Jenni Stammeier
Yle
Koskemattomat erämaat, kanteleet ja sisukas kansa, jäänmurtajat, paperitehtaat ja korkea koulutustaso. Tässä Suomibrändin ainekset. Harva tietää, että nämä kuuluivat Suomi-kuvaan jo 120 vuotta sitten. Asialla olivat Topelius ja Mechelin. Syntyi kansallisromanttinen mahtiteos Suomi 19.llä vuosisadalla. Mutta kertooko teos todellakin suomalaisista vai jostain ihan muusta?
Kun liminkalainen seurakuntapastori Pekka Tuomikoski löysi teoksen oululaisesta antikvariaatista hän vaikuttui niin, että julkaisi kirjasta näköispainoksen.
"Se teki ensimmäistä kertaa kokonaisvaltaisella tavalla sekä suomalaisille itselleen, että eurooppalaisille yleisimmin, että on olemassa kansakunta nimeltä Suomi ja se teki sen 20 vuotta ennen Suomen itsenäistymistä ja ensimmäistä kertaa esimerkiksi Suomen vaakuna vakiinnutti asemansa."
Teos, jonka ensimmäinen painos valmistui jo vuonna 1893 syntyi parahiksi ennen Pariisin maailmannäyttelyä, jossa autonomisella ruhtinaskunta Suomella oli oikeiden valtioiden tapaan aivan oma paviljonkinsa. Sen laatinut ruotsinkielinen älymystö todisteli, että Suomi ei ole Venäjän takapajuinen provinssi, vaan oma kansakuntansa, joka on moderni, valistunut ja varteenotettava kauppakumppani.
"Mechelin oli irroittamassa Suomea Venäjästä ja koki, että Suomi oli Venäjän kanssa reaaliunionissa", kertoo Tuomikoski tekijöiden itsenäisyyshaaveista. "Hän oli Venäjän silmissä vaarallinen mies ja hänet sortovuosien aikana karkotettiinkin Tukholmaan."
Suomalaisen tuntee umpimielisestä varovasta lähestymättömästä olennostaan.
120 vuotta sitten syntynyt kansalliskuvasto elää lähes muuttumattomana tänäkin päivänä. Kuten vaikkapa tässä Valtioneuvoston ”Suomi sata vuotta” –itsenäisyyden juhlavuosihankkeessa:
"Kyllä tämän päivän Suomi-kuvassa on vielä jäänteitä", Tuomikoski sanoo. "Me edelleen koemme olevamme sitkeä kansa, joka kulkee vaaroista välittämättä ja elää onnelassa."
Suomalaisen tuntee umpimielisestä varovasta lähestymättömästä olennostaan.
Tuomikosken mukaan tuon ajan kansallisuusaatteesta olisi paljon opittavaa.
Ulkomuodoltaan on suomalainen keskikokoinen ja lujaa ruumiinrakennusta. Henkiset lahjat kaipaavat herätystä.
"Uskommeko itseemme samalla tavalla kuin he tuolloin? Meidän isänmaallisuutemme on valitettavasti kuihtunut lätkä- tai itsenäisyyspäiväisänmaallisuudeksi. Minun mielestäni se voisi olla paljon enemmän. Esimerkiksi liputusperinne on hiipumaan päin. Meillä on puhdas luonto, koulutusjärjestelmän taso korkea, meillä on aika yhtenäinen kulttuuri ja näistä me voimme ammentaa. Me emme saa myydä nahkaamme liian halvalla."
Monien korviin tämäntapainen puhe muistuttaa kansallismielisyyden varjopuolista. Mutta Tuomikoski ei tunnusta tekevänsä tietyn puolueen vaalikampanjaa.
Suomalaiskansallinen kuvasto on eurooppalaisen muodin mukaisesti rakennettua
Jos Suomibrändin loi suomea hädin tuskin puhuva yläluokka, kuinka ”suomalainen” tämä Suomi-kuva edes on?
Hän myöhästyy usein, on usein muiden tiellä, itse sitä huomaamatta.
"Suurin osa tällaisesta kansallisromanttisesta kuvastosta on yhteispohjoismaista", kertoo tutkija ja kolumnisti Tommi Uschanov. "Ruotsin 1800-luku oli samankaltaista maalailua Ruotsin kansasta ja luonnosta ja Norjan 1800 –luku on samanlaista maalailua Norjasta."
Uschanov kertoo havainnollistavan esimerkin Maamme -runosta, jonka suomalaiset varmasti kokevat kuvaavan juuri Suomea:
"Kun Runeberg kirjoitti Maamme –runon, niin J.V. Snellman jo arvosteli sitä siitä, että se voisi kertoa monesta muustakin maasta, koska sen kuvauksen abstraktiotaso on niin korkea. Kaikkialla on kaunista luontoa ja kaikkialla on joskus sodittu. Se kansallisromanttinen kuvasto ei katkeakaan maan rajalla, vaan jatkuu samanlaisena muissakin maissa."
No miksi Suomibrändi sitten luotiin?
"Nainen työskentelee miehen kilvalla"
Suomikuvaa laati nimenomaan porvarillinen ja liberaalinen ruotsinkielinen älymystö. Sosialismin ja aateliston vastustus tulee Mechelinin tekstissä selvästi esille:
"Kiero oppi työn ja pääoman vastakkaisuudesta ei ole saanut alaa Suomen tehdasteollisuuden työväestössä. [...] Tämän vuosisadan ensi puoliskolla koetti sukuaateli yhä edelleen yhteiskunnallisessa yhdyselämässä vaatia itselleen etusijaa. Mutta 60-luvun uudistusajasta vallinneet raikkaat tuulet ovat tykkänään puhaltaneet pois kaikki ylimyksellisen säätyluokkahengen jäännökset."
Mechelin kannatti naisen yhteiskunnallista aktiivisuutta, mutta toki tietyissä rajoissa!
”Naisen ylevä tehtävä kodin haltiattarena suojella kansamme siveellistä voimaa ja kasvattaa velvollisuuksiansa vakaasti tuntevia kansalaisia ei estä häntä olemasta osallisena ihmisystävällisessä yhteiskunnallisessa toiminnassa. Liike-elämässä, hallinnollisissa virastoissa, kirjallisuudessa ja taiteessa, ja ennen kaikkea opetuksen alalla työskentelee nainen miehen kilvalla.”
"Koska se oli yleiseurooppalainen tapa 1800-luvulla. Se oli kansallisen heräämisen kultainen vuosisata kaikkialla muuallakin kuin Suomessa. Tuli kansainväliseksi muodiksi korostaa kansallisuutta eikä kansainvälisyyttä."
Eikö ruotsinkielisen älymystön Venäjänpelko voinut olla taustalla?
Suomalainen tervehtii vastaantulevaa tuttavaa, kun tämä jo on ehtinyt kappaleen matkaa ohi.
"En näkisi vielä siinä vaiheessa Venäjänpelkoa. Teos laadittiin kauan ennen sortovuosia, jotka johtivat Suomen itsenäistymiseen. Taustalla on kansallismielinen romantisointi. Hurmioituminen siitä omasta maasta ja omasta kansasta, jossa ei ollut välttämättä mitään poliittista. Monissa muissa maissa kyllä oli, mutta ei Suomessa vielä siinä vaiheessa."
Uschanov on pohtinut Suomi -kuvaa teoksessaan Miksi Suomi on Suomi banaalin nationalismin käsitteen avulla. Sosiaalipsykologi Michael Billigin luoma käsite tarkoittaa rakennettua, kuvitteellista tunnetta kansallisesta solidaarisuudesta ja ihmisten välisestä yhteenkuuluvuudesta. Tästä Topeliuksen ja Mechelinin eurooppalaisessa kansallishengessä laatima Suomi-kuvasto on klassinen esimerkki.
On vaiti, kun pitäisi puhua, mutta puhuu usein, kun pitäisi olla vaiti.
Tämän rakennetun suomalaisuuden olemassaoloon kuitenkin uskotaan edelleen. 120 vuotta sitten kansallisessa hurmoksessa laadittu kansallinen kuvasto elää edelleen vahvana. Siitä on tosin poimittu vain parhaat palat. Topeliuksen epämiellyttävimmät kansankuvaukset eivät toistu tämän päivän Suomibrändissä.
"Suomi on aikaansa seuraava. Tule mukaan, jos olet luonteeltasi reilu ja uudelle avoin, tiedät historiamme katsot uteliaana tulevaisuuteen, tunnet rännän ja kaamoksen mutta myös juhannusyön. Selviät vaikeissa paikoissa sisulla ja sydämellä myös huomenna." (Valtioneuvoston kanslian Suomi 100 -juhlavuotishanke)
"Määritelmät sopivat enemmänkin siihen, mitä on ”moderni”, kuin ”suomalainen”, Uschanov arvioi. "Suomalainen sisu on esimerkiksi romantisoitu ja myyttinen, jotain, jota vain suomalaiset voisivat tuntea. On oman keskustelunsa aihe, että onko todellakin näin. Entä onko kukaan tutkija pystynyt osoittamaan, mikä se sisukkuuden mittapuu sitten tarkkaan ottaen on?"
Suomi-kuva 120 vuotta luotiin selvästi jonkinlaisessa alemmuudentunteessa. Haluttiin uskotella Euroopalle, että Suomi, sen hellyttävän yksinkertaista rahvasta lukuun ottamatta, ei ole niin primitiivinen, kuin pariisilainen maailmannäyttelyvieras saattaisi kuvitella.
Uschanovin mielestä tämän päivän Suomi-kuvasto kumpuaa samasta todisteluntarpeesta.
”Pelosta siitä, että olemme jäämässä jälkeen muista, ja todistelusta nimenomaan ulkomaalaisille, että näin ei ole. Siitä, että tänne voi tulla katsomaan tätä yhtä maailman edistyneimmistä maista, sen sijaan, että menisi tuonne naapurimaahan, koska uskoo sen olevan edistyksellisempi.”
Suomalainen tarvitsee räjähdyspommin selkäänsä päästäkseen liikkeelle!
"Se visuaalinen kuvasto, jota tänä päivänä näytetään on museoitunut. Kuvat ovat niin vakiintuneita, että ne ovat lukittuneet muuttumattommiksi. Väittäisin, että ainoa, minkä suhteen se kuvasto voi elää, on että se muistetaan väärin ja sen kautta se kuvasto voi elää."
Miksi se jatkuu samana?
"Psykologinen tyydytyksen ja turvallisuuden tunne, joka liittyy sukupolvesta toiseen siirtyvästä jatkuvuudesta on niin voimakas. Eikä siinä ole mitään pilkkaamista, ihminen on sellainen, että se arvostaa jatkuvuutta."
Mutta onhan Suomi-brändiin tullut uusi symboli! Pertti Kurikan nimipäivät!
"Kansa, joka on kokenut mitä tämä on kokenut, ei voi kuolla, kun se vaan itsensä säilyttää"
Teoksen toinen kiinnostava ulottuvuus ovat Topeliuksen erikoiset määritelmät Suomen kansasta, jotka nykylukijalle ainoastaan osoittavat, miten korkealta ja kaukaa hän tätä "suomalaista”, jos sellainen edes oli olemassa, katsoi. Mikä tahansa kolonialistinen kuvaus sisältää samankaltaisia muotoiluja, joissa vaihtelevat ”älyn lahjojen” ivallinen vähättely, toisaalta ”ruumiinkunnon” romantisointi. Vielä muutama sata vuotta aikaisemmin suomalaiset oli eurooppalaisessa matkakirjallisuudessa esitetty takapajuisina barbaareina. Nyt suomalaisia romantisoitiin. Kansan kuuliaisuutta ja urhoollisuutta ylistettiin.
Näin Topelius kirjoittaa Suomen kansa -osiossa:
”Ihmetyttää se kärsivällinen, masentumaton tulevaisuuden luottamus, jolla viljelys, sodan ja köyhyyden rasitteessa, toinen käsi aurankurjessa, toinen miekankahvassa, lakkaamatta on valloittanut alaa erämaissa.”
"Paradoksaalista kyllä, Topelius ei osannut laatia niin laveaa määritelmää suomalaisuudesta, että olisi itse mahtunut siihen”, Uschanov kommentoi.
Eri sotaisat heimot, karjalaiset, hämäläiset, savolaiset ja pohjalaiset, ruotsinkieliset, lappalaiset oli yhdistettävä keinotekoisesti Suomi-nimikkeen alle. Kuinka moni hämäläinen torppari, saati saamelainen poromies mahtoi tuntea itsensä "suomalaiseksi”. Entä kuinka moni pohjalainen mahtoi 120 vuotta sitten kokea Kolin tai Punkaharjun maisemat kansallismaisemaksi?
”Hämäläinen on maanmiehistään kestävin, uutterin, kohtuullisin ja tyytyväisin, mutta myöskin vanhoillisin, kankeajärkisin ja jäykkäluontoisin. Työ ja puute ovat häneen painaneet ennenaikaisen vanhuuden leiman. Herrain palveluksessa aatelisten kartanoissa on hänen jäykkä, rehellinen luontonsa nöyrtynyt, vaan ei hävinnyt.
Toinen sukupolvi toisensa perään rakensi tuhkaan ja kylvi vereen. […] köyhäksi raastettuna, kansattomana ja vihollisen valtaan heitettynä, alkoi horjua toivo, vaan ei uskollisuus. [...] Kansa, joka on kokenut mitä tämä on kokenut, ei voi kuolla, kun se vaan itsensä säilyttää. [...] Nyt vasta tuli mahdolliseksi se tulevaisuuden rakennustyö, jota niin monta vuosisataa turhaan oli puuhattu.
Ei valtiollinen, vaan yhteiskunnallinen heikommuus on erottanut kansan suomenkielisen enemmistön ruotsalaisesta vähemmistöstä ja tämän, perinnäisen epäkohdan tasoittaminen on tämän vuosisadan kolmannelta kymmeneltä alkaen ollut uuden ajan yhteiskunnallisena tehtävänä tässä maassa.”
Tyypillistä yläluokkaista alentavaa puhetta, voisi lukija ajatella. Älymystö näytti suhtautuneen suomenkielisiin yhtä väheksyvästi, kuin tänä päivänä suhtaudutaan maahanmuuttajiin, joita ”heikompina” pitää auttaa. Tämän päivän näkökulmasta harmittoman huvittavaa, mutta juuri tästä kansatieteellisestä kiinnostuksesta lähti kehittymään sittemmin eugeniikka, rotuoppi.
Oletko topeliaaninen suomalainen?
Topeliuksella on lista suomalaisten ominaispiirteistä. Vastaa kyselyyn: mitkä näistä kuvastavat mielestäsi suomalaisia?
"Yleiset luonteensävyt ovat:"
Lue lisää:
Teeman Elävä arkistossa pohditaan myös Suomi-kuvaa: Lue artikkeli tästä
Tommi Uschanovin kolumneja Helsingin Sanomiin voi lukea täältä
Wanhat kirjat -: kustantamo
Valtioneuvoston kanslian Suomi 100 -juhlavuosihanke: suomi100finland.fi
Muokattu 20.4.2015: Muutettu areena-linkki toimivaksi ja korjattu kirjoitusvirheitä. Lisätty kuvatekstit ja selventävä väliotsikko: "Suomalaiskansallinen kuvasto on eurooppalaisen muodin mukaisesti rakennettua"
