikuvio jossa sana Future Kuva: Markus Kajo future

Mitä sodan uhkiin tulee, niin voisiko joku lukija tai lukijatar Ilomantsissa tai Valtimolla pyytää Suuressa Isänmaallisessa Sodassa tällä puolella rajaa rähjääntynyttä ukkiaan kuuntelemaan, että kuuluuko idästä venäläispanssarien telaketjunkitinää ja tuleeko sitä tiettyä panssarien dieselin katkua. Saapi käyttää kuulolaittea jos haluaa.

Ukki kyllä muistaa sekä sen kitinän – unissaankin – ja panssaripakokaasujen hajut.

Kiinnostaa minua tuo sen tähden, että.

On nimittäin niin, että kun sitä Ukille tuttua kitinää kuuluu Ilomatsiin, niin silloin on a) Suomi valmis liittymään Natoon ja b) liiiijan myöhäistä yrittää tehdä se. Meni jo. Eikun ne tuli jo..

Mitä sanoo tahoillaan kaikki jonkin sodan nähneet, siitä kirjoittaneet sukupolvet?

Sitä sanoo ne, että ”ei meistä kukaan olisi unissaankaan kuvitellut, että voisi ikinä tulla sota”. ”Ei enää nykyaikana. Eurooppa on nykyään niin moderni ja maat toisistaan liian riippuvaisia. Tule ei sotaa ei tule, nou nicht niet, niks, ei, nou, nevr.”

Sitä, että Eurooppa on liian moderni ja keskinäisesti riippuvainen sotimaan, sitä virttä laulettiin kirjallisesti jo vuonna 1912. Ja koskas 1. maailmansota alkoikaan… Ja tuo siis kirjoitettiin monta monta eurooppalaista sotaa sitten. Eikä tartte edes laskea Georgiaa ja Ukrainaa mukaan.

Inva-wc:n luumununaruskea-värinen logo Tohlopin Mediapoliissa
Inva-wc:n luumununaruskea-värinen logo Tohlopin Mediapoliissa Kuva: Markus Kajo 2015 luumunvärinen ja valkoinen

Se siitä – paitsi siltä osin, että on mielenkiintoista, että itänaapurimme käy sotaa; Ukrainassa, missä olemattoman naapurimaan olemattomien sotilaiden olemattomiin luoteihin oikeasti kuolleiden arkuista tulisi häkellyttävän pitkä ja neuvostovas eikun venäjänvastainen eikun olemattomanmaanvastainen jono – ja mitä kysyvät suomalaiset vaalikoneet tilanteessa, jossa Punaisella torilla huudellaan Putimelle ja kavereilleen, että 'Antakaa meille seuraavaksi Suomi!!' – ja mitä siis kysyvät suomalaiset vaalikoneet? Kysyvät että ”Pitäisikö pakkoruotsi lopettaa?

O santa simplicitas, sanoi entinenkin mies. (Suomeksi: Nyt ei ole oikea hetki miettiä Nato-asiaa. Mietitään mieluummin pakkoruotsea! Siinä se on vasta pirujen piru. Oikein Suurin Saatana!)

Nyt viimeinkin se siitä.

Ahdistaa, kun aloin yhtenä iltana miettiä liikaa sitä, että maailman kaikissa vaatetehtaissa, vaatetukuissa, vaatekaupoissa, konttisatamien vaatekonteissa on 96% väärän kokoisia vaatteita. Liian pieniä, tai liian isoja.

Aloin ajatella sitä, millaiset vuoret päälle sopimatonta tauhkatekstiiliä pusertau ulos kymmenistä tuhansista tehtaista ja miljoonista väärää kokoa surruuttavista ompelukoneista. Vuosi vuodelta enemmän!

Tohlopin mediapoliin naisten wc:n luumunpunaruskea ja valkoinen logo, nainen pallossa.
Tohlopin mediapoliin naisten wc:n luumunpunaruskea ja valkoinen logo, nainen pallossa. Kuva: Markus Kajo ovisymboli

Keväällä jo kesän malleja ja värejä väärän koon paitoja, housuja, sukkia, palttoita, ponchoja, decolletéita ja smokkeja, pikkumustia ja muita déjàvuita, miltei aivan kaikki väärää kokoa ja jos oikeaakin, niin vääränväristä!

En sano, että miehen ei tulisi käyttää ruskeaa pukua, vaikka hänen henkensä riippuisi siitä, mutta kannattaa sitä ainakin miettiä, onko pakko olla justiin ruskea puku.

Tulee ruskeasta puvusta tälle masentunut mieli, ja siitä ruskeasta puvusta masentuneeseen mieleen tulee mieleen KGB, johtuen juurikin siitäpähän ruskeasta puvusta, jommoisia ne Idästä Suomeen, kulttuuritapaamiseen käymään tulleet Naapurimaan "nuorisovaltuuskunnan jäsenet" (=viisikymppiset KGB-ukot) käytti entisvanhaan, kylmän sodan aikana. Neonvihreäkin on minulle mieluisampi väri puvukseni kuin ei ruskea millään!

Tohlopin mediapoliin miestenwc:n valko-luumunruskea logo
Tohlopin mediapoliin miestenwc:n valko-luumunruskea logo Kuva: Markus Kajo 2015 luumunruskea ja valkoinen

Muut miehet saa toki valita pukunsa värin itse. Sitä paitsi KGB on nykyään nimeltään FSB, mikä ero näkyy siinä, että se ei näy missään.

Niin on se asia, jep-jep.

Sitten kolmas asia.

Yleisradiopallo.

Mie raukka olin ihan pihalla, kun muuttui se Olotila-systeemi täksi nykyiseksi Näkökulma-hommaksi.

Kysyin, että mikä on niiinku se pääsivu, ja silleen. Ja sanottiin, että ei mikään.

”...Jaaha!?”

Eli.

Tätä nykyistä Ylen nettisysteemiä, mm. tätä Näkökulma-osiota kuulemma tulee lähestyä esimerkiksi hakukoneen kautta, kirjoittaen esimerkiksi toimittajan nimen, sanan Yle, ja sitten vaikka sen Näkökulma- tai vastaavan lisäsanan, tai jutun aiheen, tai tyypin (pakina, tai vastaava).

Tohlopin Mediapoliissa lattikuviokoriste, viivoja ja oranssi pallo jossa valkoisella sana Radio
Tohlopin Mediapoliissa lattikuviokoriste, viivoja ja oranssi pallo jossa valkoisella sana Radio Kuva: Markus Kajo 2015 sana radio

Eli ideana ei ole sekaannus, vaan päinvastoin se, että kun ihmiset joka tapauksessa mieluiten käyttävät hakukoneita, niin tämä Ylen netti on ikään kuin pallo, jonka pinnalla on sitä ryöhn eikun anteeksi mediasisältöä, jota Yle nyt on sinne hommannut kansan selkänahasta uutetuilla rahoilla.

Ja siihen ryöhnäpintaa eikun mediasisältöön pääsee sisälle kutakunkin rajattoman monesta kohtaa sitä pallon pintaa, hakukonetta käyttämällä.

Niin ajattelin, että jos on joku raukka yhtä tyhmä kuin minä, niin ehkä tuo selventää asiaa sille, niinkuin mielikuva selvensi sitä minulle.

Sitte vielä!

Opin yhden asian.

Kun kävelee vellisavisella tiellä kengissään, ja sitte vähän myöhemmin Ylen aulassa pyyhkii kengät hyvin, niin kaikki on ok – toistaiseksi.

Lumeton jalanjälkikohta lumisella kuistilla
Lumeton jalanjälkikohta lumisella kuistilla Kuva: Markus Kajo käyttörajoitus

-Mutta sitten kun siellä Ylellä muhiessa kuivaa se kenkien savi, ja kun sitten kävelee Ylellä talon päästä toiseen, ja takaisin, niin takaisin tullessa niiden kengänpohjan kuvioiden ”valama” savikokkareiden polku näyttää missä on kulkenut. Aivan saatanallinen on se ympäriinsä kylvetyn saven määrä. Aivan saatanallinen!

Ja sitä käyttää mopokypärää seuraavat päivät sisällä töissä, että siivoojat ei tunnista, että tuo on se sika! (Mutta tietenkin joku vasikka varmaan kertoo niille. Alas hän!)

Toivoo: MK

Kommentit
  • Ihan väärin koettu

    Roina ihmisen tunnemuistina yli-elähdyttää Kajoa.

    Jouduttuaan tahtomattaan setvimään läpi elämänmittaista tavaranäytteiden otosta ja arvottaessaan elämänsä hetkiä niiden pohjalta ensin tuntuu, että..

  • Taas mietin aika- ja paikkakonetta

    Aikakoneella saattaisi teleporttautua ojasta allikkoon hän.

    Kauan sitten oli harvinainen auringonpimennys. Sellainen YOLO-homma, joka sattuu vain kerran about tuhannessa vuodessa tai jotain - ja minä satuin olemaan juuri oikealla kohdalla maapalloa näkemään sen.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat