Petra Himberg
Yle
Kun vasemmistoradikaalina tunnettu Kalle Holmberg ohjasi kevättalvella 1971 säyseän Jääkärin morsiamen Turun kaupunginteatterissa, puhuttiin vuoden teatteritapauksesta. Oliko Holmbergista tullut nationalisti, kysyttiin ironisesti.
Turun teatterielämässä puhalsivat vuonna 1971 muutoksen tuulet. Kaupunginteatteriin johtoon asettui kaksi kärkevää teatterintekijää: Ralf Långbacka sen taiteelliseksi johtajaksi ja Kalle Holmberg pääohjaajaksi. Ensimmäisten ohjausten joukkoon kuului Sam Sihvon laulunäytelmä Jääkärin morsian.
Koska Holmbergin pelättiin tekevän vaarallista teatteria, kerrotaan, että osa katsojista otti esitykseen mukaan pillin. Protestivihellyksiä ei kuitenkaan kuultu. Tv-kameran edessä yleisö luonnehti esitystä isänmaalliseksi.
Turun yliopiston kansleri Tauno Nurmela kirjoitti Suomen Kuvalehteen pakinan, missä hän poleemisesti vertasi Holmbergia 1920-luvun Akateemisen Karjala-Seuran nationalisteihin. Pakinassaan Nurmela myös arveli, että juuri Jääkärin morsiamen ohjaus oli Holmbergilta oivallinen keino päästä turkulaisen ”kerman” suosioon. ”Minä nyt en pidä niin suurta eroa tällä oikeistolaisella ja vasemmistolaisella kermalla”, hän kommentoi hymyillen toimittajalle.
Holmberg kuittasi kuittailut lyhyesti. Tavoitteena oli antaa "naivistisin keinoin" ihmisille mahdollisuus samaistua roolihenkilöihin. ”Samalla olen pyrkinyt lyömään palleaan muutamissa kohdissa. Voi olla, että olis pitänyt potkia enemmän päähän.” Turkulaisten mielistelyn hän kiistää. ”Ei minulla mitään syytä ole kumarrella tai nuoleskella turkulaisia, en minä edes tunne heitä niin hyvin vielä.”
Långbacka ja Holmberg johtivat Turun kaupunginteatteria vuoteen 1977 asti. ”Turun kotkien” aikakaudella teatteri nousi kansainväliseen maineeseen. Kotimaassa aikakausi sen sijaan muistetaan teatterisodasta, jota vasemmistolaisuudellaan ärsytystä aiheuttanut kaksikko kävi sekä lehdistöä että teatterilautakuntaa vastaan.
Jääkärin morsiamen vaikeat vuosikymmenet
Jääkärin morsian on jääkärivänrikki Samuli "Sam" Sihvon (1892-1927) kirjoittama laulunäytelmä, joka sai ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa vuonna 1921. Näytelmää on tuosta lähtien esitetty säännöllisesti eri puolilla Suomea.
Juonellisesti näytelmä on fiktiivinen kolmiodraama, joka sijoittuu Jääkäripataljoona 27:n Libaun-vaiheeseen vuosiin 1916-1917. Jääkärit itse pitivät näytelmästä, ja ainakin yksi pariskunta tosiasiallisestikin löysi toisensa tuona aikana. Herra ja rouva Bonsdorff kertoivat Libaun-muistoistaan haastattelijalle vuonna 1972.
Näytelmästä on tehty myös kaksi elokuvasovitusta. Kalle Kaarna ohjasi sen elokuvaksi 1931 ja Risto Orko vuonna 1938. Kaarnan elokuvan, jossa Tauno Palo nähtiin ensimmäisen kerran valkokankaalla, uskottiin pitkään olleen kadonnut, kunnes se löytyi 1990-luvulla. Orkon ohjaama elokuva puolestaan asetettiin Neuvostolitton vaatimuksesta sensuuriin vuonna 1948. Glasnostin alettua Valtion elokuvatarkastamo päätti purkaa sensuurin vuonna 1986.
Jääkärin morsian Turussa 1971
Lue lisää:
Uutta valoa jääkärihistoriaan — näin he itse sen kertoivat
Aikansa radikaalit, jääkärikoulutukseen Saksaan vuosina 1915–1916 lähteneet miehet kertovat itse vaiheistaan. Millaiseksi he arvioivat jääkäriliikkeen merkityksen 50 vuotta itsenäistymisen jälkeen?
Lue lisää:
Jääkärimarssi kiteytti uljaan aatoksen
Yksi musiikinhistoriamme helmistä on Jääkärimarssi, jonka symbolinen merkitys itsenäisyyttä tavoitelleiden suomalaisten keskuudessa oli suuri. Heikki Nurmion sanoittamaa ja Jean Sibeliuksen säveltämää, hankalasti marssittavaa kappaletta salakuljetettiin mm. Aino Sibeliuksen turkinhihassa.
Lue lisää:
Seitsemän veljestä Turun kaupunginteatterissa
Kalle Holmbergin Turun kaupunginteatterille ohjaama sovitus Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä oli 1970-luvun suuria teatteritapauksia.
