Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Mikko Heiniön puheenvuoro

Säveltäjä Mikko Heiniö.
Säveltäjä Mikko Heiniö. Kuva: Yle/Laila Kangas mikko heiniö

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä Musiikkitalon lämpiössä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 15. huhtikuuta 2015 vuorossa oli säveltäjä Mikko Heiniö.

Länsimaisista taidemuodoista klassinen musiikki on kaikkein konservatiivisin. Jos kirjallisuudessa olisi sama tilanne, kustantajat tarjoaisivat vain Aleksis Kiveä ja Goetheä.

Sibelius kuuluu niihin suuriin mestareihin, joiden innoittamina monet nykysäveltäjät ovat nuorena tulleet taidemusiikin pariin. Mutta useimmat taidemusiikin esittäjät ja portinvartijat ovat kääntäneet nykysäveltäjille selkänsä.

Paljolti Sibeliuksesta juontaa taidemusiikin korkea status Suomessa. Koulutus, apurahat ja työtilaisuudet koituvat myös säveltäjien hyväksi. Säveltäjille tarjotaan mahdollisuus säveltää, mutta heidän töilleen ei mahdollisuutta päästä kunnolla esiin.

Kenties Sibelius on antanut meille kaksi huonoa mallia. Ensinnäkin sen, että mestaruus saavutetaan juuri orkesteriteoksissa. Kuitenkin uudella orkesteriteoksella on usein vain kolme esitystä: ensimmäinen, viimeinen ja ainoa. Tämä ei johdu niinkään teosten laadusta kuin konserttien suunnittelusta. Ei ole Englundin, Kokkosen tai Ahon vika, että heidän sinfonioitaan kuullaan liian harvoin. Esittäjät ja portinvartijat viettävät mielummin Sibeliuksen juhlavuotta — joka vuosi.

Toinen huono malli on se, että säveltäjä vain kirjoittaa musiikkia eikä itse esiinny muusikkona. Tunnettu kapellimestari tai instrumentalisti saa omille teoksilleen helpommin esityksiä kuin pelkkä musiikin kirjoittaja. Esiintyville muusikoille asetaan selvät ja tiukat kriteerit, mutta esitettävät teokset saavat olla mitä tahansa, jolloin jokin muu kuin niiden laatu ratkaisee esillepääsyn. Konserttien mainonnassa säveltäjät jätetäänkin usein mainitsematta.

Ehkä musiikin kirjoittamiseen keskittyvä säveltäjä on historiallinen harha-askel, jollaista ei löydy muilta aikakausilta eikä muista musiikkikulttuureista.

Mikko Heiniö

#sibelius150 #ajassasoi

Kommentit
  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua