Hyppää pääsisältöön

Suomalainen elokuvatuotanto kurkottaa itärajan taa

Pressikuva Tappajan näköinen mies -elokuvasta.
Pressikuva Tappajan näköinen mies -elokuvasta. Kuva: Jari Mutikainen samuli edelmann.

Elokuva-alamme etsii kansainvälisiä kontakteja Venäjältä. Itänaapurissa tunnetaan esimerkiksi suomalaisten ammattitaito elokuvien jälkikäsittelyssä, mutta maan kurja taloustilanne jarruttaa yhteistyötä. Suomalaisvenäläisten elokuvasuhteiden voimahahmot Kirsi Tykkyläinen ja Ville Haapasalo uskovat kanssakäymisen tiivistymiseen. Sitä todistaa myös osin Moskovassa kuvattava suomalaiselokuva Tappajan näköinen mies.

– On tosi mukava tehdä töitä taas tämän porukan kanssa, ja päästiinpä vielä kuvaamaan toiseen kotikaupunkiini Moskovaan, näyttelijä Ville Haapasalo kuvailee tuntojaan Tappajan näköinen mies elokuvan ensimmäisenä kuvauspäivänä.

Elokuva on jatkoa neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran esitetylle TV-sarjalle, joka perustuu Matti Röngän Viktor Kärppä -dekkareihin. Nyt kuvattavassa elokuvassa Samuli Edelmannin näyttelemä suomalaistunut inkeriläinen joutuu tahtomattaan keskelle Venäjän sisäistä valtataistelua.

Vain kivenheiton päässä oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhapaikasta sijaitseva kuvauspaikka saa päähenkilön esittäjän ajatukset kulkeutumaan myös itänaapurin todellisiin valtataisteluihin.

– Onhan tämä aika sykähdyttävää. Nemtsovin kohtalo on viime aikoina puhuttanut tällä alueella, Samuli Edelmann sanoo viittoen niin sillalle tuotujen kukkien kuin punatiilisten Kremlin muurien suuntaan.

Ilman venäläistä vastinparia suomalaisryhmällä tuskin olisi mitään asiaa kuvauksiin Punaisen torin kupeessa.

Ville Haapasalon lisäksi turvaa suomalaiselle tuotantoryhmälle tuo suomalaisvenäläisen elokuvayhteistyön monitoiminainen Kirsi Tykkyläinen, joka kertoo toimivansa elokuvaprojektin kummitätinä. Laajan suhdeverkoston omaava Tykkyläinen on toiminut apuna venäläisen yhteistyökumppanin löytämisessä.

Ilman venäläistä vastinparia suomalaisryhmällä tuskin olisi mitään asiaa kuvauksiin Punaisen torin kupeessa. Tämän tietää myös ohjaaja Lauri Nurkse, joka kertoo tuotantotiimin toimivan Venäjällä lähtökohtaisesti kuvauspaikan ehdoilla.

– Jos joku ilmoittaa, että tässä ei saa kuvata, niin sitten meidän täytyy laittaa kimpsut kasaan ja mennä kuvaamaan jonnekin muualle. Mutta toistaiseksi kaikki on mennyt hienosti ja ihmiset ovat suhtautuneet meihin kunnioittaen, Nurkse kertoo.

Yhteistyö vahvistaa molempia maita

Suomalaisvenäläinen elokuvayhteistyö on paljon muutakin kuin pelkkää rajan takana kuvaamista. Osapuolet tarjoavat toisilleen elokuvatuotantoon liittyvää erikoisosaamista. Suomalaiset tunnetaan Venäjällä laadukkaista elokuvien jälkikäsittelytaidosta, kuten digitaalisesta kuvankäsittelystä tai visuaalisten efektien luomisesta.

Tämä olisi myös suuri mahdollisuus suomalaiselokuvien pääsylle Venäjän laajoille markkinoille.

Viime vuosina molemminpuolinen kiinnostus elokuvayhteistyöhön on kasvanut tuntuvasti, mikä on poikinut hankkeita maiden välille. Tilannetta on helpottanut Venäjän liittyminen yhteiseurooppalaiseen rahoitusjärjestelmään.

Venäjän viimeaikainen talouskurimus kuitenkin jarruttaa yhteistyöhaluja. Kirsi Tykkyläisen mukaan tilanne on huonontunut tuntuvasti viime syksystä alkaen.

– Vaikka julkista ja yksityistä rahoitusta on virallisesti yhtä paljon kuin vuosi sitten, niin käytännössä rahoitus on hidastunut, eikä raha liiku enää entiseen tapaan. Tämä tuottaa epävarmuutta etenkin venäläisille tuottajille, Tykkyläinen kertoo.

Toinen tekijä on ruplan kurssin romahtaminen, joka on tehnyt suomalaisten tarjoamat palvelut liian kalliiksi venäläisosapuolille. Myös Venäjällä pitkän näyttelijän uran tehnyt Ville Haapasalo harmittelee nykytilannetta, mutta katsoo tulevaisuuteen toiveikkaasti.

– Toivon todella, että saamme yhteistyön kuntoon. Tämä olisi myös suuri mahdollisuus suomalaiselokuvien pääsylle Venäjän laajoille markkinoille, Haapasalo sanoo.

Haapasalo muistuttaa, että toisen maan kanssa tehtävä elokuvayhteistyö pakottaa tekijät ajattelemaan tuotantoaan kansainvälisemmin. Suomalaisvenäläinen elokuvayhteistyö siis helpottaa molempien maiden pääsyä kansainvälisille markkinoille.

– Sekä Venäjällä että Suomessa tarvitaan enemmän kansainvälisiä elokuvia, jotta saisimme niitä leviämään muualle maailmaan paremmin, Ville Haapasalo kiteyttää.

Erkka Mikkonen, Ylen Moskovan-toimittaja, @erkanomia

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Oikea joulu sielumusiikilla maustettuna

    The right x-mas

    "Suomessa oli jo 1990-luvun lopulla paljon maahanmuuttajia ja me mietimme ohjelmaan antirasistista teemaa. White christmas ei tuntunut hyvältä. Miksi se ei voisi olla vaikka black tai red christmas.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Siri Kolu: Onko sama, mitä sanaa tarkoitamme?

    Ymmärrämmekö toisiamme?

    Kieli on abstraktio, joka toimii viittaussuhtein. Sanoja voidaan keksiä ja sanoja voidaan kehittää. Kieli kehittyy. Mutta miten luemme toisen tarkoitusta, jos sanan yhteisen ymmärryksen sopimus murtuu?

  • Star Wars: The Last Jedi - Hyvä, paha, hyvä, paha...

    Uusi Star Wars vetoaa vauhdilla ja söpöydellä

    Star Warsin uusi trilogia ilmestyy joka toinen vuosi, ja välivuosina tulee spinoff-elokuvia. Sarjan ensi-iltatahti alkaa olla äärirajoilla, joten on hyvä kysymys, miten uusi elokuva The Last Jedi kestää toiston ja arkipäiväistymisen. Uudessa sarjassa on otettu konservatiivinen linja sarjan uudistamiseen.

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Keräilijä toi Euroopan uuden taiteen Venäjälle

    Sergei Štšukinin kokoelma innoitti avantgardisteja

    1900-luvun alkuvuosina venäläinen liikemies Sergei Štšukin keräsi uskomattoman taidekokoelman. Vallankumouksen jälkeen hän joutui pakenemaan maasta ilman rakkaita taideteoksiaan.

  • Kriisien, uppoamisten, surujen ja ilojen 1990-luku - lue vuosikymmenen klassikot e-kirjoina!

    Lukulista 1990-luvulle

    1990-luvun alussa Suomessa oli maan historian pahimpia lamakausia ja ennennäkemätön suurtyöttömyys. Neuvostoliitto hajosi, Euroopan kartta meni uusiksi ja Jugoslaviassa syyllistyttiin kansanmurhiin. Teknologian, kännyköiden ja pöytätietokoneiden kehitys synnytti www-tietoverkon ja auttoi Suomen lamasta. 90-luvulla kotimaiset romaanit nostivat esiin monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten ihmisten pahoinvoinnin, huolen Suomen asemasta Euroopassa sekä jatkuvan kasvun ideologian mahdottomuudesta. Afrikan ongelmista, nälästä, pakolaisuudesta, rikollisuudesta ja terrorismista kirjoitettiin 2000-luvun kriisejä ennakoiden, mutta ilmastomuutoksesta ei vielä oltu tietoisia.

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.

  • Oikea joulu sielumusiikilla maustettuna

    The right x-mas

    "Suomessa oli jo 1990-luvun lopulla paljon maahanmuuttajia ja me mietimme ohjelmaan antirasistista teemaa. White christmas ei tuntunut hyvältä. Miksi se ei voisi olla vaikka black tai red christmas.

  • Black metal kylvi pelkoa ja sekasortoa, kunnes keski-ikäistyi

    Kolme black metal -muusikkoa matkaa myyttiseen Norjaan.

    90-luvun alussa uutisissa, keskusteluohjelmissa ja iltapäivälehtien lööpeissä kauhisteltiin norjalaisen black metal -yhteisön toimia. Kirkkojen polttamiset, murhat ja satanismin kanssa flirttailu herättivät pelkoa ja inhoa tavallisen kansan keskuudessa. Teini-ikäisiä hevifaneja black metalin saama huomio kiehtoi ja Norja kasvoi heidän silmissään myyttiseksi paikaksi. Tuore norjalaisdokumentti seuraa Iranista, Kreikasta ja Kolumbiasta Norjaan saapuvia black metal -muusikoita. Kohtaavatko odotukset ja todellisuus?

  • Äärirajoille asti! Avaruusromua 10.12.2017

    Avaruusromussa matkataan retrohengessä.

    Osa kaikkein parhaasta taiteesta on tehty rajoitusten puitteissa. Usein kaikkein rohkein ja vaikuttavin elektroninen musiikki on syntynyt artistien käyttäessä saatavilla ollutta tekniikkaa sen äärirajoille asti. Tällaisia ajatuksia esittävät japanilaista videopelimusiikkia esittelevän kokoelman toimittajat. Tuntuu siltä, että he ovat oikeassa. Samat ajatukset pätevät musiikkiin laajemminkin. Avaruusromussa matkataan retrohengessä. Yllätyksiä Japanista, Suomesta, Yhdysvalloista, Ranskasta ja Saksasta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kirjojen Suomen vuoden 2017 kirja "Mennään jo naapuriin" kuvaa monikulttuurista Suomea

    Kirja, joka kuvaa kuluvaa vuotta 2017

    Politiikan murros, Turun puukotustragedia, ilmastonmuutos - mitä muistamme itsenäisyytemme juhlavuodesta 2017? Kirjojen Suomi valitsi luettavaksi yhden kirjan jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Viimeisenä listalle pääsee oman aikamme, vuoden 2017 osuvimmin taltioiva teos. Se on Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen monikulttuurista Suomea kuvaava lastenkirja Mennään jo naapuriin. Toimittaja Seppo Puttonen kertoo valintansa taustoista.