Hyppää pääsisältöön

Erkka Mykkänen: ”Tunsin lapsena polttavaa kateutta, jos opettaja innostui jonkun muun tekstistä”

Erkka Mykkänen ulkoilee joka päivä.
Erkka Mykkänen käy kävelyllä joka päivä. Erkka Mykkänen ulkoilee joka päivä. Kuva: Yle/Anna Keränen erkka mykkänen

Helsinkiläinen kirjailija, toimittaja ja lavarunoilija Erkka Mykkänen kuvaa esikoiskirjassaan absurdeja tapahtumaketjuja. Mies opettelee paremmaksi kirjoittajaksi lukemalla muiden tekstejä. Jo kymmenenvuotiaana hän tunsi kateutta siitä, että opettaja kehui luokkatoverin kirjoittamaa tarinaa, jos hänen omansa jäi huomiotta.

Erkka Mykkänen kirjoittaisi mieluiten kävellessään.

- On jotenkin hassua, että tulee kirjoittaneeksi istualtaan. Aivothan lähtevät liikkeelle vasta kun itsekin liikkuu, Mykkänen järkeilee.

Mykkänen kertoo, että kirjoittajan työssä oleellisinta on konkreettinen työnteko. Kirjailijat kehottavatkin yleensä kirjoittamaan joka päivä ja lukemaan paljon, jotta vire pysyy yllä.

Kun lukee paljon, teksti alkaa elää itsessä.

Mykkänen ei kirjoita joka päivä, mutta kertoo pitävänsä koneen käynnissä.

- Lukeminen on vaikeaa. Se vaatii keskittymistä ja aikaa. Meillä on niin paljon, millä harhauttaa itseämme. Kun lukee paljon, teksti alkaa elää itsessä ja silloin tekee myös mieli alkaa kirjoittaa.

Erkka Mykkänen on ajatellut kirjoittamista pakonomaisesti jo lapsena. Hän kertoo olleensa kateellinen, jos opettaja suitsutti jonkun muun tekstiä, eikä huomioinut Mykkästä.

- Olin hirmu kateellinen, jos joku muu luokassa kirjoitti tarinan, jota opettaja kehui ja josta näki että opettaja on nyt innoissaan. Se oli sellainen polttava kateus, joka oli varmaan signaali siitä, että tämä on nyt tärkeää, Mykkänen pohtii.

Lyhytkin tarina voi kestää useamman lukukerran

2000-luvun alussa Mykkänen lähetti runojaan internetin foorumeille, joissa toiset kirjoittajat kommentoivat tekstejä.

- Siellä sai tavallaan ensimmäisen kritiikkinsä. Se oli aika karuakin tylytystä välillä, kun muut anonyymit nuoret haukkuivat - ja toisinaan myös ylistivät tekstejä, Mykkänen muistelee.

Kateus oli varmaan signaali siitä, että tämä on nyt tärkeää.

Miehen esikoisteos Kolme Maailmanloppua ilmestyi helmikuussa 2015. Novellikokoelma sisältää tarinoita, joissa on hyvin absurdeja tapahtumaketjuja. Mykkänen kertoo löytäneensä oman äänensä muutamia vuosia sitten.

- Katsoin tämän päiväkirjasta. Se oli 14. päivä lokakuuta vuonna 2011, kun kirjoitin tekstin, joka on tuon kirjan ensimmäinen pieni tarina.

Koska lukeminen on vaikeaa, Mykkänen viehättyi lyhyiden tarinoiden kirjoittamisesta.

- Minua rupesi kiinnostamaan, miten voi kertoa kokonaisen tarinan niin pienessä mitassa niin, että se tuntuu jotenkin kiinnostavalta ja kestävältä. Ja että se ei tyhjenny yhdestä lukukerrasta.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri