Hyppää pääsisältöön

Suuri sammakkoeläin-ja matelijakartoitus alkaa!

sammakkoeläin -ja matelijakartoitus uusi logo
sammakkoeläin -ja matelijakartoitus uusi logo Kuva: yle / Anne Kimiläinen sammkko matelija logo

Tänä keväänä alkaa tehostettu sammakkoeläin-ja matelijahavaintojen kerääminen.
Kansalaishavaintojen perusteella kootaan ajantasainen tieto 2010-luvun levinneisyyksistä. Uusi tieto tulee todella tarpeeseen, sillä edellisestä keräyksestä on noin 20 vuotta aikaa. Tutkimusta koordinoi Luomus / FT Markus Piha

Kulje hiljaa, tarkkaile maastoa, pidä silmät ja korvat auki, sillä kaikki havainnot ovat tarpeellisia!

Tunnista laji ja ilmoita havaintosi!
Lisää kuvia ja tietoa lajeista, myös harvinaisemmista, löytyy Suomen Lajitietokeskuksen sivulta.

piirroskuva sammakko
Ruskosammakko piirroskuva sammakko Kuva: yle / Anne Kimiläinen sammakko
Ruskosammakko eli ns. tavallinen sammakko
on runsaslukuisin ja tunnetuin sammakkoeläimemme. Selkäpuoli voi olla ruskehtavan punertava, harmahtava, vihertävä tai kellertävä ja usein tummalaikkuinen. Hartioiden välistä löytyy usein tumma kiilan muotoinen kuvio ja silmistä kulkee korvan kautta niskaan tummempi "naamari".

piirroskuva viitasammakko
Viitasammakko piirroskuva viitasammakko Kuva: yle / Anne Kimiläinen viitasammakko
Viitasammakko
on kovasti ruskosammakon näköinen, joten sammakon nähdessäsi otusta kannattaa katsoa vähän tarkemmin.
Viitasammakko eroaa ruskosammakosta usein terävämmän kuonon, pienemmän koon ja tasaisen vatsavärityksen avulla. Varmoja tuntomerkkejä ovat suuri takajalan sisimmän varpaan tyvessä oleva kyhmy ja pulputtava ääntely.

Piirroskuva rupikonna
Rupikonna Piirroskuva rupikonna Kuva: yle / Anne Kimiläinen rupikonna
Rupikonna
Rupikonna on Suomen ainoa konnalaji, ja monille tuttu ilmestys. Aivan kaikki eivät erota "rupisammakkoa" rusko- tai viitasammakosta, mutta useimmille konnan nystyröiden peittämä iho ja muutenkin konnamainen ulkoasu on tuttu, eikä lajimääritys siten ole vaikea tehdä. Rupikonnanaaraat voivat Suomessa saavuttaa jopa liki kymmenen sentin pituuden, mutta koiraat jäävät yleensä 6-8 sentin mittaisiksi. Rupikonna ei loiki, vaan kävelee.

Piirroskuva rupilisko
Rupimanteri Piirroskuva rupilisko Kuva: yle / Anne Kimiläinen rupilisko
Rupimanteri (Rupilisko)
on Suomen harvinaisin sammakkoeläin. Sitä tavataan vain Ahvenanmaalla ja Kaakkois-Suomessa. Salamanterimaisen piilottelevan elämäntapansa ja rajallisen levinneisyysalueensa takia rupimanteri on useimmille tuntematon tuttavuus.
Rupimanterit asustavat rehevillä, usein lehtomaisilla alueilla. Maalla niitä kannattaa etsiä lammen läheisyydessä sijaitsevista metsistä. Kutuajaksi ne siirtyvät seisovavetisiin, makeisiin ja runsaskasvisiin lampiin ja lampareisiin.

vesilisko manteri piirroskuva
Manteri vesilisko manteri piirroskuva Kuva: yle / Anne Kimiläinen vesilisko manteri
Manteri (vesilisko)
on pieni ja piilotteleva salamanterieläin. Vaikka manteri on maamme etelä- ja keskiosissa melko yleinen ja runsaslukuinen, sitä ei kovin moni ole päässyt näkemään. Helpointa manterin löytäminen on huhti–toukokuussa, jolloin ne kerääntyvät suurinakin laumoina ojiin, lampiin ja lätäköihin kutemaan.

piirroskuva sisilisko
Sisilisko piirroskuva sisilisko Kuva: yle / Anne Kimiläinen sisilisko
Sisilisko
on Suomen runsaslukuisin ja laajimmalle levinnyt matelijalaji, jonka voi tavata lähes missä tahansa Suomessa. Se on käytännössä ainoa Suomessa tavattava nelijalkainen ja suomupeitteinen lisko, joten lajin tunnistaminen on yleensä helppoa. Tärkein vaatimus sisiliskon elinympäristölle on paikan aurinkoisuus, minkä vuoksi sisiliskoa tavataan useimmiten avoimilla alueilla. Useimmiten sisiliskon löytääkin metsän, viljelymaan tai vesistön laidalta, niityltä tai pihapiiristä.

piirroskuva vaskitsa
Vaskitsa piirroskuva vaskitsa Kuva: yle / Anne Kimiläinen vaskitsa
Vaskitsa
on jalaton, ja vaikka se muistuttaa käärmettä, se on lisko. Piilottelevaa elämää elävän vaskitsan pääsee toisinaan näkemään eteläisen Suomen lehtipuuvoittoisissa metsissä ja aukeilla. Sisiliskon tapaan vaskitsa irrottaa vaaran uhatessa häntänsä varsin herkästi. Uusi häntä ei kasva alkuperäisen mittaiseksi.

Piirroskuva kyy
kyy Piirroskuva kyy Kuva: yle / Anne Kimiläinen kyy
Kyy
Kyy on maailman pohjoisin käärmelaji ja Suomen ainoa myrkyllinen käärme. Valitettavasti kyyn maine on melko huono ja monen ensireaktio kyyn nähdessään onkin eläimen tappaminen. Myrkyllisyys on kyyn tapa hankkia ravintoa ja viimeinen puolustautumiskeino jos mikään muu ei enää auta. Jos kyyhyn pääsee tutustumaan rauhallisissa, hallituissa olosuhteissa, huomaa kuinka kaunis ja kiehtova eläin se on.

Piirroskuva rantakäärme
Rantakäärme Piirroskuva rantakäärme Kuva: yle / Anne Kimiläinen rantakäärme
Rantakäärme
on vaaraton eteläisessä Suomessa esiintyvä käärme. Hyvä rantakäärmeympäristö on meren, järven tai joen ranta, jossa on runsaasti kasvillisuutta, aurinkoinen paistattelupaikka ja sopivaa kivikkoa yöpymis-, ja piiloutumispaikaksi. Pää on pyöreämuotoinen, ja silmäterä on pyöreä, mitkä ovat hyviä tuntomerkkejä kyyhyn verrattaessa. Rantakäärmeellä ei ole kyylle tyypillistä sahalaitakuviota, vaan sen selkäpuoli on tasavärinen.

Piirroskuva kangaskäärme
Kangaskäärme Piirroskuva kangaskäärme Kuva: yle / Anne Kimiläinen kangaskäärme
Kangaskäärme
on myrkytön ja Suomen harvinaisin matelijalaji. Sitä tavataan vain Ahvenanmaalla, ja sielläkin se on harvalukuinen ja piilotteleva eläin, jonka löytäminen on vaikeaa.

Havaintojen ilmoituslomakkeeseen ->

AIHEESTA LISÄÄ:
Kyykäärme
Vaskitsa ja rantakäärme
Rupikonnien elämänrytmi on kiireetön
ELÄVÄ ARKISTO: Sammakot

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto