Hyppää pääsisältöön

Keitä me olemme, kysyi toiseutta tutkiva Julia Kristeva

Ranskalaisesta psykoanalyytikko, semiootikko ja kulttuurintutkija Julia Kristevasta tuli johtava feministiteoreetikko 1990-luvulla. Hänen tutkimuksensa nousivat puheenaiheeksi Suomessa vuonna 1996, kun Kristeva kävi luennoimassa Helsingin yliopistolla.

Bulgariassa vuonna 1941 syntynyt Kristeva muutti Ranskaan 1965. Siellä hän jatkoi jo Sofiassa aloittamiaan psykoanalyysin opintoja useissa ranskalaisissa yliopistoissa. Hänen tutkimuksensa on saanut vaikutteita niin Freudilta, Lacanilta kuin ennen kaikkea jälkistrukturalismista.

“Hän on täällä”, aloittaa toimittaja Liisa Vihmanen Kristevan vierailusta kertovan radio-ohjelman. Luentosali on täyttynyt jo puolta tuntia ennen Kristevan luentoa ja seinustatkin ovat täynnä ihmisiä. Harvoin on luento Marcel Proustin identiteeteistä saanut näin paljon suosiota.

Kristeva tutkii toiseutta ja sitä kautta hänestä tuli yksi feministisen tutkimuksen auktoriteeteista. Kristeva ei itse pidä ajatuksesta, että häntä pidetään vain feministisenä kirjoittajana. Hän kertoo vieroksuvansa oikeaoppisia ryhmiä, jotka keskittyvät vaalimaan kiinteää identiteettiä sen sijaan, että niitä kiinnostaisi toiseus.

Suomen-vierailunsa aikana Kristeva antoi haastattelun Tv-uutisille. Haastattelu tehtiin Eurooppa-päivänä, joten keskustelun aiheena olikin kuulumisen tunne.

“Me olemme hylänneet perustavan kysymyksen olemisesta: keitä me olemme ja mikä on olemassaolon merkitys, ja korvanneet sen kysymyksellä johonkin kuulumisesta: en tiedä mikä minä olen, mutta minä kuulun vaikkapa Suomen kansaan, johonkin puolueeseen, yhteisöön”, pohti Kristeva.

Hänen mielestään 1990-luvun puolivälissä tärkeää oli eheyttää kansakuntia henkisesti. Ranskassa tämä tarkoittaisi maahanmuuton keskeyttämistä, itsekin siirtolainen Kristeva kertoo.

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto