Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Harri Vuoren puheenvuoro

Säveltäjä Harri Vuori.
Säveltäjä Harri Vuori. Kuva: Yle/Laila Kangas harri vuori

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä Musiikkitalon lämpiössä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 22. huhtikuuta 2015 vuorossa oli säveltäjä Harri Vuori.

Sanotaan että taiteella ei ole isänmaata. Ymmärrän tietysti lausahduksen kertovan taiteen universaalista kyvystä ilmaista tekijänsä mielenmaisemaa. Olen kuitenkin tuskallisen tietoinen myös siitä, että oma taiteellinen toimintani kumpuaa jollakin mystisellä tavalla oman maani, tai paremminkin sen sivistyksellisen kokonaisuuden piiristä johon kuulun: sen historian ponnisteluista , ihmisistä ja erityisesti luonnosta. Kuten tiedetään, taiteella on maamme historiassa ollut erittäin merkittävä osa. Historia kuitenkin jatkuu toistaiseksi enkä näe mitään tavoiteltavampaa kuin kansamme ja samalla tietysti koko ihmiskunnan sivistys ja hyvinvointi; näiden herkkänä mittarina taide on usein toiminut.

Säveltäjä Harri Vuori pitää puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 22.4.2015.
Säveltäjä Harri Vuori pitää puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 22.4.2015. Säveltäjä Harri Vuori pitää puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 22.4.2015. Kuva: Yle/Laila Kangas harri vuori

Haluaisin tietysti myös että tämän edustamani maailmankolkan taide erottuisi jollakin tavoin omaleimaisena myös tulevaisuudessa. En näe mieltä taiteen kokonaisvaltaisessa globaalistumisessa vaikka kulttuurien välisen vuorovaikutuksen hedelmällisyyttä en suinkaan kiistä.

Hiukan provosoiden käännän nyt kysymyksen toisin päin: onko isänmaalla tulevaisuudessa taidetta. Yhä kaupallisemmaksi muuttuva ympäristömme, ei ainoastaan Suomen tai länsimaiden vaan koko maailman mittakaavassa, tuntuu vierastavan todella pitkäjänteisiä projekteja. Nämä tarjosivat ennen työmahdollisuuksia tieteen tekijöille, kaikkien alojen taiteilijoille ja itse fyysisen työn suorittajille. Esimerkkejä tällaisista voisivat olla vaikkapa satoja vuosia kestäneet kirkkojen rakennustyöt. Nopeaa voittoa tavoitteleva hektinen maailmamme ei kuitenkaan innostu esimerkiksi sellaisista helposti keksittävistä mutta täysin toteutuskelpoisista, kauaskantoisista ja ilman muuta hyödyllisistä tavoitteista kuin ilmastonmuutoksen kertakaikkinen torjuminen tai uuden planeetan valmistelu ihmisten siirtokunnaksi. Tällaisessa ihmiskuntaa kohottavassa työssä haluaisin taiteilijana olla mukana.

Kaupallistuminen tuottavuuslaskelmineen altistaa taiteenteon myös entistä suuremmalle vapauden menetyksen uhalle, vaikka en haluakaan uskoa että kovin moni merkittävä taideteos olisi koskaan syntynyt pelkästään rahan vuoksi.

Taiteen henki on tunnetusti vapaus, ja itselleen rehellinen taiteilija on oman yhteiskuntansa potilas, lääkäri, pappi ja visionääri. Tällaisena asiaintilan olisi myös tulevaisuudessa säilyttävä.

Harri Vuori

#sibelius150 #ajassasoi

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua