Hyppää pääsisältöön

”Tämä ei ole minulle mikään kakkosduuni”

Sopraano Minna Kesäläinen.
Sopraano Minna Kesäläinen. Kuva: Sandra Saulo/YLE oopperalaulaja minna kesäläinen.

Suomen ainoa ammattilaiskuoro täytti 4.4.2015 pyöreät 70 vuotta. Suomessa on pitkät perinteet kuorolaulussa, mutta ammattilaiskuoroja Suomessa on ollut kaksi ja nykyään on yksi, Suomen Kansallisoopperan kuoro. Toisen ammattilaskuoron, Radion kamarikuoron elämänkaari päättyi vuonna 2005.

Mitä laulaminen ammattikuorossa tarkoittaa? Laulajat ovat ammattilaisia eli haluavat ehkä olla solisteja. Ja niinhän on usein käynyt, että kuorosta on voinut ponnistaa solistiksi. Onko ammattikuorolaisuus sitten hurjaa taistelua ja pelkkää kyynärpäätaktiikkaa? ”Ei, meillä on ihan järjettömän hyvä henki täällä. On ihana tehdä yhdessä”, pitkän linjan oopperalaulaja Kansallisoopperan kuoron sopraano Minna Kesäläinen naurahtaa.

"Liian läski balleriinaksi"

Minna on syntynyt Turussa vuonna 1964. Ihan jo pienenä hän halusi balettitanssijaksi, mutta omien sanojensa mukaan hän oli liian läski ballerinaksi, ja ilmeisesti joku näin sanoikin. Kuin kostoksi hän totesi, että minä ryhdyn sitten oopperalaulajaksi.

Kansallisoopperan kuoro 70 vuotta

  • Suomalainen ooppera perustettiin 1911 ja jo silloin esityksessä oli kuoro. Ensimmäinen ooppera, jossa kuoroa tarvittiin oli Ruggiero Leoncavallon Pajatso
  • Pitkään eri produktioita varten koottiin kuoro ja lukkari-urkurikoulu Helsingissä oli hyvä rekrytointipaikka. Aina vuoteen 1919 palkkiona sai lähinnä vapaalippuja esityksiin.
  • 1919 kuorolaiset saivat pientä rahallista palkkiota.
  • 1930-luvulla alkoi olla paineita ammattimaisen kuoron perustamiseen, mutta taloudellinen tilanne ei siihen antanut myöden
  • 4.4.1945 perustettiin Suomalaisen oopperan kuorolaulajayhdistys ja siitä alkoi varsinainen ammattikuoron virallinen elämä. Ammattilaislaulajia oli silloin 33.
  • Varsinaisen kuoron koko vaihteli vuosina 1945 – 1993 40 vakinaisen laulajan molemmin puolin.
  • Kun ooppera ja baletti siirtyivät uuteen oopperataloon 1993 kuoron koko kasvoi 40 laulajasta 60 laulajaan, jokaiseen ääneen tuli 5 laulajaa lisää.
  • Kuoro laulaa vuoden aikana noin 10 eri teoksessa. Kuoromestarit Marge Mehiläinen, Marco Ozbic jakavat teokset keskenään, jotta saavat työstettyä teoksia limittäin.
  • Vakinaisen kuoron koko on tällä hetkellä 50 laulajaa
  • Vakinaisen kuoron lisäksi oopperalla on lisäkuoro, jonka vahvuus on tällä hetkellä 85 laulajaa. Lisäkuoroon valitaan vakipaikkojen koelaulujen yhteydessä tai muutaman vuoden välein järjestettävissä lisäkuorokatselmuksissa.
Minnalla olikin niin hyvä ääni, että Hannu Kerkola, tenori ja laulunopettaja Turun konservatoriossa, otti hänet yksityisoppilaaksi 16-vuotiaana.

Sibelius-Akatemiaan solistiselle osastolle hän pääsi 19-vuotiaana Liisa Linko-Malmion oppilaaksi. Hän opiskeli myös Ritva Auvisen oppilaana. Hän toteaa samaan hengenvetoon, että meillä on Suomessa kummallinen vähättelyn kulttuuri, kun emme enää muistele ja jaa kulttuurista perintöämme, johon kuuluu myös Minnaa opettanut edesmennyt Tom Krause. Samalla hän muistelee uuden oopperatalon avajaiskonserttia vuonna 1993, jossa lauloivat mm. Karita Mattila, Tom Krause ja Matti Salminen.

Jo opiskeluaikana ura lähti käyntiin

Merkittävä henkilö Minnan elämässä oli myös Pekka Salomaa, joka rakensi Sibelius-Akatemiaan systemaattisen oopperakoulukoulutuksen mallin. Kruunuhaan Kulmakamarissa tehtiin monta produktiota vuodessa ja opiskelijat pääsivät tekemään ”oikeiden oopperoiden oikeita rooleja” varhaisessa vaiheessa.

”Pekka oli aikaansa edellä ja tunnisti saman tien laulajien fakit eli mitä äänityyppiä kukin on ja mitkä roolit sopivat kenellekin. Minunkin ääneni hän fakitti dramaattiseksi sopraanoksi, mikä pitikin täysin paikkansa. Hän ohjeisti meitä laulajia pukeutumisesta ja huulipunasta lähtien.”

Minna toteaakin, että äänihän ei riitä laulajaksi haluavalle vielä ollenkaan, vaan sitten tarvitaan onnea kohdata oikeita ihmisiä, jotka osaavat ohjata oikeaan suuntaan ja tukea uralla. Pekan vaimo Mirja Salomaa toimi Minnan agenttina uran alkuvaiheissa.

Valmistumisvuosi Sibelius-Akatemiasta oli 1991. Minna teki jo sitä ennen pääroolin Riihimäen kaupunginteatterin Emmerich Kálmánin operetissa Krevitär Maritza. Ja valmistumisen ohessa hän lauloi Johan Straussin Rosalindeä Lahden kaupunginteatterissa. Hän oli opiskellut Saksassa ja tahto laulaa oli kova. Laskut oli kuitenkin maksettava ja Minnan tyttären synnyttyä perheen hyvinvoinnista oli huolehdittava. Freelancerin elämä tuntui tätä todellisuutta vasten aika pelottavalta.

”Hain uuden oopperatalon avajaisvuonna 1993 oopperan kuoroon, kun kuoron kokoa kasvatettiin - ja sain paikan”, hän kertoo. Kuukausipalkka oli turvattu ja Minna saattoi sitten tehdä isompia rooleja virkavapailla. Hän tekikin rooleja Tampereen kaupungin teatterissa, Saksassa Coburgin oopperassa, Tampereen työväen teatterissa ja myöhemmin myös Kansallisoopperassa. Näytteleminen kiinnosti melkein yhtä paljon kuin laulaminen.

Etenkin Tampereen työväen teatteri on jäänyt mieleen Minnalle erittäin rakkaana työpaikkana, missä hän lauloi 250 esitystä Emmerich Kálmánin Mustalaisruhtinattaren pääroolia.”Sitä turkulais- ja tamperelaisvitsien määrä ei voi kuvailla”, hän hekottaa.

Koelaulut ja arviotavana oleminen ovat osa työnkuvaa

Minkälainen oli aikoinaan pyrkiminen kuoroon? Mitä vaadittiin? ”En muista siitä mitään erityistä. Koelauluthan kuuluvat tähän ammattiin. Olen itse ollut välillä mukana valintalautakunnissa. Ja onhan se jännittävä tilanne, jossa esiintymiskokemus ja hyvät hermot ovat tarpeen. Toiset saattavat pystyä parhaaseen suoritukseen vasta oikean yleisön edessä ja koelaulutilanne hirvittää. Toiset taas ovat sellaisia, että saattavat ”jäätyä” näyttämölle ja koelaulussa he pärjäävät erinomaisesti. Koelaulutilanteessa voi kuitenkin merkitä vain se nimenomainen suoritus."

Kuinka on, onko haluja vielä suuriin rooleihin? ”Painotan sitä, että tämä ei ole minulle mikään kakkosduuni. Haluan keskittyä tähän kunnolla. Meillä on aika pitkät päivät, kun aamupäivällä saattaa olla seuraavan produktion harjoitus ja illalla näytös. Näytteleminen kiinnostaisi vielä, mutta rooleja on vähän tarjolla. Teen mielelläni mitä tahansa näyttämöllä. Sitä voimaantumisen tunnetta, kun esirippu nousee ja edessäni yleisö odottaa, ei voita mikään. Olemme tarinankertojia ja teemme yleisön kanssa yhteistä matkaa esitys esitykseltä. Se on etuoikeus.”

Minna Kesäläinen valitsi neljä kuorokohtausta, jotka ovat hänestä parhaita.

Suuri kuorogaala suorana to 23.4. klo 19 Yle Teemalla ja Yle Klassinen -verkkosivuilla.

Kommentit