Hyppää pääsisältöön

Erkka Mykkänen: ”Tunsin lapsena polttavaa kateutta, jos opettaja innostui jonkun muun tekstistä”

Erkka Mykkänen ulkoilee joka päivä.
Erkka Mykkänen käy kävelyllä joka päivä. Erkka Mykkänen ulkoilee joka päivä. Kuva: Yle/Anna Keränen erkka mykkänen

Helsinkiläinen kirjailija, toimittaja ja lavarunoilija Erkka Mykkänen kuvaa esikoiskirjassaan absurdeja tapahtumaketjuja. Mies opettelee paremmaksi kirjoittajaksi lukemalla muiden tekstejä. Jo kymmenenvuotiaana hän tunsi kateutta siitä, että opettaja kehui luokkatoverin kirjoittamaa tarinaa, jos hänen omansa jäi huomiotta.

Erkka Mykkänen kirjoittaisi mieluiten kävellessään.

- On jotenkin hassua, että tulee kirjoittaneeksi istualtaan. Aivothan lähtevät liikkeelle vasta kun itsekin liikkuu, Mykkänen järkeilee.

Mykkänen kertoo, että kirjoittajan työssä oleellisinta on konkreettinen työnteko. Kirjailijat kehottavatkin yleensä kirjoittamaan joka päivä ja lukemaan paljon, jotta vire pysyy yllä.

Kun lukee paljon, teksti alkaa elää itsessä.

Mykkänen ei kirjoita joka päivä, mutta kertoo pitävänsä koneen käynnissä.

- Lukeminen on vaikeaa. Se vaatii keskittymistä ja aikaa. Meillä on niin paljon, millä harhauttaa itseämme. Kun lukee paljon, teksti alkaa elää itsessä ja silloin tekee myös mieli alkaa kirjoittaa.

Erkka Mykkänen on ajatellut kirjoittamista pakonomaisesti jo lapsena. Hän kertoo olleensa kateellinen, jos opettaja suitsutti jonkun muun tekstiä, eikä huomioinut Mykkästä.

- Olin hirmu kateellinen, jos joku muu luokassa kirjoitti tarinan, jota opettaja kehui ja josta näki että opettaja on nyt innoissaan. Se oli sellainen polttava kateus, joka oli varmaan signaali siitä, että tämä on nyt tärkeää, Mykkänen pohtii.

Lyhytkin tarina voi kestää useamman lukukerran

2000-luvun alussa Mykkänen lähetti runojaan internetin foorumeille, joissa toiset kirjoittajat kommentoivat tekstejä.

- Siellä sai tavallaan ensimmäisen kritiikkinsä. Se oli aika karuakin tylytystä välillä, kun muut anonyymit nuoret haukkuivat - ja toisinaan myös ylistivät tekstejä, Mykkänen muistelee.

Kateus oli varmaan signaali siitä, että tämä on nyt tärkeää.

Miehen esikoisteos Kolme Maailmanloppua ilmestyi helmikuussa 2015. Novellikokoelma sisältää tarinoita, joissa on hyvin absurdeja tapahtumaketjuja. Mykkänen kertoo löytäneensä oman äänensä muutamia vuosia sitten.

- Katsoin tämän päiväkirjasta. Se oli 14. päivä lokakuuta vuonna 2011, kun kirjoitin tekstin, joka on tuon kirjan ensimmäinen pieni tarina.

Koska lukeminen on vaikeaa, Mykkänen viehättyi lyhyiden tarinoiden kirjoittamisesta.

- Minua rupesi kiinnostamaan, miten voi kertoa kokonaisen tarinan niin pienessä mitassa niin, että se tuntuu jotenkin kiinnostavalta ja kestävältä. Ja että se ei tyhjenny yhdestä lukukerrasta.

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Stadin slangi yhdistää ja erottaa

    Slangi on puhetapa, jota vain ryhmään kuuluvat ymmärtävät.

    Stadi vai Hesa? Tämä oli joskus tärkeätä tietää. Nyttemmin nuoret paljasjalkaiset ovat alkaneet kuin kiusallaan puhua Hesoista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Villen keittiössä poronsorkkia ja puff puff -palleroita

    Ville Haapasalo kutsuu keittiöön vieraita kahdeksasta maasta

    Villen keittiö 30 minuutissa -ruokakulttuuriohjelmassa laitetaan ruokaa suurella sydämellä. Ohjelmassa Ville Haapasalo saa vieraakseen hyvän ruoan ystäviä kahdeksasta eri maasta. Joka viikko perehdytään yhden maan ruokaperinteisiin.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Taidetutkimukset-sarjan kolmannella kaudella etsitään taas kadonneita mestariteoksia

    Kauden taiteilijat ovat Vuillard, Constable ja Gainsborough

    Taidetutkimukset on BBC:n jännittävä sarja, jossa etsitään ja löydetään kadonneita mestariteoksia. Taidetuntijat Philip Mould ja Bendor Grosvenor sekä toimittaja Fiona Bruce perehtyvät teoksiin, joiden he uskovat olevan kuuluisien taiteilijoiden tuntemattomia tai kadonneita töitä ja yrittävät koota todisteet, joilla maailman johtavat taide-ekspertit saataisiin vakuuttuneeksi niiden aitoudesta.

  • Saisinko yhden neuvoa antavan? Työelämäni on ihan muuttunut.

    Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko

    Mitä yhteistä on Aleksis Kivellä ja jälkiteollisella pätkätyöläisellä? Ennen kaikkea työpaikkaryyppääminen. Suomalaisten ryyppyreissujen väheneminen liittyy työkulttuurin muutoksiin, mutta onneksi jälkiteollinen työkulttuuri on palauttanut työpaikkapöhnän arvon. Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko läpi kesän.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mene metsään! Avaruusromua 25.6.2017

    Metsässä olo rauhoittaa, ja myös musiikki.

    Metsässä oleskelu laskee verenpainetta, vähentää lihasjännitystä ja alentaa sydämen sykettä. Metsässä olo rauhoittaa. Sanotaan, että jo muutama minuutti metsässä vaikuttaa meihin, mutta metsän hyödyt ja vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos metsässä viihtyy pitempään. Stressi helpottaa. Olo paranee. Amerikkalainen Robert Scott Thompson on tehnyt metsäistä musiikkia. Steve Roach ja Robert Logan lähestyvät asiaa biologian ja ihmisen luontosuhteen kautta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssin huumassa humppa karkaa käsistä

    Humppa karkasi käsistä

    Tanssilava ja yötön yö. Ja Ylen massiivinen Hulahula Suomi -hanke ja haaste tanssin maailmanennätykseen juhannusiltana! Teeman Elävä arkisto säestää näitä ihan omilla tanssityyleillään. Tanssi huumaa -paketissa nähdään ohjelmat Dansholmen (1966) ja Humppa karkasi käsistä (1981). Ohjelmat televisiossa: Maanantaina 19.6.

  • Miten olla mies, jos vasara ei pysy kädessä?

    Osallistu Maryan Abdulkarimin lukupiiriin täällä!

    Toimittaja Maryan Abdulkarimin vetämässä verkkolukupiirissä on luettu Reko Lundánin romaani Rinnakkain. On loppuyhteenvedon aika: mitä ajatuksia kirja herätti, ja kannattaako se lukea? Osallistu keskusteluun!

  • Raastuvassa tavataan! Näin Spandau Ballet repi itsensä kappaleiksi

    Hitintekijöiden tarina Teemalla 5.8. klo 20.

    Seksikäs saksofoni ja syvät miesäänet, niistä on uusromanttinen synapoppi tehty. Teema esittää Duran Duranin arkkivihollisen Spandau Ballet'n noususta, tuhosta ja comebackistä kertovan dokumenttielokuvan Soul Boys of the Western World Suomen-ensi-illassa lauantaina 5.8. klo 20.