Hyppää pääsisältöön

Koettuja ja mahdollisia vastoinkäymisiä ja vaivoja

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo, vinosta tiiraten. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Seurattava esimerkki!

Luettelemalla kokemiaan ja miettimällä mahdollisia tulevia vastoinkäymisiä ja vaivoja oppii ennakoimaan elämän juonitteluja itseä vastaan ja samalla tulee varoittaneeksi itse niitä, joilla on tajuamismielessä vielä itseäkin vähä-osaisempi pää (= eivät osaa ajatella, mikä kaikki voi mennä pieleen).

Tässä siis tuoreita kokemuksia ja aprikointeja tulevista murehista, palveluksena muille, omia vaivoja säästämättä ja niistä edes mainitsematta, vaikka onkin iso vaiva kirjoittaa muita varten harmit yksitellen. Niin valittamatta tekee hän itse sen!


Kengännauhat

Yhtenä päivänä käveli itse rauhassa ja ilman taka-ajatuksia, niin silti kosti kohtalo ja hakeutui vauhdissa toisen kengän nauha toisen kengän alle ja meinasi itse lentää silmälleen: piti kaatumisen estännäksi ottaa nopeita juoksuaskelia isossa etunojassa ja tasapainottaa itseä huitomalla omilla käsillään ilmassa kuin nauramisesta kostunutta naamaansa leyhyttää nainen kädellä usein. (Miehet ei ikinä. Kun miehillä järki päässä ja jalat tiukasti maassa - paitsi kun meinaa lentää silmälleen kengännauhojen tautta.)

Ja jos olisi kaatunut silmälleen (oikea silmä vielä!) oven-aukipitö-tappiin niin silmä puhki ja ehkä rautatappi silmän läpi aivoon ja henki kokonaan pois!

Millä estät hengenlähdön jos rautatappi aivossa. Sanokaapa se. Ei hauska juttu yhtään, rautatappi aivossa. Pikemminkin päin vastoin!


Ote

Kantoi kirjakaupassa, kaupungilla ja työpaikalla paksua ja painavaa kirjaa yhden käden riiputus-otteella, että peukalo toisella puolella kirjan selkämystä ja muut sormet toisella puolella kirjan selkämystä. Ei kantanut sitä edestakaisin edes kovin kauan, ehkä parisenkymmentä minuuttea.

Niin alkoi sattua käsivarren ”pohkeeseen” aivan p ...hirmu paljon. Ja lopulta piti panna kirja pois. Niin loppuiko kipu siihen?

Loppuiko muka!


http://www.gutenberg.org/ebooks/26073

EI loppunut kipu siihen!

Vieläkin on käden pohje aivan järjettömän kipeä siitä kirjan riiputus-kannannasta. Virtualikirjaa lukenut pitää olisi, ehdottomasti!

Eli miten voikin piillä sellainen kipu käden pohkeessa vuosikaudet, antamatta ilmi, että luuraa siellä. Ja sitten, justiin kun olisi nimenoman kaikkein isoin tarve kantaa Ovidiuksen fyysillisestikin painavia Metamorfooseja, niin justiin silloin pitää sen kipeytymisen panna että Tra-la-laa! Here am I !

Ja sitten luulee, että on tullut veri-tauti ja trombi ja käsi-rutto ja vaikka mikä lie pallolaajentuma siihen käteen.

Ja sitä menee työpaikkansa lääkärille hengen-hädässä, näyttää kipeää kättä - ja lääkäri vain nauraa että ei siinä ole "käsirutto tai muu hirveä”. Ja nauraa! Se se vielä puuttuisi, että olisi siinä käsi-rutto ja nauraisi lääkäri. Miten alas voi vajota lääkäri! (Näin alas voi vajota lääkäri.)

Jos olisi itse kantanut lääkäri Ovidiuksen Metamorfooseja peukalo-ja-muut-sormet pihtiotteella, ja olisi tuskassa, niin että kipu-sykkii käden pohje, niin eipä naurattasi silloin! Mutta lääkäri voikin puuduttaa itseään milloin vain haluaa, mutta käden-sattunutta kipeää ihmistä ei suostunut puuduttamaan vaan nauroi ja käski töihin vaan, kuoleman porteilla käyneen miehen! Alas hän!

Sammakonkutuperskektiivi - tyylitelty kuplajuttu, lasin läpi kuvattu maljakkoa, abstrakti kuvio
Sammakonkutuperskektiivi - tyylitelty kuplajuttu, lasin läpi kuvattu maljakkoa, abstrakti kuvio Kuva: Markus Kajo (c) markus kajo 2015

[Kuva 1: Sammakonkutuperspektiivi: Mitähän sammakonkutu tietää Suomesta? Ja mitä mieltä on Suomesta sammakonkutu? Kunnioittaako!]


Bongat

Olivat musiikkikaupassa Bongat. Vai mitkä Congot ne on; kuitenkin, puiset kapulattomat rummut siis, nahka päällä niissä, alla rautalanka-teline. Eikä ollut kerään ympärillä, kauempana vain; olisi voinut soittaa mainiosti kuin Gene Krupa, Aarne Riikonen tai Billy Cobham.

-

Mutta ei uskaltanut alkaa soittaa niitä.

Mielessä soitti kyllä, käsillä ei.

(Tämä oli ennen Ovidius-tapaturmaa, jolle nauroi vain lääkäri. Käsi oli vielä silloin terve kuin raikas varpunen tai Tavi, tuo merten Ylevä kuningas.)

Musiikkikaupasta kotea kohti kävellessä mietti, ja suri, että miksei soittanut, olisipa soittanut. Voi kun olisikin soittanut! Mikä juhla olisi ollut se kaikille!

Niin ei.

Vieläkin harmittaa ja puistattaa pää-kallellaan ja kädet nyrkeissään sadatteluttaa se soittamaton musiikki-asia.

https://www.youtube.com/watch?v=ZxCdhz4ep0s


Salakka

Mikä on se salakka? Jotain vääntö-pilaa siitä että ”silakka”. Tai että ”sala-silakka”.

Ei saisi eläimiäkään pilkata ala-arvoisilla nimityksillä.


Kuin

Kuin tuuli, meni hiekanjyvä silmään. Ja vaikka kyse on silmästä (eikä suusta), niin sitä toinen silmä kiinni vääntelee suutaan kun niin pistää, kirvelee ja kipinöi se hiekanjyvä silmässä. Ja ajattelee, että vastaantulijat näkevät, kun mutristelee ja vääntelee suutaan, niin kuin keski-aika-elokuvan mieli½.

Ja miettii, että vastaantulijoita estää nauramasta itselle ainoastaan ohut sivistyksen pintasilaus. Että jos se puuttuisi tai murtuisi, niin röhönaurun päästäisi vastaantulija ja osoittaisi sormella, ja muut – esmes linja-autopysäkillä kyttääjät – alkaisivat matkea itse, väännelleen suitaan.

Ja nolona ja toisaalta vihassa sitä astelisi kotiin.

Mutta kun on vastaantulijoilla se ohut sivistyksen pintasilaus, niin ei pääse sanomaan niille, että vääntelepäs vielä naamaasi niin saat turpaasi.

Niin ovelia ovat ne, että pitävät pärstän peruslukemilla vaikka mielessään pilkkaavat ehkä mitenkin pahasti.

Sellainen rotta jokainen vastaantulija!


Kyykky-huutama

Katsoi taannoin sellaista ohjelmaa, että American Talent.

Siellä oli naisia jotka lauloivat sellaisella tuskallisella äänellä, että luuli että vallan pakahtuu se ihminen. Luulee, että vaikeinta mitä se nainen tietää, on laulenta, kun tulee ääni ulos niin vaikeasti: ainoastaan melkein kyykyssä rääkymällä saa kuin tuskaisesti väkisin huudetuksi se ”laulaja”.

Niin kannattaisi mennä muihin töihin kun ei osaa laulaa, tai ainakin kun on nuin vaikeaa se ”laulu”.

Tarkoitan, että jos on joku hyvä laulaja, joita on minullakin suvussa monta. Ja pyydät, että laulapa ”Kotoisella pellollansa hyppii hauska heinä-Sirkka” - niin ei se sitä kyykyssä, naama rutussa käheästi rääky-huutamalla laula. Vaan kauniisti ja helposti. Ja ilman lantio-kiemurteluja.

Ottakaa heistä oppea! Tuskallisetonta on minun suvun ja tuttujen laulua kuulla!

(Paitsi ehkä lapsuudentoveri-Tuomon. Lapsuudentoveri-Tuomon laulu on siinä-ja-siinä. At best. Mutta hän ei olekaan kuuluisa suvumme kuoro-laulaja, vaan pelkästään pankissa töissä. Ja vielä semmoinen pankki, josta kukaan rehellinen ihminen ei ole koskaan kuullut mitään. Onkohan se joku roska-pankki?? Kuitengin. Ystävällistä niiltä, että on Tuomollakin ”homma”, että saa kokea että on tärkeä hänkin, jollain etäisellä tavalla. Teilläkin on joku tuttu josta kannatte murhetta, ja sitten on iloinen kun sekin löytää pikku paikkansa yhteiskunnassa. Sellainen on meihin rakennettuna, syvä myötä-tunto ja hyvyys.)


Taas kerran p*e*t*t*y*m*y*s

Olin odottanut, että koska, koska menemme Yleisradion viereen katsomaan sammakonkutua! Että ehkäpä juuri tänä keväänä!

Niin eipä ole kuulunut Lauri Kiviseltä mitään sellaista, että ”tehkäähän eväät siksi-ja-siksi päiväksi, menemme katsomaan sammakonkutua!”.

On nähtävästi ”Tärkeämpiä” asioita Kivisellä.

Vai vielä! Hah-hah.

Kevään kyseessä ollen, epäilen että rassaa mopoa työpaikan kellarissa Kivinen, ja käskenyt sihteerin sanoa että on varattu. Tärkeästi varattu. Vaikka oikeasti Soliferi-räähkän kimpussa.

Mutta entäs jos kävisi niin, että kuoltaisiin kaikki me Yleisradion työntekijät, ja jäisi vain yksin sinne kärvistelemään Pasilaan Kivinen, niin kyllä sitten itkisi ja vääntelisi käsiään Kivinen, että ”mie en edes vienyt niitä raukkoja katsomaan sammakonkutua, vaikka se olisi vaatinut vain yhden iltapäivän, ja olisin yhtä hyvin voinut rassata Soliferia jonain toisena iltapäivänä, eli ”Tärkeän asian” ei olisi tarvinnut viedä juuri sitä työläisten toivomaa Sammakonkudun katsontaa.” Nyt vainajina ovat he!

Ja haluttomana olisi kalahtanut vadille lusikka Kivisen movonrassaus-öljynmustasta kädestä, ja ruoka muuttunut hänen suussaan puisevaksi palloksi, kun niin miettisi, että ei voi enää korjata sitä Sammakonkutu-asiaa kun kaikki työntekijät kuolleet – kuolleet, oi, sammakonkudunkatsontaa kokemattomina.

Niin kyllä Silloin katuisi Lauri Kivinen!

Kupkamuovia ja tussi, tussilla "tehty kuplamuovista sammakonkutua"
Kupkamuovia ja tussi, tussilla "tehty kuplamuovista sammakonkutua" Kuva: Markus Kajo kuplamuovi

[Kuva 2: Luonnon-kaipuussaan moni yleläinen joutuu laatimaan säälittävän korvike-sammakonkudun kuplamuovista tussilla, kun ei pääse luontoon aidon piiriin Johtajan "kiireiden" tähden hän. P.S: Huomaathan "sammakonkutukaksosen" melko lähellä kuvan keskipistettä. Syntyessään valmis toveri kaksosessaan hänellä!]


Lihakset

Kyllä tulee lihakset tosi kipeäksi, jos koettaa yhtään pidempää aikaa seisoa vinossa, kädet painettuina reisiä vasten: kuin vino kynttilä ikään.

Sitä voi kokeilla esim. hississä, hissin peiliin katsoen: seisoa niin, kuin lattia olisi sivulle vinossa. Ja siis ottamatta tukea mistään. Sitä pystyy olemaan ihminen aika paljon vinommassa horisonttiin nähden, kuin ensin luuli!

Mutta ai-jai että siitä tulee lihakset kipeäksi!

Tosin kyllä – harjoitus tekee tässäkin Mestarin.

Kokeilkaapa. Väitän että pystytte paljon vinompaan kuin luulitte.

Ihmisestä on moneksi, etenkin pakon edessä.

Mutta, kuten voitte hississä peilin kauttea itsillenne todistaa, myös on ihmisestä moneksi ihan vain vapaaehtoisehkonkin edessä!

Toivoo:

mk P.P.S:

Onko teidän pomo vienyt teitä sammakonkutua katsomaan? Kivinen ei ole vienyt meitä.

E * i * * k * e * r * t * a * a * k * a * a * n *.

”Kiireitä” firmassa muka. Vaikka itse on johtaja, joka määrää, onko firmassa kiire vai ei!!!

Mutta on luonnon-laki, että sammakonkutu ei odota ketään. Luulisi siis, että tyhmemmänkin järki sanoo, että sammakonkutu tulee etusijalle. Niin tälläpä ei sano!!

Kauheaa on se.

Toivoo: (edelleen)

mk

Kommentit
  • Hankkisinko penin, huvikseen?

    Peni, ei peniä, vai jokin muu, miettii Markus Kajo

    Jos on tarpeeksi karkeaa juuttikangasta tapetit ja katto, kissa voi kiivetä vaikka kattoon ja tarkkailla tilannetta sieltä ylös-alaisin kuin lepakko (viroksi nahkhiir).

  • (T)EHOSTUSTA

    Naistehostamis - tie maalliseen paratiisiin.

    Moneen asiaan miehiä tarvitaankin. Nuolemaan pikkuleipätaikinan kaavin, milloin lapsia ei ole käytettävissä, ja katsomaan, onko Taistelevat metsot, Ryöstö seraljista tai Rammstein seinällä suorassa.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Hankkisinko penin, huvikseen?

    Peni, ei peniä, vai jokin muu, miettii Markus Kajo

    Jos on tarpeeksi karkeaa juuttikangasta tapetit ja katto, kissa voi kiivetä vaikka kattoon ja tarkkailla tilannetta sieltä ylös-alaisin kuin lepakko (viroksi nahkhiir).

  • (T)EHOSTUSTA

    Naistehostamis - tie maalliseen paratiisiin.

    Moneen asiaan miehiä tarvitaankin. Nuolemaan pikkuleipätaikinan kaavin, milloin lapsia ei ole käytettävissä, ja katsomaan, onko Taistelevat metsot, Ryöstö seraljista tai Rammstein seinällä suorassa.

  • Matkakertomuksia - Osa I/V - Matkakuume

    Tähän sai kirjoittaa vain 60 merkkiä. Epistä! 60 on liian vä

    Monesti ilahdun pienestä minä. Esim. sähkömiehen jäljiltä kun on jäänyt millin pituisia eri värisiä johdonkatkileita, niin minusta ovat ne niin kauneita ja ilahduttavia, että voisin sirotella ne kaura-spelttipuuron päälle ja syödä huomenpuuroni seassa..

  • Testaa itsesi, oletko liian normaali!

    Täytyy tunnustaa joskus nettitestautuneeni.

    Uskon, että jotakuinkin terve ihminen tietää riittävän tarkkaan, millainen on, ja ei ole. Lisäksi ystävät ja viholliset auttavat ihmistä näkemään oman kuvansa paremmin. Minkä tautta sitä sitten pitää tukea kapitalistin klikkausrahastoa klikkaamalla jotain testiä netissä?

  • Kaksi, mistä sietäisi

    Nuhtelun ansaitsijia (2 kpl.)

    Ainkin ennen vanhaan yksi ”poliisin langettamista” rangaistuksista oli nuhteleminen. Siis että polisii nuhteli sitä, kerta oli töppöillyt hän. Että mitä vasten nuin teit, ja että yada yada yada. Ja toinen siinä kuuntelee kaula punoittaen, ja häpeää, ja parantaa tapansa!

  • Ilom päivä!

    Hyviäkin asioita tapahtuu, sentään.

    Lienen kertonut kissasta, joka asuu kotini lähistöllä, viettää usein aikaa kerrostaloasuntonsa saunan avoimen ikkunan ikkunalaudalla ja katselee minua, kun talsin kotea kohti. Ja lienen kertonut, että pitkään aikaa ei ole näkynyt sitä kissaa..