Natosta isäntä taloon: käsikirjoitus

Julkaistu 20.04.2015 - 18:42. Päivitetty 04.05.2016 - 11:55

Kansanedustaja Lea Mäkipää (ps) eduskunnan Ukraina-keskustelussa vuoden 2014 syyskuussa:
”Jos tämä on totta, en minä kyllä henkilökohtaisesti ole tätä hyväksymässä, ennen kuin tästä asiasta keskustellaan. Tämä on hirmuisen suuri asia.”

MOT-tunnus

Suomi allekirjoitti viime syyskuussa Naton kanssa Walesissa niin sanotun isäntämaasopimuksen. Maan hallitus kutsuu sitä yhteisymmärryspöytäkirjaksi.
(Grafiikka: Naton huippukokous Walesin Newportissa 4.-5.9.2015)

Presidentti Sauli Niinistö, Yle uutiset 4.9.2014:
”Me olemme ottaneet askeleen siinä johdonmukaisessa politiikassa, jossa lähdemme omasta vahvasta puolustuksesta ja kumppanuuksista, mutta Natoon ei mennä askel kerrallaan tai mistään takaovesta. Se on sitten kokonaan eri asia.”

Pekka Visuri, eversti evp., valtiotieteiden tohtori:
”Tää tulkinnan mahdollisuus on olemassa, että vaivihkaa on jo annettu mahdollisuus, että hyvinkin helposti voitaisiin päästää Nato-joukkoja tai – toimintoja Suomen alueelle. Tai sallia läpikulku Suomen alueen kautta johonkin.”

Raimo Pesonen, kirjailija, kolumnisti:
”Tässä on kyseessä tämmönen niin kuin vallankäyttö, jossa demokratian periaatteita venytetään –tai niitä suorastaan rikotaan.”

Tässä ohjelmassa kysytään, mikä on isäntämaasopimuksen todellinen merkitys Suomen puolustukselle. Käy ilmi, että sopimuksesta päätettiin hyvin salamyhkäisesti ja parlamentarismin pelisääntöjä venyttäen.

NATOSTA ISÄNTÄ TALOON

Isäntämaasopimuksen on määrä monin tavoin helpottaa Suomen ja Naton käytännön yhteistoimintaa. Pöytäkirja luo edellytyksiä sotilaallisen avun vastaanottamiselle, mikäli sellaiselle on joskus tarvetta ja Suomi sitä erikseen pyytää.

Lukija:
”….. sisältäen (…) taistelut, mukaan lukien hyökkäyksen, joukkojen siirrot, huollon ja toimet, jotka tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseen missä tahansa taistelussa tai sotatoimessa.”
(Isäntämaatukea koskeva yhteisymmärryspöytäkirja 1.2./Itsenäisyyspuolue IPU:n epävirallinen suomennos)

Suomen osalta isäntämaasopimuksen allekirjoitti puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg.

Naton Euroopan joukkojen komentaja, kenraali Philip M. Breedlove Walesin huipparissa:
”As you said you’re absolutely correct. This is not the end. It’s the beginning. So we have more work to do. Thank you very much to all of you who have spotted. Gentlemen, thank you…..”
(Sanoit aivan oikein: Tämä ei ole loppu vaan alku. Meillä on vielä tehtävää. Kiitos kaikille mukana olleille. Kiitos myös teille, herrat.)

Suomen hallitus korostaa, että pöytäkirjassa on sovittu ennen muuta kriisi- ja hätätilanteiden käytännön järjestelyistä, kuten kauttakulusta ja miehistön majoituksesta sekä muonituksesta.

Carl Haglund, puolustusministeri (rkp) Ylen Aamu-tv 5.9.2014:
”Tää on ollut 13 vuotta vireillä. Hyvin käytännönläheinen asia, joka puolustushallinnon näkökulmasta on hyvä käytännön asia. Mut ei tää Suomea lähemmäksi Nato-jäsenyyttä vie.”

Monien turvallisuus- ja puolustuspolitiikan asiantuntijoiden mukaan kyse on kuitenkin huomattavasti laajemmasta asiakokonaisuudesta.
Yksi näin ajattelevista on Keskustapuolueen pitkäaikainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen vaikuttaja, yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen. Volanen on Suomen johtavia kriisiturvallisuuden asiantuntijoita.

Risto Volanen, yhteiskuntatieteiden tohtori:
”Sillon, kun tämä sopimus toteutettiin, allekirjoitettiin, puhuttiin hernerokasta ja tällasista hyvin käytännöllisistä asioista, jotka tietysti kuuluvat siihen, mutta kyllä tämä sopimusteksti kattaa hyvin laajasti koko suomalaisen yhteiskunnan ja hyvin laajasti Naton toiminnan.”
”Lähtien kriisinhallinnasta, harjoituksista, kriisinhallinnan harjoittelusta. Siellä vielä vaivaudutaan sanomaan se, että myöskin mukaan lukien hyökkäyssodat.”

Suomen hallitus on Volasen mukaan antanut kansalaisille selkeästi harhaanjohtavaa tietoa isäntämaatukea koskevasta yhteisymmärryspöytäkirjasta.

Risto Volanen:
”Se kuva, joka siitä annettiin, ei ole aivan suhteessa sen paperin sisältöön.”

Myös toinen takavuosien merkittävä Keskustavaikuttaja, Suomen entinen ulkoministeri, Yhdysvalloissa asuva professori Keijo Korhonen kritisoi ankarin sanakääntein Suomen solmimaa Nato-sopimusta. Korhonen kutsuu isäntämaasopimusta ”pitkäksi naulaksi Suomen itsenäisyyden ruumisarkkuun”.

Lukija:
”Kysymyksessä ei ole pelkästään yhteisymmärrys Suomen Nato-operaatioille, harjoituksille ja vastaavalle toiminnalle antamista tukitoimista. Kysymys on Suomen valtion maa-, vesi- ja ilma-alueen varauksettomasta ja sitovasta luovuttamisesta sotilasliitto Naton jäsenvaltioiden käyttöön mitä tahansa sotilaallisia operaatioita varten.” (KANAVA 2/2015)

Hornet-kaupoista se alkoi 90-luvun alkupuolella. Neuvostoliitto oli hajonnut ja Nato-jäsenyydestä puhuminen oli sen myötä Suomessakin tullut mahdolliseksi.

Raimo Pesonen, kirjailija, kolumnisti:
”Suomessa on pitkä perinne tehdä sopimuksia, jotka ei muuta mitään. Ja sitten jälkikäteen osoittautuu, että kyllä ne ovat muuttaneet hyvinkin paljon."

Vuosisadan asekaupaksi kutsutusta Hornet-hävittäjien hankinnasta tehtiin Suomessa päätös vuonna 1992. Amerikkalaisten Hornetien edeltäjät oli vielä ostettu sekä Ruotsista että Neuvostoliitosta.

Elisabeth Rehn:
”För mig, åtminstone, var det en stark känns av att nu bekänner vi färg. Att nu går vi in för nånting. Att vi visar att vi hör till västvärlden. För mig var det att nu kommer vi nära Nato. Jag har alltid varit Natovänlig.”
(Minulle se toi vahvan tunteen siitä, että nyt me tunnustamme väriä. Me teimme päätöksen, näytimme kuuluvamme länteen. Minulle se merkitsi lähentymistä Natoon. Olen aina ollut Nato-myönteinen.)
Dokumentti: Minä, Elisabeth Rehn, osa 2/6. T: Peik Henrichson, Fri film, 2011. Esitetty FST5:llä 8.10.2011

Raimo Pesonen on kansalaisjärjestöjä lähellä oleva kirjailija ja kolumnisti. Hiljakkoin ilmestyi Pesosen kirjoittama, Suomen ja Naton suhdetta ruotiva teos ”Nato hampaankolossa”.

Raimo Pesonen:
”Hornet –hankintahan oli tällainen juttu, että sillä ei ollut mitään ulkopoliittisia merkityksiä. Vastakauppojen piti kuitata se taloudellisesti ja rahaa piti säästyä ja näin edelleen. Mikään näistä ei oikeestaan toteutunut.”

Niin ikään vuonna 1992 Suomi ryhtyi tarkkailijana osallistumaan Naton odotushuoneeksi kutsutun Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvoston (NACC) kokouksiin. Todellinen laadullinen hyppäys Suomen ja Naton kanssakäymisessä tapahtui vuonna 1994, jolloin Suomi liittyi läntisen sotilasliiton rauhankumppanuusohjelmaan.

Arto Räty, kenraaliluutnantti, Puolustusministeriön päällikkö:
”Elikkä siitä lähtien me on tehty yhteistyötä eri tavoilla ja oltu yhteisissä harjoituksissa vuodesta 2005… anteeksi -95 lähtien. Ja tää yhteistoimintapöytäkirja käytännössä luo puitteet, paremmat puitteet kuin aikaisemmin, joukkojen harjoitteluun yhdessä… ja nimenomaan Suomen maaperällä.”

Puolustusministeriön kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Arto Räty on yksi merkittävimmistä sotilasvaikuttajista valtionhallinnossa. Hän on myös Suomen valtion turvallisuuskomitean puheenjohtaja.

Arto Räty:
”Tää on ollut meidän yhteistoimintatavoitteena vuodesta 2002 lähtien, jos muistan oikein. Ja sitä vaan ei ole käytännössä ryhdytty toteuttamaan. Että se on ollut sellainen vaiheessa ollut asia.”

Ulkoministeriön poliittisella osastolla työskentelevä Timo Kantola on alusta asti ollut mukana Suomen ja Naton neuvotteluissa, joiden tuloksena isäntämaatukea koskeva yhteisymmärryspöytäkirja syntyi.

Timo Kantola, apulaisosastopäällikkö, Ulkoministeriön poliittinen osasto:
”Tämä viimeinen vaihe, jossa ruvettiin neuvottelemaan tekstistä, se lähti liikkeelle luultavasti muistaakseni 2013 vuoden alussa ja se on vaan sen meidän itse asettaman rauhankumppanuustavoitteen viemistä maaliin.”

Suomen hallituksen mielestä kyse on lähinnä Naton kanssa aiemmin tehtyjen sopimusten toimeenpanosta.

Timo Kantola:
”Tämä on yhteisymmärryspöytäkirja, joka perustuu Suomen ja Naton tekemiin rauhankumppanuutta koskeviin sopimuksiin. Siellä on ns. joukkojen asemaa koskeva sopimus, esikuntia koskeva sopimus, tietosuojaa koskevat sopimusjärjestelyt. Nämä kaikki on tässä perustana.”

Hallituslähteistä korostetaan, ettei sopimuksesta ole enää erikseen tarvis päättää eduskunnassa, koska se on eduskunnan aiempien linjausten mukainen.

Kaikki asiantuntijat eivät ole virallisen linjan kanssa samaa mieltä. Yksi heistä on Pekka Visuri, entinen ammattisotilas ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tutkija. Visuri on työskennellyt mm. Ulkopoliittisessa Instituutissa, Helsingin yliopistossa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Pekka Visuri, eversti evp., valtiotieteiden tohtori:
”Sehän on muodollisesti yhteisymmärrysmuistio –Memorandum of Understanding. Mutta siinä on kuitenkin se sävy, että siinä Suomi sitoutuu hyvin pitkälle valmistelemaan näitä toimintoja ja erilaisia tukijärjestelyjä.”
”Hyvin monenlaista huoltotukea, viestiyhteyksiä –ja ennen kaikkea mikä mielestäni on kaikkein tärkein, annetaan hyvin vapaa kulkuoikeus Suomen alueella Naton sotavoimille.”
”Että on tämmönen hyvin kattava, laaja sopimusjärjestelmä tai kokonaisuus, jossa on kaikenlaisille toiminnoille jo valmiit puitteet. Täähän on hyvin samantapainen sopimus, mitä Naton jäsenmaatkin ovat tehneet.”

Risto Volanen, yhteiskuntatieteiden tohtori:
”Siinähän luodaan edellytykset sille, että Nato pystyy toimimaan Suomessa kaikissa toiminnoissaan – ja se on lupaus siitä, että tällaiset edellytykset luodaan. Sitten on oma asiansa se, että käytetäänkö niitä edellytyksiä.”

Isäntämaasopimus siis mahdollistaa, että Naton jäsenmaiden joukot voivat myös kriisitilanteissa tulla Suomeen. Siitä pitää kuitenkin päättää erikseen sekä Suomessa että osapuolena olevassa Nato-maassa.

MOT:
”Kuka tekee päätöksen, mikäli Nato-joukkoja kutsutaan isäntämaasopimuksen mukaisesti Suomeen?”

Timo Kantola, apulaisosastopäällikkö, Ulkoministeriön poliittinen osasto:
”Suomi päättää. Ja kaikki se toiminta, mitä tää kattaa, on Suomen käsissä.”

Pekka Visuri:
”Tää on niitä asioita, joka vaatii ehdottomasti selventämistä.”

Olli-Pekka Heinonen, valtiosihteeri, Valtioneuvoston kanslia:
”Meillä ei ole olemassa olevaa lainsäädäntöä sitä tilannetta ajatellen. Silloin on tosiaan ajateltavissa se vaihtoehto, että semmoisessa erillisessä tapauksessa, niin se valmisteltaisiin tavallaan erillislainsäädäntönä, joka vietäis eduskunnan päätettäväks.”

MOT pyysi pääministeri Alexander Stubbilta haastattelua isäntämaasopimuksesta ja sen taustoista. Stubb kieltäytyi vaalikiireisiinsä vedoten. Hänen tilalleen kameran eteen asettui valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen. Heinonen johtaa Valtioneuvoston kansliaa – eli hän on pääministeri Stubbin ylin avustaja. Kokoomuslainen Heinonen on entinen kansanedustaja ja pitkäaikainen ministeri.

Olli-Pekka Heinonen:
”Jos tässä yhteisymmärryspöytäkirjassa olisi jotain, joka velvoittaisi Suomea johonkin, niin sitten mä ymmärtäisin tämän keskustelun äärimmäisen hyvin. Sit oltais niin kun asian ytimessä. Mutta kun siinä ei ole.”

Pekka Visuri:
”Viime kädessähän Suomi itsenäisenä maana vastaa kaikesta toiminnasta, mitä Suomen alueella tapahtuu. Mutta tuossa sopimuksessa, taikka muistiossa – kuinka sitä nyt halutaan nimittää - niin siinähän kyllä annetaan aika pitkälle menevät valtuudet sille osapuolelle, joka tulee tälle alueelle tietyissä tehtävissä.”

Pääministeri Stubbin ohella haastattelusta kieltäytyi myös koko muu Suomen ulkopolitiikan johtotroikka: niin ulkoministeri Tuomioja kuin presidentti Niinistökin.

Pekka Visuri, eversti evp., valtiotieteiden tohtori:
”Aivan ilmeistä on sitten tää, että ihmiset eivät kerta kaikkiaan tiedä, mitä tämä sopimus sisältää. Ja sitä ei ole mitenkään selkeästi poliittisessa keskustelussa kyllä käsitelty. Ja ennen kaikkea erikoista on se, että siitä ei ole ollut virallista suomennosta.”

Raimo Pesonen, kirjailija, kolumnisti:
”Se on oikeastaan vitsi. Se on äärimmäisen huonoa valmistelua tai sit se on… paljastaa sen tason, miten alas ollaan valmiita menemään. Valtiosopimukset ja lakiesitykset käsittääkseni pitäisi olla saatavilla sekä suomeksi että ruotsiksi. Suomessa tämän kääntämisen teki eduskunnan ulkopuolinen pikku puolue. Kyllähän tää on jotenkin oikeastaan aika pöyristyttävää.”

Antti Pesonen, puheenjohtaja, Itsenäisyyspuolue:
”Se, että niin kuin tällaista sopimusta ei ole virallisesti käännetty, niin se kertoo kyllä aika paljon, missä mennään.”

Antti Pesonen on johtanut Itsenäisyyspuoluetta vuodesta 2004. Varsinaiselta ammatiltaan Pesonen on yrittäjä.

Antti Pesonen:
”Vaikea kuvitella paljon tärkeämpiä sopimuksia, mitä voitais tehdä Suomen turvallisuuden kannalta. Kun tämä mielestäni Suomen turvallisuuden ja tulevaisuuden kannalta on miinusmerkkinen – eli kielteinen asia, niin sehän tässä kaikkein vakavinta on.”

Runsas puoli vuotta yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen ulkoministeriö lupaa MOT:n haastattelussa virallisen käännöksen kaiken kansan nähtäville.

Timo Kantola, apulaisosastopäällikkö, Ulkoministeriön poliittinen osasto:
”Se… kyllä se on suomennettu. Siitä on olemassa suomenkielinen versio. Tarkistin juuri hiljattain sen, että missä sen kanssa mennään ja toivon, että suomenkielinen versio on nettisivuilla nähtävänä mahdollisimman pian.” (Kantolan haastattelu tehtiin 23.3.2015)

Ulkoministeriöstä ilmoitettiin MOT:lle 9. päivä huhtikuuta, että…

Lukija:
”…epävirallinen käännös isäntämaapöytäkirjasta on nyt luettavissa eduskunnan nettisivuilla”.
(Teksti ruudussa: apulaisosastopäällikkö Timo Kantolan s-postiviesti.)

Raimo Pesonen:
”Tietoa on pantattu.”

Pekka Visuri:
”Epäilen, että on haluttu välttää poliittista keskustelua, mikä saattaisi olla sitten joidenkin kannalta aika ikävää.”

Raimo Pesonen:
”Suomessahan on oikeastaan aika pitkä perinne siitä, että poliitikot tekevät tiettyjä asioita ja viralliset kannat on mitä on. Ja sitten, sitten on tietyt tahot niin kuin armeijassa, jotka vetävät ihan omaa linjaansa.”

Pekka Visuri:
”Kyllä on käynyt usein niin, että monta asiaa on tullut hyvin yllättäen ikään kuin sovittuna, jo päätettynä. Ja sitten on syntynyt jopa vielä semmosiakin kommentteja, että Suomihan on itse asiassa jo sitoutunut Nato-järjestelmiin niin pitkälle,
että ei oikeastaan ole mitään kynnystä täysjäsenyyteen. Ja tämä on usein yllättänyt eduskunnankin ja poliittiset puolueet, että tällasia järjestelyjä on tehty. Ne vaan yhtäkkiä ilmotetaan.”

Isäntämaasopimukseen kriittisesti suhtautuvia oudoksuttaa, että asiakirjan on Suomen puolelta allekirjoittanut puolustusvoimain komentaja.

Pekka Visuri:
”Että poliitikothan tästä asiasta vastaavat ilman muuta. Ja sen takia on vähän erikoista, että selkeästi sotilaspoliittisen sopimuksen allekirjoittajana on puolustusvoimain komentaja. Hänenhän pitäisi vastata tietenkin vain puolustusvoimien osuudesta.”

Arto Räty, kenraaliluutnantti, Puolustusministeriön päällikkö:
”Se on hyvin luonnollinen ratkaisu, sillä Naton puolelta allekirjoittaja on Naton Euroopan joukkojen komentaja. Jolloin siinä on kaksi samalla tehtävänimikkeellä karkeasti olevaa henkilöä allekirjoittamassa sen.”

Raimo Pesonen:
”Poliitikoilla ei ainakaan tunnu olevan selkeää kuvaa siitä, missä mennään. Ehkä se kuva sitten on sotilailla.”

Risto Volanen toimi poliittisena valtiosihteerinä valtioneuvoston kansliassa vuosina 2003-2010. Tänä aikana isäntämaasopimus ei hänen mukaansa ollut kertaakaan esillä hallituksen piirissä.

Risto Volanen, yhteiskuntatieteiden tohtori:
”On sanottu, että sitä on alettu valmistelemaan jo viime vuosikymmenen lopulla. Tietoni mukaan vuosien 2003-2010 välillä siitä ei kertaakaan keskusteltu poliittisella tasolla.”

Vuosi sitten paljastui, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalta oli pimitetty tieto siitä, että Suomi oli solmimassa Naton kanssa isäntämaasopimuksen. Valiokunnan varapuheenjohtaja, kokoomuksen kansanedustaja Pertti Salolainen ilmaisi tuolloin tuohtumuksensa poikkeuksellisen jyrkkäsanaisesti.

Pertti Salolainen, ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja (kok), Yle uutiset 23.4.2014:
”Jos jossakin aiemmissa asiakirjoissa on esitetty, että pyritään tällasia sopimuksia saamaan aikaan, niin eihän se tarkota sitä, että ei tiedotettaisi siitä, kun se sopimus tulee allekirjoitusvaiheeseen. Eli tämä on päivänselvä asia ja se ei meille missään tapauksessa riitä se tieto, et se on ollut joissain asiakirjoissa, että tavotellaan tällasta sopimusta.”

Arto Räty:
”Siis eduskunnalle on annettu kaksi selontekoa asiasta ennen allekirjoitusta ja allekirjoituksen jälkeen. Eduskunta on saanut… siis ulkoasiainvaliokunta on saanut kaksi selontekoa tästä yhteisymmärryspöytäkirjasta.”
”En päivämääriä muista. Voin… voin tarkistaa kyllä päivämäärätkin. Mulla on mukana… katotaan se päivämäärä… Kaikkia päiviä on vaikeaa muistaa aina… Ulkoasiainvaliokunta saanut valtioneuvoston selvityksen perustuslain §97:n mukaisesti yhteisymmärryspöytäkirjasta sen neuvottelun vaiheessa ja neuvottelun päätyttyä. Ne on annettu 29.4. ja 22.8.2014.”

Eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa informoitiin siis kuusi päivää varapj. Salolaisen jyrähdyksen jälkeen.

MOT:n saamien tietojen mukaan myös eduskunnan puolustusvaliokunnan tiedonsaannissa on ollut vastaavantyyppisiä ongelmia.

Raimo Pesonen, kirjailija, kolumnisti:
”Sitten julkisessa keskustelussa selitetään, että kansanäänestykseen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä ei tule mennä, koska kansalla ei ole käytettävissään parasta mahdollista informaatiota. Tuntuu, että se paras mahdollinen informaatio ei ole käytettävissä edes poliitikoilla. Ainakaan kansanedustajatasolla.”

Pekka Visuri, eversti evp., valtiotieteiden tohtori:
”Kun mennään pitkälle tällaisessa käytännön valmistelussa, monenlaisia suunnitelmia tehdään, niin yhtäkkiä tulee se tilanne, että poliittisten päättäjien onkin erittäin vaikea sanoa, että kiitos ei: me muuten ei tähän lähdetä.”

Olli-Pekka Heinonen, valtiosihteeri, Valtioneuvoston kanslia:
”Koska kysymys on yhteisymmärryspöytäkirjasta, joka on niin kuin aikaisempien sopimusten niin kun täytäntöönpanoa. Ja sen niin kuin eduskunnan… tosiaan noissa kaikissa turvallisuuspoliittisissa selonteoissa sieltä vuodesta 2001 lähtien toimivan linjan täytäntöönpanosta, niin välttämättä sitä sen merkitystä ei ole nähty sen tyyppisenä, että tota siitä olisi sitten laajemminkin tiedotettu.”

Lukija:
”Sopimus sitoo Suomea paljon vakavammalla, turvallisuuspolitiikkamme ja geopoliittisen asemamme keskeisiin kohtiin liittyvällä tasolla kuin mitä aikaisemmat järjestelyt ja välipuheet Naton kanssa. Tämän pidemmälle ei mikään itsenäinen valtio voi ulkopuoliselle päätäntäoikeuttaan luovuttaa. Suomen perustuslakien ja demokraattisen järjestelmän mukaan tällainen sopimus on ilman muuta vietävä eduskunnan päätettäväksi ja käsiteltävä valtiopäiväjärjestyksen edellyttämällä tavalla. Tämä taas edellyttää kansanvaltaisessa maassa laajaa, vapaata kansalaiskeskustelua aiheesta.”
(Ote prof. Keijo Korhosen s-postiviestistä 1.4.2015)

MOT:
”Vähätteleekö virallinen Suomi tietoisesti tämän sopimuksen merkitystä?”

Antti Pesonen, puheenjohtaja, Itsenäisyyspuolue:
”Ihan varmasti.”
”Tekniseksi muistioksi tällaisen väittäminen, jossa luvataan Suomen maaperää ja ilmatilaa sotilasliiton kauttakulkualueeksi ja toiminta-alueeksi, niin ei kuullosta kauhean uskottavalta.”

Raimo Pesonen:
”Jotkuthan ovat todenneet, että tavallaan isäntämaasopimus vie tietyillä tulkinnoilla Suomen jo tosiasiallisesti Natoon ilman 5. artiklaa.”

Sotilasliiton 5. artiklan mukaan hyökkäys yhtä jäsentä vastaan on hyökkäys koko liittokuntaa vastaan.

Arto Räty, kenraaliluutnantti, Puolustusministeriön päällikkö:
”En näe siinä tarvetta sen syvempään keskusteluun. Se syvempi keskustelu käytiin aikoinaan, kun Suomi lähti mukaan rauhankumppanuusohjelmaan -94 ja tämä on vain yksi niin kuin lisäaskel siinä ohjelman sisällä.”
”Yhteisymmärryspöytäkirja ei ole millään tavalla askel kohti Nato-jäsenyyttä. Tää Nato-jäsenyys on aivan eri asia.”

Pekka Visuri penää poliittisia päätöksentekijöitä käyttämään heille kuuluvaa valtaa.

Pekka Visuri:
”Olisi erittäin tärkeää selkeyttää Suomen asemaa siinä, että esimerkiksi sanotaan poliittisessa yhteydessä aivan selvästi, että Suomi ei anna aluettaan käytettäväksi minkäänlaisiin sotatoimiin toista osapuolta vastaan. Tällä laillahan aikanaan Paasikiven, Kekkosen ja Koivistonkin aikana annettiin tällasia julistuksia.”

Ruotsi allekirjoitti Suomen kanssa samanaikaisesti Naton isäntämaasopimuksen. Ruotsi kuitenkin käsittelee asian aivan eri tavoin.

MOT:
”Miksi Suomen hallitus tiedotti tästä yhteisymmärryspöytäkirjasta vasta sen jälkeen, kun Ruotsin vastaava päätös oli tullut julkisuuteen Ruotsissa?”

Arto Räty:
”Tähän en kykene vastaamaan, että onko tässä jotain kytkentää ollut sitten Ruotsin kanssa. Mutta lähtökohta on meillä ollut, että me on tiedotettu, kun me on oltu siinä valmiita.”

Suomen ja Ruotsin allekirjoittamat sopimustekstit ovat lähestulkoon yhteneväiset.

Arto Räty:
”Ja se johtuu siitä, että niissä on pyritty noudattamaan sitä valmista pohjaa, minkä Nato on tähän tarjonnut.”

Pekka Visuri:
”Kyllä ne ovat samanlaisia, mutta pieni vivahde-ero on siinä, että saatekirjelmässä Ruotsin sopimuksessa nimenomaan sikäläinen hallitus on todennut, että toteuttaminen vaatii erikseen poliittiset päätökset.”

Ruotsissa lopullisen siunauksen isäntämaasopimukselle antaa siis maan parlamentti. Suomessa päätettiin menetellä toisin –eli Suomen ja Naton solmima sopimus astui voimaan heti sen jälkeen, kun se oli tullut allekirjoitetuksi.

Olli-Pekka Heinonen, valtiosihteeri, Valtioneuvoston kanslia:
”Suomessa on tämän rauhankumppanuuden nojalla eduskunta useaan otteeseen korostanut sitä, että on hyvä, että Suomi on aktiivinen näiden Nato-kumppanuuksien kehittämisessä.”

Isäntämaasopimus on määrä viedä Ruotsin kansanedustuslaitoksen käsittelyyn ensi vuonna.

Joonas Sjöstedt, puheenjohtaja, Ruotsin vasemmistopuolue:
”Det här är ju ett stort och viktigt avtal som innebär att vi förbereder oss för att kunna ta emot Natotrupp och att de skall kunna faktiskt ha baser i Sverige under vissa situationer. Och jag tycker att det är självklart att sådant här avgörande i utrikes- och säkerhetspolitiken måste riksdagen ta.”
(Kyseessä on iso ja tärkeä sopimus, joka tarkoittaa, että Ruotsi valmistautuu vastaanottamaan Nato-joukkoja ja jopa tukikohtia tietyissä tilanteissa. On selvää, että tällainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätös on tehtävä parlamentissa.)

Jonas Sjöstedt on kansanedustaja ja Ruotsin vasemmistopuolueen puheenjohtaja. Hän vieraili viikko sitten Suomessa vauhdittamassa täkäläisen veljespuolueen vaalikampanjaa.

MOT:
”Hur reagerar du på att avtalet behandlas så olika i Sverige och i Finland?”
(Mitä ajattelet siitä, että sopimusta käsitellään Ruotsissa ja Suomessa niin eri tavoin?)

Joonas Sjöstedt:
”Det var mest med förvåning. Jag trodde att det skulle vara självklart att man tog det i parlamentet även i Finland. Finland bestämmer självklart själv som nationen – vi väljer våra egna vägar – men vi påverkar varandra mycket och därför tycker jag att det här delvis är en gemensam debatt.”
(Olin lähinnä yllättynyt. Pidin selviönä, että asia menisi Suomessakin parlamenttiin. Suomi tekee toki Nato-päätöksen itse, ja miellä on omat tiemme, mutta vuorovaikutuksemme vuoksi keskustelu on osin yhteinen.)

Joonas Sjöstedt:
”Och det är okej att vi kan ha en öppen debatt om det -självklart, vi har olika åsikter. Men jag tycker inte om när man försöker smyga in oss i Nato.”
(Avointa keskustelua voidaan käydä, asiastahan on eri mielipiteitä. Salaa meitä ei saisi Natoon ujuttaa.)
”Det är ju ett formaliserat samarbete med en militär allians. Det att de skall kunna ha trupp i våra länder. Och även om vi fortfarande bestämmer över det så är det ju ett steg mycket närmare Nato att vi formaliserar det här. Vi skall ändra vår lagstiftning för att tilllåta det här och så.”
(Kyseessä on muodollinen yhteistyö sotilasliiton kanssa, joukkojen tuomisesta maihimme. Vaikka yhä päätämme siitä itse, se on askel paljon lähemmäs Natoa. Me muutamme lainsäädäntöämme sen sallimiseksi. )
”Det handlar om en sorts grundläggande vägval för vår säkerhetspolitik.”
(Tämä on tärkeä turvallisuuspoliittinen tienristeys.)
”Och därför tycker jag att det här kräver en öppen debatt.”
(Siksi tarvitaan avointa keskustelua.)

Raimo Pesonen, kirjailija, kolumnisti:
”Tässä olisi syytä olla hereillä sekä kansanedustajien että median että kansalaisten, että mitä tapahtuu ja missä mennään.”

Pekka Visuri:
”Tämä on huomiota herättävän löysää tämä poliittinen valvonta näissä asioissa. Kun järjestyksen pitäis olla tietenkin se, että ulkopolitiikasta ja puolustuspolitiikasta päättää valtion johto ja siinä on tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta niitä päätöksentekoelimiä. Niin silloin näiden pitäisi tarkasti valvoa, joka hetki pystyä valvomaan, mitä myöskin sotilaspolitiikan alalla ulkomaitten kanssa tehdään. Eikä missään tapauksessa tyytä siihen, että asioita tuodaan lähestulkoon valmiina pöydälle.”
”Ne ei saisi olla tämäntyyppiset asiat mitään yksinkertasia sotilaskäskyasioita.”