Hyppää pääsisältöön

Leviathan ja Venäjä

Andrei Zvyagintsevin LEviathan
Andrei Zvyagintsevin elokuva Leviathan on kuvattu Kuolan niemimaalla. Andrei Zvyagintsevin LEviathan Kuva: YLE leviathan

Andrei Zvyagintsev on 2000-luvun venäläisen elokuvan suuri nimi. Filmiryhmässä Zvyagintsevin elokuvasta Leviathan keskustelevat dokumentaristi Reijo Nikkilä, elokuvakriitikko Velipekka Makkonen ja toimittaja J.P. Pulkkinen.

Leviathan on vuonna Andrei Zvyagintsevin neljäs pitkä elokuva. Debyytti Isän paluu vuodelta 2003 sijoittuu suomalaisittain tuttuihin maisemiin Viipuriin, Laatokalle ja Suomenlahden rannoille. Isän paluuta on debyyttinä verrattu Truffaut'n 400 kepposeen ja Terrence Malickin Julmaan maahan, ei syyttä. Isän paluu voitti Kultaisen Leijonan Venetsian elokuvajuhlilla.

Vuonna 2007 seurasi Karkotus ja vuonna 2011 Elena, molemmat voittivat palkintoja Cannesin festivaaleilla. Kriitikoiden kehuista kannattaa mainita ainakin New Yorkerin Anthony Lanen luonnehdinta, jossa hän toteaa, että kaikkien Zvyagintsevin elokuvien ytimessä on villiyttä, jonka vuoksi niiden tarinat on kerrottava hellävaroen kuin käsittelisi räjähteitä.

Viime vuonna ensi-iltaan tullut Leviathan on poliittisesti ja myös ilmaisullisesti melkoinen räjähdyspanos. Samaan aikaan kuin Putinin Venäjä tekee eroa lännestä ja sotii Ukrainassa, Zvyagintsevin elokuva tuo näkyviin raadollisen kuvan venäläisestä valtahierarkiasta, joka murskaa pieniä ihmisiä. Elokuvan ortodoksipiispan rooli vallan tukijana ja toisaalta Pussy Riot -viittaukset tuovat lisää kriittisiä yhtymäkohtia todellisuuteen.

Se toseiseikka, että Leviathan on monta kertaa lykkääntyneestä ensi-illasta huolimatta voitu näyttää Venäjällä, on hieno asia. Samalla kuitenkin on esitetty huoli, että venäläisen elokuvan uusi nousu olisi jo takana ja vuosi 2014 viimeinen voittoisa vuosi maan elokuvassa. Leviathanin lisäksi voidaan nostaa esiin esimerkiksi Aleksei Germanin (1938-2013) viimeiseksi jäänyt elokuva Vaikeaa olla jumala tai hänen poikansa Aleksei German Jr:n (s. 1976) Pod electricheskimi oblakami (Under Electric Clouds), joka juuri palkittiin Berliinin elokuvajuhlilla.

Kuristajana on sekä heikkenevä taloustilanne, että tiukentuva sensuuri. Sen kynsiin jäi viimeksi Daniel Espinosan elokuva Child 44, jonka Stalin-kuva oli liikaa Venäjän kulttuuriministeriölle, siitä lisää Suomen Kuvalehden jutussa.

Leviathan voitti Golden Globe -palkinnon ja oli ehdokkaana vieraskielisen elokuvan Oscar-voittajaksi.

Leviathanin tarinaan Zvyagintsev sai innoituksen vuonna 2004 sattuneesta tapauksesta USA:n Coloradossa. Marvin John Heemeyer joutui kiistoihin paikallisten viranomaisten kanssa ja päätyi äärimmäisiin keinoihin: hän ajoi puskutraktorilla keskelle kaupunkia ja tuhosi joukon rakennuksia ennen itsemurhaansa. Heemeyerin amok-ajo löytyy netistä.

Zvyagintsevin tarinassa ollaan Barentsin meren rannalla sijaitsevassa pikkukaupungissa, missä elelee automekaanikko Kolja poikansa Roman ja vaimonsa Lilian kanssa. Vodkaa juodaan kuin vettä, nuoret ryyppäävät luhistuneessa kirkossa, rantavedestä pilkottaa uponneiden laivojen raatoja ja jättimäinen valaan luuranko.

Leviathan on kuvattu Kuolan niemimaalla kahdessa kaupungissa. Koljan talo, joki- ja merimaisemat löytyivät Teriberka-nimisestä pikkukaupungista. Paikkakunta ei ole kovin kaukana Petsamon alueista, sen suomenkielinen nimi on Turjanperä. Turjansaame on yksi Kuolan saamelaiskielistä. On ollut suunnitelmia, että Shtokmanin isoa kaasukenttää Barentsinmeressä alettaisiin hyödyntää ja silloin Teriberka-Turjanperä olisi tärkeässä paikassa. Sieltä olisi vedetty kaasuputki Karjalan halki Itämereen. Nykyisen energia- ja maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi suunnitelmat ovat jäissä ja norjalainen Statoil on vetäytynyt hankkeesta. Gazprom ja ranskalainen Total pitävät suunnitelmaa vielä hengissä.

Toinen kuvauspaikka on Kuolan niemimaan sisäosissa sijaitseva Kirovsk. Tuntu olemisesta maailman reunalla on vavahduttava, ja elokuvateatterissa tämä 35mm-kameralla kuvattu elokuva pääsee oikeuksiinsa.

Tarinassa kaupungin pormestari Vadim haluaa kahmia Koljan perheen asuttaman joenrantatontin. Kolja kutsuu avukseen vanhan armeijakaverinsa Dmitrin, moskovalaisen lakimiehen. Pormestari, hänen kovanaamansa, oikeuslaitos ja paikallinen ortodoksipiispa iskevät yhteen Koljan perheen ja Diman kanssa.

Nimi Leviathan on viittaus Raamatun Jobin kirjaan, jossa Job ja Jumala kiistelevät: ”Sen päivän lävistäköön kirous, joka herättäisi itsensä Leviatanin.” Zvyagintsevin synkkä tarina tavoittaa jotain tuosta Vanhan testamentin jylhän konfliktin hengestä. Musiikkina Zvyagintsev käyttää osia Philip Glassin kolminäytöksisestä oopperasta Akhnaten, joka on peräisin 80-luvun alkupuolelta. Musiikin ja maisemien jylhyys natsaavat yhteen täydellisesti.

Leviathan on Suomessa nähty muutamilla festivaaleilla ja se tulee ensi-iltaan perjantaina 17.4.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri