Hyppää pääsisältöön

Suuri sammakkoeläin-ja matelijakartoitus alkaa!

sammakkoeläin -ja matelijakartoitus uusi logo
sammakkoeläin -ja matelijakartoitus uusi logo Kuva: yle / Anne Kimiläinen sammkko matelija logo

Tänä keväänä alkaa tehostettu sammakkoeläin-ja matelijahavaintojen kerääminen.
Kansalaishavaintojen perusteella kootaan ajantasainen tieto 2010-luvun levinneisyyksistä. Uusi tieto tulee todella tarpeeseen, sillä edellisestä keräyksestä on noin 20 vuotta aikaa. Tutkimusta koordinoi Luomus / FT Markus Piha

Kulje hiljaa, tarkkaile maastoa, pidä silmät ja korvat auki, sillä kaikki havainnot ovat tarpeellisia!

Tunnista laji ja ilmoita havaintosi!
Lisää kuvia ja tietoa lajeista, myös harvinaisemmista, löytyy Suomen Lajitietokeskuksen sivulta.

piirroskuva sammakko
Ruskosammakko piirroskuva sammakko Kuva: yle / Anne Kimiläinen sammakko
Ruskosammakko eli ns. tavallinen sammakko
on runsaslukuisin ja tunnetuin sammakkoeläimemme. Selkäpuoli voi olla ruskehtavan punertava, harmahtava, vihertävä tai kellertävä ja usein tummalaikkuinen. Hartioiden välistä löytyy usein tumma kiilan muotoinen kuvio ja silmistä kulkee korvan kautta niskaan tummempi "naamari".

piirroskuva viitasammakko
Viitasammakko piirroskuva viitasammakko Kuva: yle / Anne Kimiläinen viitasammakko
Viitasammakko
on kovasti ruskosammakon näköinen, joten sammakon nähdessäsi otusta kannattaa katsoa vähän tarkemmin.
Viitasammakko eroaa ruskosammakosta usein terävämmän kuonon, pienemmän koon ja tasaisen vatsavärityksen avulla. Varmoja tuntomerkkejä ovat suuri takajalan sisimmän varpaan tyvessä oleva kyhmy ja pulputtava ääntely.

Piirroskuva rupikonna
Rupikonna Piirroskuva rupikonna Kuva: yle / Anne Kimiläinen rupikonna
Rupikonna
Rupikonna on Suomen ainoa konnalaji, ja monille tuttu ilmestys. Aivan kaikki eivät erota "rupisammakkoa" rusko- tai viitasammakosta, mutta useimmille konnan nystyröiden peittämä iho ja muutenkin konnamainen ulkoasu on tuttu, eikä lajimääritys siten ole vaikea tehdä. Rupikonnanaaraat voivat Suomessa saavuttaa jopa liki kymmenen sentin pituuden, mutta koiraat jäävät yleensä 6-8 sentin mittaisiksi. Rupikonna ei loiki, vaan kävelee.

Piirroskuva rupilisko
Rupimanteri Piirroskuva rupilisko Kuva: yle / Anne Kimiläinen rupilisko
Rupimanteri (Rupilisko)
on Suomen harvinaisin sammakkoeläin. Sitä tavataan vain Ahvenanmaalla ja Kaakkois-Suomessa. Salamanterimaisen piilottelevan elämäntapansa ja rajallisen levinneisyysalueensa takia rupimanteri on useimmille tuntematon tuttavuus.
Rupimanterit asustavat rehevillä, usein lehtomaisilla alueilla. Maalla niitä kannattaa etsiä lammen läheisyydessä sijaitsevista metsistä. Kutuajaksi ne siirtyvät seisovavetisiin, makeisiin ja runsaskasvisiin lampiin ja lampareisiin.

vesilisko manteri piirroskuva
Manteri vesilisko manteri piirroskuva Kuva: yle / Anne Kimiläinen vesilisko manteri
Manteri (vesilisko)
on pieni ja piilotteleva salamanterieläin. Vaikka manteri on maamme etelä- ja keskiosissa melko yleinen ja runsaslukuinen, sitä ei kovin moni ole päässyt näkemään. Helpointa manterin löytäminen on huhti–toukokuussa, jolloin ne kerääntyvät suurinakin laumoina ojiin, lampiin ja lätäköihin kutemaan.

piirroskuva sisilisko
Sisilisko piirroskuva sisilisko Kuva: yle / Anne Kimiläinen sisilisko
Sisilisko
on Suomen runsaslukuisin ja laajimmalle levinnyt matelijalaji, jonka voi tavata lähes missä tahansa Suomessa. Se on käytännössä ainoa Suomessa tavattava nelijalkainen ja suomupeitteinen lisko, joten lajin tunnistaminen on yleensä helppoa. Tärkein vaatimus sisiliskon elinympäristölle on paikan aurinkoisuus, minkä vuoksi sisiliskoa tavataan useimmiten avoimilla alueilla. Useimmiten sisiliskon löytääkin metsän, viljelymaan tai vesistön laidalta, niityltä tai pihapiiristä.

piirroskuva vaskitsa
Vaskitsa piirroskuva vaskitsa Kuva: yle / Anne Kimiläinen vaskitsa
Vaskitsa
on jalaton, ja vaikka se muistuttaa käärmettä, se on lisko. Piilottelevaa elämää elävän vaskitsan pääsee toisinaan näkemään eteläisen Suomen lehtipuuvoittoisissa metsissä ja aukeilla. Sisiliskon tapaan vaskitsa irrottaa vaaran uhatessa häntänsä varsin herkästi. Uusi häntä ei kasva alkuperäisen mittaiseksi.

Piirroskuva kyy
kyy Piirroskuva kyy Kuva: yle / Anne Kimiläinen kyy
Kyy
Kyy on maailman pohjoisin käärmelaji ja Suomen ainoa myrkyllinen käärme. Valitettavasti kyyn maine on melko huono ja monen ensireaktio kyyn nähdessään onkin eläimen tappaminen. Myrkyllisyys on kyyn tapa hankkia ravintoa ja viimeinen puolustautumiskeino jos mikään muu ei enää auta. Jos kyyhyn pääsee tutustumaan rauhallisissa, hallituissa olosuhteissa, huomaa kuinka kaunis ja kiehtova eläin se on.

Piirroskuva rantakäärme
Rantakäärme Piirroskuva rantakäärme Kuva: yle / Anne Kimiläinen rantakäärme
Rantakäärme
on vaaraton eteläisessä Suomessa esiintyvä käärme. Hyvä rantakäärmeympäristö on meren, järven tai joen ranta, jossa on runsaasti kasvillisuutta, aurinkoinen paistattelupaikka ja sopivaa kivikkoa yöpymis-, ja piiloutumispaikaksi. Pää on pyöreämuotoinen, ja silmäterä on pyöreä, mitkä ovat hyviä tuntomerkkejä kyyhyn verrattaessa. Rantakäärmeellä ei ole kyylle tyypillistä sahalaitakuviota, vaan sen selkäpuoli on tasavärinen.

Piirroskuva kangaskäärme
Kangaskäärme Piirroskuva kangaskäärme Kuva: yle / Anne Kimiläinen kangaskäärme
Kangaskäärme
on myrkytön ja Suomen harvinaisin matelijalaji. Sitä tavataan vain Ahvenanmaalla, ja sielläkin se on harvalukuinen ja piilotteleva eläin, jonka löytäminen on vaikeaa.

Havaintojen ilmoituslomakkeeseen ->

AIHEESTA LISÄÄ:
Kyykäärme
Vaskitsa ja rantakäärme
Rupikonnien elämänrytmi on kiireetön
ELÄVÄ ARKISTO: Sammakot

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Suomen kansallisklassikko Tuntematon sotilas kasvaa näyttäväksi tv-sarjaksi Ylen kanavilla

    Viisiosainen sarja sisältää uutta materiaalia.

    Yle julkaisee ensimmäisenä TV1:ssä ja Yle Areenassa viisiosaisen Tuntematon sotilas -sarjan. Väinö Linnan kansallisklassikoksi muodostuneesta teoksesta kuvattu sarja alkaa TV1:n Kotikatsomossa sunnuntaina 30.12. kello 21.05. Loput neljä jaksoa nähdään tammikuussa sunnuntai-iltaisin kello 21.05. Kaikki viisi osaa julkaistaan kerralla katalogina Yle Areenassa 30.12. Tv-sarja laajentaa lokakuussa 2017 ensi-iltansa saaneen Tuntematon sotilas -elokuvan tarinaa.

  • Lista asioista, joita vihaan nykyajassa

    Asioita, joita vihaan nykyajassa

    Joulun alla ihmiset ovat pahalla päällä. Tähän syynä on koko vuoden patoutunut vitutus. Jos haluat helpottaa oloasi ennen jouluaattoa, laadi lista, johon keräät vihaamiasi asioita. Sen tarkoitus ei ole olla ratkaisukeskeinen. Listan ainoa tehtävä on saada olla vihainen. KulttuuriCocktailin Tuomas Karemo laati malliksi oman listansa.

  • Näkymättömästä säestäjästä tuli arvostettu pianopedagogi ja rakastettu musiikkijulkkis

    Meri Louhos kertoo elämästään laajassa artikkelisarjassa.

    Nuoruudessaan Meri Louhos, 91, oli näkymätön pianisti, säestäjä ja improvisoija, jonka nimeä ei aina edes mainittu. Meristä tuli sekä pianotaiteilija, arvostettu pianopedagogi että rakastettu radioääni ja tv-juontaja. Laajassa artikkelisarjassa Meri muistelee pitkää elämäänsä, josta ei seikkailuja puutu.

Luonto

  • Osaatko arvioda tuulen nopeuden? Testaa!

    Tuulen voimakkuuttaa voi arvioida itse ympäristön avulla.

    Tuulen voimakkuutta voi arvioida esimerkiksi puita ja merenpintaa tarkkailemalla. Pystytkö päättelemään kuvista, kuinka voimakkaasti tuuli puhaltaa?

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.