Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Mikko Heiniön puheenvuoro

Säveltäjä Mikko Heiniö.
Säveltäjä Mikko Heiniö. Kuva: Yle/Laila Kangas mikko heiniö

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä Musiikkitalon lämpiössä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 15. huhtikuuta 2015 vuorossa oli säveltäjä Mikko Heiniö.

Länsimaisista taidemuodoista klassinen musiikki on kaikkein konservatiivisin. Jos kirjallisuudessa olisi sama tilanne, kustantajat tarjoaisivat vain Aleksis Kiveä ja Goetheä.

Sibelius kuuluu niihin suuriin mestareihin, joiden innoittamina monet nykysäveltäjät ovat nuorena tulleet taidemusiikin pariin. Mutta useimmat taidemusiikin esittäjät ja portinvartijat ovat kääntäneet nykysäveltäjille selkänsä.

Paljolti Sibeliuksesta juontaa taidemusiikin korkea status Suomessa. Koulutus, apurahat ja työtilaisuudet koituvat myös säveltäjien hyväksi. Säveltäjille tarjotaan mahdollisuus säveltää, mutta heidän töilleen ei mahdollisuutta päästä kunnolla esiin.

Kenties Sibelius on antanut meille kaksi huonoa mallia. Ensinnäkin sen, että mestaruus saavutetaan juuri orkesteriteoksissa. Kuitenkin uudella orkesteriteoksella on usein vain kolme esitystä: ensimmäinen, viimeinen ja ainoa. Tämä ei johdu niinkään teosten laadusta kuin konserttien suunnittelusta. Ei ole Englundin, Kokkosen tai Ahon vika, että heidän sinfonioitaan kuullaan liian harvoin. Esittäjät ja portinvartijat viettävät mielummin Sibeliuksen juhlavuotta — joka vuosi.

Toinen huono malli on se, että säveltäjä vain kirjoittaa musiikkia eikä itse esiinny muusikkona. Tunnettu kapellimestari tai instrumentalisti saa omille teoksilleen helpommin esityksiä kuin pelkkä musiikin kirjoittaja. Esiintyville muusikoille asetaan selvät ja tiukat kriteerit, mutta esitettävät teokset saavat olla mitä tahansa, jolloin jokin muu kuin niiden laatu ratkaisee esillepääsyn. Konserttien mainonnassa säveltäjät jätetäänkin usein mainitsematta.

Ehkä musiikin kirjoittamiseen keskittyvä säveltäjä on historiallinen harha-askel, jollaista ei löydy muilta aikakausilta eikä muista musiikkikulttuureista.

Mikko Heiniö

#sibelius150 #ajassasoi

Kommentit
  • Sarasteen Brahms-tulkinnoissa on imua

    Sarasteen Brahms-tulkinnoissa on imua

    No nyt kelpaa! Jukka-Pekka Sarasteen ja Kölnin radion sinfoniaorkesterin Johannes Brahmsin sinfonioiden kokonaislevytys sulkeutuu. Viimeisenä vuorossa on Brahmsin muhkean ja kontrastoivan sinfoniasarjan päättävä neljäs e-molli-sinfonia.

  • John Adamsin vauhdikasta ja värikylläistä jälkiminimalismia

    John Adamsin vauhdikasta ja värikylläistä jälkiminimalismia

    Peter Oundjianin johtama Skotlannin kansallisorkesteri syöksyy uudella julkaisullaan John Adamsin orkesterimusiikin maailmaan. 90-luvun lopun klassikko Naive and Sentimental Music saa seurakseen tuoreemman vauhtiteoksen Absolute Jest. Absolute Jest (2011/2012) jousikvartetille ja orkesterille on kuusiosainen laaja scherzo.

  • Pärtin sinfonia-sarja paranee edetessään

    Pärtin sinfoniasarja paranee edetessään

    Sinfonia ei lajityyppinä tule ihan ensimmäisenä mieleen, kun ajattelee virolaissäveltäjä Arvo Pärtin tuotantoa. Sinfonia-otsaketta kantavat teokset ovat kuitenkin olleet läsnä Pärtin tuotannon eri tyylivaiheissa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua