Hyppää pääsisältöön

Uusia havaintoja valtion tavoista ärsyttää tahallaan!

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Mitä on mieltä ja hyötyä muka siinä, että kun kiireessä yrittää äkkiä saada ihokkaansa yläruumiinsa ylle oikein päin, ja koettaa niskalaputtamattomasta ihokkaasta tiirata, että kummin päinkö se kuuluu, vai toisin, ja laittaa sen oikein päin, niin se onkin tietenkin väärin päin silti!

Ja niin on kiire että pää sanoo että ”Hrrrrr” ja että ”Kummm”, ja on hiki ja paha mieli. Ja ihokas väärin päin, vaikka yritti!

Ja mitä iloa on valtiolle siitä, että kun on juhla, tai niin kiire kokoukseen, josta pomo on sanonut että olet ajoissa tai mie tapan siut lyömällä lasikuitu-Terhin perämelalla päähän, lappeella ohimoon - tuohon kohtaan nuin – niin kun on eteisessään ja hyppii housuja jalkiinsa, tai on vessassaan niitä housuja kiskomassa, koska samalla harjaa hampaita, niin joko eteisessä kenkälumien sulamisvesi kastelee sukat tai vessassa käsisuihkun vuotovesi kastelee ne, ja pitää silti pitää ne märät sukat jaloissa, eikä meinaa saada kenkiä vedetyksi nihkeänkostean nahan kitkan takia, ja pitää juosta kuin puosu, että ehtii mitenkuten, ja sitten siellä juhlassa tai tärkeässä kokouksessa on koko ajan kiusallinen ja arvoton olo ja kutittaa märkiä jalkapohjia aivan sairaana, eikä voi rapsuttaa niitä, ja siksi sahaa kengillä lattiaa vasten eestaas siuh-sauh, siuh-sauh että jos se sahaaminen muka auttaisi edes vähän siihen mielettömään jalkapohjien kutinaan, ja vierustoverit katselee sitä ihmeissään ja kauempaakin alkavat kurkkia, että mitä ihmettä siellä tapahtuu, ja sen tähden sekin pieni kutinanpoisto-apu-sahaus on lopetettava, ja pomo mulkoilee että ”uskallakin miettiä muuta kuin työ-asiaa, että kutinat sikseen tai kuuluu Lops! kun perämela iskee kuin kämmen, ohimoon! Että henki pois kohta jos ei lopu sahaus.” Ja siinä vain kärvistelet, että tää on niin tätä, aina. Että tosi kiva. Ja kuti-kuti-kuti-KUTI-KUTI-KUTI !!!

Lumisorsa 1, sulavasta lumikimpaleesta hiekkapihalle muodostuva "uiva sorsa"
Lumisorsa 1, sulavasta lumikimpaleesta hiekkapihalle muodostuva "uiva sorsa" Kuva: Markus Kajo (c) markus kajo 2015

[Kuva 1: Halpa ja viaton ilo: "Lumisorsa" pihalla päivää ennen tämän kuvan ottamista, kun lumilintu oli voimainsa tunnossa.]

Ja mikä ilo on niille valtiossa siitä, että jokin epäkulmikas kun tippuu, niin se pyörii näkyviin mutta hankalaan paikkaan lipaston alle, mistä on selän kivussa viheliäistä sitä metsästää, tai se pyörii jonnekin täysin näkymättömiin, ja kun olet koonnut jotain laitetta tai lahjaa viisi tuntea, niin se piiloon pyörinyt juttu on tietenkin siitä koottavasta se viimeinen ruuvi, joka olisi enää tarvittu, että pysyy kasassa se viritys!

Vaan nytpä ei pysy!
Ja sitä asiaa sitten aivan soikeana harmin vihasta noitua pärskii, rähisee ja huutaa Beelsebubin nimeä, mielipahassaan sadatellen, potkaisten huonekalua tai paria, ja ehkä särkyy joku maljakko, ehkä ei, mutta kumminkin asia menee niin, että vaikka se kadonnut osa lopulta löytyy, niin koko suku että: pilasit ukin syntymäpäiväyllätyksen. Ja että aivan kauheaa kieltä, uskovaisen miehen kotona! Ja ne suvun jäsenet mulkoilevat, erityisesti lapset, miltei riemullisina, että luuseri. Vaikka on itse täysin syytön että ne osat väistämättä tipuu ja pyörii! Niin syntipukkina, aina!

Entä kun on talvi. Niin toivoo, että loppuisi pakkanen. Niin ei lopu. Mutta sitten kun on kevät, ja lumi tekee jonkun hauskan näköisen jutun, joka on vaikka niin kuin uiva vesilintu, näiden pihalla. Että näyttää että lumi-sorsa ui hiekassa. Niin onko pakkasta että pysyisi se kiva lumi-sorsa siinä pihassa? Ei ole! Aurinko paistaa ahkerammin kuin ikinä, jotta syöpi aurinko-inflaatio sen sorsan säälittävän näköiseksi ja likaisen harmaaksi jo päivässä. Ja sitä miettii, että noin se ajan hammas väistämättä jälttää ajallisen elämän myös meiltä, ja sitä jältettyä elämäparkaa pidentää vain kaikki vaivat ja harmit jotka saa sen elämän tuntumaan pidemmältä, sekä pomo jolla on huoneensa seinällä kahdessa halpakaupan peltikoukussa lasikuitu-Terhin perämela, että uskallapas jotain, niin losahtaa!

Kevät Lumisorsa 2 - Hiekkapihalla sulavasta lumesta muodostunut, "uiva sorsa" likainen lumi
Kevät Lumisorsa 2 - Hiekkapihalla sulavasta lumesta muodostunut, "uiva sorsa" likainen lumi Kuva: Markus Kajo (c) markus kajo 2015

[Kuva 2: "Lumisorsa" sulaneempana, vain yksi ainoa päivä tämän kuvan ottamisen jälkeen - Jo piti valtion sulattaa ja liata sorsaa. Ei sitä pientä iloa suotu, että uisi kiva lumilintu pihan hiekoissa!]

Sitten. Mikä ilo on valtiolle ylläpitää sitä harhaluuloa, että on muka ”enään”. Se sana on ENÄÄ. ENÄÄÄÄ!!! ÄÄ! Perkele.

Ja 3,4-metyleenidioksimetamfetamiini on yhdyssana. Aivan kuin sukkahousut. Tai heikkovirtasähkötyökalulaatikostotukkukauppias. Tai puukyy. Miten ei voi muistaa sitä? =Tahallaan ylläpitää valtio vääriä käsityksiä osassa kansaa, että ärsyttää muita! Ärs-ärs-ärs!

Ärs!

Entäs miten niin sitä on itse yhdessä elämänvaiheessa liian hintelä ja toisessa liian vanttera? Miksei tasata hinnelten ja vantterten vaiheiden painoja, että olisi läpi elämän sopiva? Tahallaan ärsytetään, läpi elämän!

Ja miten voi olla joillakin iäkkäillä ihmisillä niin väärän kokoiset tekohampaat, että samalla säälittää hirveästi ja samalla toisaalta tulee ihan kamalan outo tunne, kun yhtäkkiä muljahtaa ne hampaat ulos siltä epä-inhimillisesti, että on ne hampaat hetken ajan kuin mustekalan papukaijanokka, ja luulee että nyt siltä vanhukselta sulaa kallo, tai että sieltä tulee nahan sisältä suusta ulos joku alieeni, hampaat näkyy jo! Ja on vaikea olla surullisen näköinen, kun naurattaa, vaikka säälittää. Että meni syteen, tai saveen, niin ojasta allikkoon, aina!

Ja vielä siitä ehkä pahin osa: Kuinka ihmeessä pitää hammas-irvokkuudella tuolla tavalla valtion riepotella vanhoja ihmisiä, jotka on maksaneet koko hyvinvoinnin! Antaisi ainakin niille jo armon, valtio. Niin ei millään voi.

Päin vastoin! Kauhu-pelleinä pitävät.

MK

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat