Hyppää pääsisältöön

Suomalainen elokuvatuotanto kurkottaa itärajan taa

Pressikuva Tappajan näköinen mies -elokuvasta.
Pressikuva Tappajan näköinen mies -elokuvasta. Kuva: Jari Mutikainen samuli edelmann.

Elokuva-alamme etsii kansainvälisiä kontakteja Venäjältä. Itänaapurissa tunnetaan esimerkiksi suomalaisten ammattitaito elokuvien jälkikäsittelyssä, mutta maan kurja taloustilanne jarruttaa yhteistyötä. Suomalaisvenäläisten elokuvasuhteiden voimahahmot Kirsi Tykkyläinen ja Ville Haapasalo uskovat kanssakäymisen tiivistymiseen. Sitä todistaa myös osin Moskovassa kuvattava suomalaiselokuva Tappajan näköinen mies.

– On tosi mukava tehdä töitä taas tämän porukan kanssa, ja päästiinpä vielä kuvaamaan toiseen kotikaupunkiini Moskovaan, näyttelijä Ville Haapasalo kuvailee tuntojaan Tappajan näköinen mies elokuvan ensimmäisenä kuvauspäivänä.

Elokuva on jatkoa neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran esitetylle TV-sarjalle, joka perustuu Matti Röngän Viktor Kärppä -dekkareihin. Nyt kuvattavassa elokuvassa Samuli Edelmannin näyttelemä suomalaistunut inkeriläinen joutuu tahtomattaan keskelle Venäjän sisäistä valtataistelua.

Vain kivenheiton päässä oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhapaikasta sijaitseva kuvauspaikka saa päähenkilön esittäjän ajatukset kulkeutumaan myös itänaapurin todellisiin valtataisteluihin.

– Onhan tämä aika sykähdyttävää. Nemtsovin kohtalo on viime aikoina puhuttanut tällä alueella, Samuli Edelmann sanoo viittoen niin sillalle tuotujen kukkien kuin punatiilisten Kremlin muurien suuntaan.

Ilman venäläistä vastinparia suomalaisryhmällä tuskin olisi mitään asiaa kuvauksiin Punaisen torin kupeessa.

Ville Haapasalon lisäksi turvaa suomalaiselle tuotantoryhmälle tuo suomalaisvenäläisen elokuvayhteistyön monitoiminainen Kirsi Tykkyläinen, joka kertoo toimivansa elokuvaprojektin kummitätinä. Laajan suhdeverkoston omaava Tykkyläinen on toiminut apuna venäläisen yhteistyökumppanin löytämisessä.

Ilman venäläistä vastinparia suomalaisryhmällä tuskin olisi mitään asiaa kuvauksiin Punaisen torin kupeessa. Tämän tietää myös ohjaaja Lauri Nurkse, joka kertoo tuotantotiimin toimivan Venäjällä lähtökohtaisesti kuvauspaikan ehdoilla.

– Jos joku ilmoittaa, että tässä ei saa kuvata, niin sitten meidän täytyy laittaa kimpsut kasaan ja mennä kuvaamaan jonnekin muualle. Mutta toistaiseksi kaikki on mennyt hienosti ja ihmiset ovat suhtautuneet meihin kunnioittaen, Nurkse kertoo.

Yhteistyö vahvistaa molempia maita

Suomalaisvenäläinen elokuvayhteistyö on paljon muutakin kuin pelkkää rajan takana kuvaamista. Osapuolet tarjoavat toisilleen elokuvatuotantoon liittyvää erikoisosaamista. Suomalaiset tunnetaan Venäjällä laadukkaista elokuvien jälkikäsittelytaidosta, kuten digitaalisesta kuvankäsittelystä tai visuaalisten efektien luomisesta.

Tämä olisi myös suuri mahdollisuus suomalaiselokuvien pääsylle Venäjän laajoille markkinoille.

Viime vuosina molemminpuolinen kiinnostus elokuvayhteistyöhön on kasvanut tuntuvasti, mikä on poikinut hankkeita maiden välille. Tilannetta on helpottanut Venäjän liittyminen yhteiseurooppalaiseen rahoitusjärjestelmään.

Venäjän viimeaikainen talouskurimus kuitenkin jarruttaa yhteistyöhaluja. Kirsi Tykkyläisen mukaan tilanne on huonontunut tuntuvasti viime syksystä alkaen.

– Vaikka julkista ja yksityistä rahoitusta on virallisesti yhtä paljon kuin vuosi sitten, niin käytännössä rahoitus on hidastunut, eikä raha liiku enää entiseen tapaan. Tämä tuottaa epävarmuutta etenkin venäläisille tuottajille, Tykkyläinen kertoo.

Toinen tekijä on ruplan kurssin romahtaminen, joka on tehnyt suomalaisten tarjoamat palvelut liian kalliiksi venäläisosapuolille. Myös Venäjällä pitkän näyttelijän uran tehnyt Ville Haapasalo harmittelee nykytilannetta, mutta katsoo tulevaisuuteen toiveikkaasti.

– Toivon todella, että saamme yhteistyön kuntoon. Tämä olisi myös suuri mahdollisuus suomalaiselokuvien pääsylle Venäjän laajoille markkinoille, Haapasalo sanoo.

Haapasalo muistuttaa, että toisen maan kanssa tehtävä elokuvayhteistyö pakottaa tekijät ajattelemaan tuotantoaan kansainvälisemmin. Suomalaisvenäläinen elokuvayhteistyö siis helpottaa molempien maiden pääsyä kansainvälisille markkinoille.

– Sekä Venäjällä että Suomessa tarvitaan enemmän kansainvälisiä elokuvia, jotta saisimme niitä leviämään muualle maailmaan paremmin, Ville Haapasalo kiteyttää.

Erkka Mikkonen, Ylen Moskovan-toimittaja, @erkanomia

Kommentit
  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Professori emerita Kaisa Häkkinen toivoo, että tutkimustietoa arvostettaisiin ja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän

    Professori Kaisa Häkkinen on nähnyt tutkijan työn muutoksen.

    Kaisa Häkkinen tunnetaan etenkin suomen ja sen sukukielten tutkijana. Kympin tytöstä kasvoi määrätietoinen tutkija, joka uransa varrella on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Häkkinen on uransa aikana nähnyt tutkijan työn muutoksen, jota nykyisin leimaa kiire ja jatkuva arviointi. Eläkkeellä saa onneksi tehdä mitä huvittaa.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kohta robotit eivät kaipaa ihmistä – 10 tarinaa robottien elämästä

    Robotti on enemmän kuin kone, se on kohta perheenjäsen.

    1950-luvulla haaveiltiin ajasta, jolloin robotit astuisivat ihmiskunnan palvelukseen. Robotit ovat olleet liukuhihnahommissa jo vuosikymmeniä, ja nyt ne haluavat olla perheenjäseniämme. Robotit ovat osa elämäämme - halusimme tai emme.

  • Esa-Pekka Salonen 60 vuotta Teemalla

    Juhlakonsertti suorana, arkisto-ohjelmia nuoresta maestrosta

    Kesällä 60 vuotta täyttänyttä maestro Esa-Pekka Salosta juhlitaan suorassa konserttilähetyksessä perjantaina 17.8. Lisäksi Teemalla nähdään arkisto-ohjelmia nuoremmasta Salosesta.

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen on oppinut kiitollisuuden taidon

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä.

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä. Hän on tehnyt kymmenien eri ammattien töitä aina merimiehestä ohjelmistosuunnittelijaksi ja päätoimittajaksi asti. Viimeiset 40 vuotta hän on elättänyt itsensä vapaana kirjailijana. Torsti Lehtisen elämä on myös vaikuttava muutostarina, jonka päähenkilö ponnistaa Kallion slummeista ja päihteiden ja rötösten maailmasta yliopistoon filosofian laitoksen opiskelijaksi ja vapaaksi tutkijaksi. Lehtisen mittavan tuotannon keskiössä ovat eksistenssin kysymykset, joita myös Lehtisen tutkima tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard pohti.

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

  • Ingmar Bergmanin taiteen ja tuotteliaisuuden salaisuudet: jatkuva ripuli, elatusvelvollisuudet ja seksi

    Harva olisi selvinnyt Bergmanin vauhdissa

    Taiteilijadokumentit keskittyvät yleensä ylläpitämään romanttista neromyyttiä ja herkuttelemaan tragedioilla. Niitä tehdään ikään kuin kukaan ei jaksaisi kuulla neron teoksista mitään. Uusi Bergman-dokumentti Yksi vuosi, yksi elämä ei tee tästä poikkeusta. Saamme tietää että useamman naisen kanssa yhtä aikaa touhuavalla elokuvaohjaajalla oli ärtynyt suoli ja paha temperamentti. Mutta resepti toimii, sillä minäkin palasin kiinnostuneena hyllyssä pölyttyneen dvd-kokoelmani kimppuun ja innostuin lukemaan kolme ja puoli kirjaa Bergmanista.

  • Avaruusromua: Musiikillista Pääomaa!

    Karl Marxin syntymästä 200 vuotta!

    Karl Marx eli ja esitti ajatuksiaan 1800-luvulla. Miksi hänestä puhutaan vielä 200 vuotta hänen syntymänsä jälkeen? Miksi nyt, kun ajat ovat muuttuneet ja maailma on toisenlainen? Eihän kaikki mennyt niin kuin Marx ajatteli. Miksi hän on yhä tieteellisen keskustelun ja kirjoitusten kohteena? Eikä Marx innosta nykyään ainoastaan tieteilijöitä, vaan myös taiteilijoita. Marxin 200-vuotisjuhlan kunniaksi on koottu tupla-albumi, jolla 28 äänitaiteilijaa ja musiikintekijää esittää musiikillisen visionsa päivänsankarista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Sähköisiä kuvia kokeilustudiolta

    Luvassa kokeellista ja elektronista musiikkia!

    Kun 1970-luvulla kuuli radiosta sanan "kokeilustudio", oli syytä vääntää volyyminappulaa kovemmalle. Luvassa nimittäin oli jotakin, jota ei muualta juuri kuullut: kokeellista ja elektronista musiikkia. Maaperä oli otollinen. Progressiivisen rockin tekijät olivat jo ehtineet tutustuttaa yleisön uusiin musiikillisiin maisemiin. 1970-luvulla Yleisradion kokeilustudiossa syntyneet albumit Ode to Marilyn ja Reidarin sähköiset kuvat toteuttivat näitä päämääriä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Space Junk 28 years: Monuments of the Concrete Era

    Features new Finnish electronic music.

    In this version, which includes images, the monuments of the age of concrete, abandoned places and objects engage in dialogue with previously unheard Finnish electronic music.