Hyppää pääsisältöön

Keitä me olemme, kysyi toiseutta tutkiva Julia Kristeva

Ranskalaisesta psykoanalyytikko, semiootikko ja kulttuurintutkija Julia Kristevasta tuli johtava feministiteoreetikko 1990-luvulla. Hänen tutkimuksensa nousivat puheenaiheeksi Suomessa vuonna 1996, kun Kristeva kävi luennoimassa Helsingin yliopistolla.

Bulgariassa vuonna 1941 syntynyt Kristeva muutti Ranskaan 1965. Siellä hän jatkoi jo Sofiassa aloittamiaan psykoanalyysin opintoja useissa ranskalaisissa yliopistoissa. Hänen tutkimuksensa on saanut vaikutteita niin Freudilta, Lacanilta kuin ennen kaikkea jälkistrukturalismista.

“Hän on täällä”, aloittaa toimittaja Liisa Vihmanen Kristevan vierailusta kertovan radio-ohjelman. Luentosali on täyttynyt jo puolta tuntia ennen Kristevan luentoa ja seinustatkin ovat täynnä ihmisiä. Harvoin on luento Marcel Proustin identiteeteistä saanut näin paljon suosiota.

Kristeva tutkii toiseutta ja sitä kautta hänestä tuli yksi feministisen tutkimuksen auktoriteeteista. Kristeva ei itse pidä ajatuksesta, että häntä pidetään vain feministisenä kirjoittajana. Hän kertoo vieroksuvansa oikeaoppisia ryhmiä, jotka keskittyvät vaalimaan kiinteää identiteettiä sen sijaan, että niitä kiinnostaisi toiseus.

Suomen-vierailunsa aikana Kristeva antoi haastattelun Tv-uutisille. Haastattelu tehtiin Eurooppa-päivänä, joten keskustelun aiheena olikin kuulumisen tunne.

“Me olemme hylänneet perustavan kysymyksen olemisesta: keitä me olemme ja mikä on olemassaolon merkitys, ja korvanneet sen kysymyksellä johonkin kuulumisesta: en tiedä mikä minä olen, mutta minä kuulun vaikkapa Suomen kansaan, johonkin puolueeseen, yhteisöön”, pohti Kristeva.

Hänen mielestään 1990-luvun puolivälissä tärkeää oli eheyttää kansakuntia henkisesti. Ranskassa tämä tarkoittaisi maahanmuuton keskeyttämistä, itsekin siirtolainen Kristeva kertoo.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto