Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Kertakäyttörakentamisen on loputtava!

Vallila
Purkutyömaa Konepajan alueella. Vallila Kuva: Raili Tuikka lars-erik mattila

Miksi talot rakennetaan kestämään vain 50 vuotta? Arkkitehteja joka tapauksessa syytetään kertakäyttörakentamisesta - nyt on oikea hetki tehdä jotain, kirjoittaa Lars-Erik Mattila. Lue Mattilan haaste kollegoille, rakennuttajille ja päättäjille.

Lars-Erik Mattilan ehdotus tulevaisuuden kerrostaloksi
Lars-Erik Mattilan diplomityö on suunnitelma Tulevaisuuden kerrostalosta. Lars-Erik Mattilan ehdotus tulevaisuuden kerrostaloksi Kuva: Minna Joenniemi lars-erik mattila

Arkkitehtuurikeskustelu on ymmärrettävästi pyörinyt pinnan ja muodon ympärillä, sillä ne ovat ne näkyvimmät asiat. Mutta talot ovat kuin sieniä, niiden näkyvä osuus on vain pieni osa koko järjestelmää.

Me arkkitehdit olemme siirtyneet tuotantoketjun loppupäähän, paikkaan, jossa hyvin vähän on tehtävissä.

Silloin kun arkkitehtuuri menestyy, arkkitehdeilla on suuri houkutus ottaa kunnia kaikesta. Silloin kun ongelmia tulee, arkkitehdit vetoavat voimattomuuteensa - siihen, että he ovat vain pieni ratas suuressa koneistossa. Jälkimmäinen on usein enemmän totta. Arkkitehtien työ ja rooli on monesti se näkyvin, mutta ei aina välttämättä merkittävin.

Sairaat rakennukset ovat oire toimimattomasta järjestelmästä. Ratkaisut ovat tällä hetkellä kosmeettisia. Niiden tulisi olla sen sijaan systeemisiä, kokonaisvaltaisia. Ongelmat pitäisi ratkaista alkupäässä ketjua, ei loppupäässä. Sairauksien ennalta ehkäiseminen on tehokkaampaa kuin lääkehoidot, vaikka lääketeollisuus olisikin eri mieltä.

Ongelmat pitäisi ratkaista alkupäässä ketjua, ei loppupäässä.

Meidän aikamme arkkitehtuurin yksi suurimpia ongelmia on, että me arkkitehdit olemme siirtyneet tuotantoketjun loppupäähän, paikkaan, jossa hyvin vähän on tehtävissä. Me keskitymme stailaamiseen samalla, kun perustukset ovat mädät.

Arkkitehtien rooli on siis vuosikymmenten saatossa kaventunut samalla kuin rakennusalalla työnjako on pirstaloitunut ja monimutkaistunut. Arkkitehdin työ on nykyisellään paljolti tilajärjestyksen ja ulkonäön suunnittelua, sekä houkuttelevien havainnekuvien tekemistä. Se, mistä talot on tehty, mistä ne heti pintakerrosten alla koostuvat, on vähääkin suuremmissa hankkeissa jo rakenneinsinöörin työtä. Se, miten rakennukset hengittävät, on LVI-insinöörin vastuualuetta. Kokonaisuus koostuu paperilla täydellisesti toimivista osista, jotka eivät toimi yhdessä. Tämä ilmenee useimmissa tapauksissa kuitenkin vasta ajan kuluessa.

arkkitehtuurimatka
Uutta asuntorakentamista Vallilassa Helsingissä arkkitehtuurimatka Kuva: Raili Tuikka lars-erik mattila
Kun on ongelma, on tärkeää katsoa, kuka siitä hyötyy. Kärsijät ovat aika hyvin selvillä.

Kun on ongelma, on tärkeää katsoa, kuka siitä hyötyy. Kärsijät ovat aika hyvin selvillä. He ovat asuntojen omistajat, jotka menettävät rahansa ja/tai terveytensä, sekä ympäristömme, johon kertyy haitallisia aineita. Ongelmien valossa on selvää, että nykyinen tapa rakentaa ei ole kestävällä pohjalla. Taloja tehdään uusiutumattomista ja ympäristölle haitallisista materiaaleista. Ne tehdään pikavoittoja ajatellen, tulevaisuudesta välittämättä. Tehdään rakennuksia, joita on helppoa ja nopeaa rakentaa, mutta vaikeaa tai mahdotonta ylläpitää. Arkkitehdin rooli tässä on tehdä taloista upean näköisiä ja tiloiltaan toimivia, ehkä persoonallisella tyylillä luoda hankkeelle rahassa mitattavaa lisäarvoa. Puoleensavetäviä aikapommeja. Se on huomattavan epäkiitollista työtä.

Vallila
Uutta asuntorakentamista Vallilassa Helsingissä. Vallila Kuva: Raili Tuikka lars-erik mattila

Arkkitehdit eivät hyödy kertakäyttörakentamisesta, sillä samalla tuntimäärällä ja taksalla voi aivan yhtä hyvin suunnitella talosta terveen ja pitkäikäisenkin. He saavat nykytilanteen jatkuessa nähdä oman työnsä rapistuvan ja purettavan omana elinaikanaan.

Karkeasti ilmaisten: Arkkitehti suunnittelee rakennuksen ulkonäön. Mutta rakennusten purkamisen taustalla ovat usein aivan muut syyt kuin ulkonäkö. Kuka ne purkamiseen johtavat seikat sitten aiheutti?

Se, mikä on nyt halpaa, muuttuu kalliiksi.

Usein sanotaan, että ei ole paluuta vanhoihin menetelmiin. Ei ole varaa rakentaa täystiilitaloja tai hirsitaloja. Mutta kun otetaan aika mukaan rakentamisen yhtälöön, kaikki muuttuu. Se, mikä on nyt halpaa, muuttuu kalliiksi. Se, mikä on nyt kallista, muuttuukin halvaksi. Se vain ei toimi kvartaalitaloudessa. Onkin vaikea keksiä viheliäisempää yhdistelmää kuin pikavoittoja tavoittelevat pörssiyritykset myymässä kertakäyttöisiä rakennuksia ihmisille, jotka ostavat niitä velaksi kymmenien vuosien takaisinmaksuajoilla.

Niin kauan kuin kertakäyttörakennukset myyvät, niitä tehdään.

Se, miksi tähän ongelmaan ei ole tartuttu, johtuu tietenkin siitä, että rakentaminen on valtavan hyvä bisnes. Ongelmat ilmenevät usein asukkaissa vasta vuosikymmenten kuluessa, joten vastuulinen ei joudu niistä tilille. Toki niitä tänä päivänä niitä ilmenee joissain tapauksissa myös pian rakennusten valmistumisenkin jälkeen.

arkkitehtuurimatka
Purkutyömaa Konepajan alueella Helsingissä arkkitehtuurimatka Kuva: Raili Tuikka lars-erik mattila

Usein syytösketju päättyy kuluttajaan. "Se on tyhmä, joka ostaa, ei se, joka pyytää" kuulee sanottavan. Tämä on mielenkiintoinen väite, sillä siinä katsotaan, että myyjällä ei ole vastuuta. Ja tässä piilee meidän rakennuskulttuurin yksi iso ongelma. Niin kauan kuin kertakäyttörakennukset myyvät, niitä tehdään. Niin kauan kuin myrkyllisiä tuotteita on kaupan hyllyllä, joku niitä ostaa. Kukaan ei kuitenkaan näytä tekevän mitään sen eteen, että itse myrkyt vedettäisiin pois kaupan hyllyltä.

Tekeekö arkkitehti päätöksen siitä, että talon elinkaari on vain 50 vuotta?

Tilanne muistuttaa muovipullojen kierrätystä. Meille on kerrottu, että on ekoteko kierrättää muovipullot. Se on totta, sillä ne pilaavat ympäristön sinne joutuessaan. Mutta kukaan ei puutu teollisuuteen, joka valmistaa näitä ongelmapulloja. Tehoavin tapa estää ympäristön täyttyminen muoviroskasta ei ole sen jättäminen kaupan hyllylle, vaan sen valmistuksen lopettaminen.

Yritän diplomityölläni saada arkkitehtikunnan kokonaisuudessaan innostumaan ja mukaan muutostalkoisiin. Ammattikunnan sisäiset riidat voivat pahimmillaan estää kaiken tarpeellisen muutoksen. On pikavoittoja muiden kustannuksella tavoittelevien etu, jos arkkitehdit riitelevät keskenään. Kukaan ei ole silloin kiinnittämässä huomiota paljon kiusallisempiin seikkoihin.

Tekeekö arkkitehti päätöksen siitä, että talon elinkaari on vain 50 vuotta? Ei tee. Mutta kuka tekee? Miksi näin on? Voiko arkkitehti tehdä asialle mitään?

Rakentamiseen liittyvät ongelmat ovat aivan liian suuria pelkkien markkinoiden ratkaistavaksi

Kun arkkitehdit ovat näkyvässä, joskin usein harmillisen voimattomassa roolissa, he voisivat sentään hyödyntää näkyvyyttään ja tuoda näitä ongelmia esiin. Arkkitehteja joka tapauksessa syytetään kertakäyttörakentamisesta - nyt olisi oikea hetki ottaa koppi, tehdä asialle jotain.

arkkitehtuurimatka
Lars-Erik Matila esittää kritiikkiä, mutta ehdottaa myös ratkaisua. arkkitehtuurimatka Kuva: Raili Tuikka lars-erik mattila

Tähän kyllä tarvitaan arkkitehtien lisäksi poliitikkoja ja lainsäätäjiä sekä teollisuuden ja talouselämän päättäjiä. On kuitenkin selvää, että rakentamiseen liittyvät ongelmat ovat aivan liian suuria pelkkien markkinoiden ratkaistaviksi.

Yksi diplomityöni pääsanoma on se, että talouskriisi, ilmastonmuutos ja homeongelma liittyvät toisiinsa, ja arkkitehtuuri on niiden välittäjäaine. Niitä on mahdoton ratkaista erikseen.

Lars-Erik Mattilan diplomityö: Tulevaisuuden kerrostalo.
Lue tiivistelmä: Onko tämä tulevaisuuden kerrostalo?

Lars-Erik Mattilan Tulevaisuuden kerrostalo on esillä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston näyttelitilassa Laiturilla, jossa järjestetään Kaupunkisuunnittelumessut 13.-18.4. 2015.

Kuuntele Rakenna minut maanantaisin klo 17.20 Yle Radio 1

Keskustelua jatkoi Yle Kultakuume tiistaina 15.4. 2015.

Aiheeseen liittyvää:
Yle Uutiset: Näiden talojen perään ei itketä.
Yle Uutiset: Tutkijat selvittivät yli 50000 puretun talon taustoja toimistorakennukset jyratään asuintaloja uudempina.
Yle Uutiset: Neljä 70-luvun betonibunkkeria halutaan hävittää Tampereen ydinkeskustan historialliselta alueelta

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.