Aivokuva voi kertoa, oletko konservatiivi vai liberaali

Miksi joidenkin ihmisten on vaikeampi hyväksyä muutoksia ja toiset taas ovat avoimempia uusille ilmiöille? Aivotutkimus on valaisemassa näiden ajatteluerojen biologista taustaa. Uudet tutkimustulokset osoittavat, että konservatiivien ja liberaalien aivot toimivat eri tavoilla.

Poliittisia näkemyksiä voidaan tutkia kurkistamalla ajatuksiimme magneettikuvantamislaitteilla. Politiikan ilmiöiden selittäminen on perinteisesti ollut yhteiskuntatieteiden sarkaa, mutta neurobiologinen politiikan tutkimus tuo alalle uusia menetelmiä ja näkökulmia. Tämä tutkimussuunta voi auttaa ymmärtämään ihmisten jakautumista varovaisten ja vapaamielisten leireihin.

Aivojen reaktio ällötyksiin paljastaa poliittiset taipumukset

Virginian teknillisessä yliopistossa Yhdysvalloissa tehtiin koe, jossa vapaaehtoisille näytettiin vastenmielisiä kuvia. Kuvat esittivät esimerkiksi palovammoja, avohaavoja ja torakoita juoksentelemassa pizzan päällä. Ällöttävän kuvamateriaalin aikaansaamia inhoreaktioita koehenkilöiden aivoissa mitattiin toiminnallisen magneettikuvantamisen avulla.

Iljetykset aktivoivat koehenkilöiden aivoja eri tavoilla. Koehenkilöissä voitiin erottaa kaksi erilaista aktivoitumistyyliä, jotka korreloivat hämmästyttävän hyvin koehenkilöiden poliittisten näkemyksien kanssa. Konservatiivien aivoissa kuvat lisäsivät toimintaa mantelitumakkeessa eli amygdalassa, joka on liitetty pelkoon ja tunnepitoisten muistojen käsittelyyn. Liberaalien aivoissa kuvat kutkuttivat erityisesti aivosaareketta eli insulaa, jonka tiedetään olevan tärkeä rakenne esimerkiksi kehon sisäisten viestien käsittelyssä ja tietoisuuden kokemuksen syntymisessä. Negatiiviset viestit siis käsitellään täysin eri aivorakenteissa konservatiivisissa ja liberaaleissa aivoissa.

Aivojen kaksi ajattelutyyliä

Jakautuminen vanhoillisiin ja edistyksellisiin ryhmittymiin on yleismaailmallinen ilmiö politiikassa. Jako heijasteleekin perustavanlaatuisia ominaisuuksia aivojen toiminnassa. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu konservatiivien ja liberaalien aivojen rakenteissa eroja, jotka vihjaavat konservatiivien olevan herkempiä inhon ja pelon tuntemuksille.

On myös havaittu, että konservatiivit ja liberaalit käsittelevät riskejä eri aivorakenteissa. Tästä johtuen konservatiivit kokevat riskit voimakkaammin ja tunnevetoisemmin, kuin liberaalit.

Yleisesti ottaen konservatiivit suhtautuvat liberaaleja herkemmin negatiivisiin viesteihin ja näkevät tulevaisuuden enemmän uhkien kautta. Voisivatko nämä erot aivojen toiminnassa ja rakenteessa osaltaan selittää konservatiivien näkemyksiä esimerkiksi homoliitoista ja maahanmuutosta?

Onko ajattelutyylimme ennaltaohjelmoitu?

Poliittinen suuntautuminen heijastelee aivojen ominaisuuksia, mutta kuinka vahvasti perimä ohjaa näiden piirteiden kehittymistä? Olemmeko jo syntyessämme ennaltaohjelmoituja pikkuliberaaleja ja -konservatiiveja?

Vanhempien poliittiset näkemykset siirtyvät usein lapsille. Kasvuympäristö vaikuttaa asenteiden kehittymiseen, mutta poliittiset taipumukset perityvät myös geenien välityksellä. Eräässä kaksostutkimuksessa jopa 45 % vaihtelusta poliittisessa suuntautumisessa selittyi perimän vaikutuksella.

Meillä on siis taipumus konservatismiin tai liberalismiin jo hedelmöittymisen hetkestä lähtien, mutta elämänkokemuksemme saattavat ohjata ajatusmaailmamme kehittymistä kumpaan suuntaan tahansa.

Rationaalisuuden harha hälvenee

Haluaisimme varmasti uskoa, että ajatusmaailmamme ovat täysin rationaalisen pohdinnan tulosta, mutta tämän harhan voimme unohtaa. Tietoinen järkeily vaikuttaisi olevan vain yksi vaihe mielipiteiden muodostumisessa.

Kasaantuva aivotutkimusaineisto osoittaa, että aivojemme emotionaaliset taipumukset ja alitajuntaiset tapahtumaketjut vaikuttavat ajatteluumme. Lienee kuitenkin inhimillistä rationalisoida mielipiteitään jälkikäteen. Saatamme suhtautua asioihin ensisijaisesti tunteella ja perustella mielipiteensä vasta sitten tietoisin järkiperustein.

Aivotutkimus voi kertoa meille asiota ajattelustamme, joita emme välttämättä halua kuulla. Mutta aivotutkimuksen tuloksissa on myös toivoa. Ajattelumme biologisen taustan ymmärtäminen voi edistää erimielisyyksiemme sovittelua. Saattaa nimittäin olla helpompi hyväksyä toisen ajatuksia, jos niiden perimmäinen biologinen tausta ymmärretään. Kenties syvenenä käsitys aivojen toiminnasta voi lientää vastakkainasettelua erilaisten näkemysten välillä ja auttaa meitä lopulta ymmärtämään toisiamme paremmin.

Artikkelissa käytetyt arkistovalokuvat ovat Charles Darwinin kirjasta The Expression of the Emotions in Man and Animals vuodelta 1872.

Kuuntele Tiedeykkösen juttu aiheesta!

Haastattelin aivotutkimuksen asiantuntijaa, tohtori Kaisa Hytöstä neurobiologisesta politiikan tutkimuksesta.

Kaisa Hytönen on tutkinut, mitkä alueet ihmisen aivoissa aktivoituvat, kun he tekevät taloudellisia päätöksiä.

Tällä hetkellä Hytönen työskentelee Laurea-ammattikorkeakoulun Tutkimus, kehitys ja innovaatiot -yksikössä yliopettajana.