Hyppää pääsisältöön

Suomalainen elokuvatuotanto kurkottaa itärajan taa

Pressikuva Tappajan näköinen mies -elokuvasta.
Pressikuva Tappajan näköinen mies -elokuvasta. Kuva: Jari Mutikainen samuli edelmann.

Elokuva-alamme etsii kansainvälisiä kontakteja Venäjältä. Itänaapurissa tunnetaan esimerkiksi suomalaisten ammattitaito elokuvien jälkikäsittelyssä, mutta maan kurja taloustilanne jarruttaa yhteistyötä. Suomalaisvenäläisten elokuvasuhteiden voimahahmot Kirsi Tykkyläinen ja Ville Haapasalo uskovat kanssakäymisen tiivistymiseen. Sitä todistaa myös osin Moskovassa kuvattava suomalaiselokuva Tappajan näköinen mies.

– On tosi mukava tehdä töitä taas tämän porukan kanssa, ja päästiinpä vielä kuvaamaan toiseen kotikaupunkiini Moskovaan, näyttelijä Ville Haapasalo kuvailee tuntojaan Tappajan näköinen mies elokuvan ensimmäisenä kuvauspäivänä.

Elokuva on jatkoa neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran esitetylle TV-sarjalle, joka perustuu Matti Röngän Viktor Kärppä -dekkareihin. Nyt kuvattavassa elokuvassa Samuli Edelmannin näyttelemä suomalaistunut inkeriläinen joutuu tahtomattaan keskelle Venäjän sisäistä valtataistelua.

Vain kivenheiton päässä oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhapaikasta sijaitseva kuvauspaikka saa päähenkilön esittäjän ajatukset kulkeutumaan myös itänaapurin todellisiin valtataisteluihin.

– Onhan tämä aika sykähdyttävää. Nemtsovin kohtalo on viime aikoina puhuttanut tällä alueella, Samuli Edelmann sanoo viittoen niin sillalle tuotujen kukkien kuin punatiilisten Kremlin muurien suuntaan.

Ilman venäläistä vastinparia suomalaisryhmällä tuskin olisi mitään asiaa kuvauksiin Punaisen torin kupeessa.

Ville Haapasalon lisäksi turvaa suomalaiselle tuotantoryhmälle tuo suomalaisvenäläisen elokuvayhteistyön monitoiminainen Kirsi Tykkyläinen, joka kertoo toimivansa elokuvaprojektin kummitätinä. Laajan suhdeverkoston omaava Tykkyläinen on toiminut apuna venäläisen yhteistyökumppanin löytämisessä.

Ilman venäläistä vastinparia suomalaisryhmällä tuskin olisi mitään asiaa kuvauksiin Punaisen torin kupeessa. Tämän tietää myös ohjaaja Lauri Nurkse, joka kertoo tuotantotiimin toimivan Venäjällä lähtökohtaisesti kuvauspaikan ehdoilla.

– Jos joku ilmoittaa, että tässä ei saa kuvata, niin sitten meidän täytyy laittaa kimpsut kasaan ja mennä kuvaamaan jonnekin muualle. Mutta toistaiseksi kaikki on mennyt hienosti ja ihmiset ovat suhtautuneet meihin kunnioittaen, Nurkse kertoo.

Yhteistyö vahvistaa molempia maita

Suomalaisvenäläinen elokuvayhteistyö on paljon muutakin kuin pelkkää rajan takana kuvaamista. Osapuolet tarjoavat toisilleen elokuvatuotantoon liittyvää erikoisosaamista. Suomalaiset tunnetaan Venäjällä laadukkaista elokuvien jälkikäsittelytaidosta, kuten digitaalisesta kuvankäsittelystä tai visuaalisten efektien luomisesta.

Tämä olisi myös suuri mahdollisuus suomalaiselokuvien pääsylle Venäjän laajoille markkinoille.

Viime vuosina molemminpuolinen kiinnostus elokuvayhteistyöhön on kasvanut tuntuvasti, mikä on poikinut hankkeita maiden välille. Tilannetta on helpottanut Venäjän liittyminen yhteiseurooppalaiseen rahoitusjärjestelmään.

Venäjän viimeaikainen talouskurimus kuitenkin jarruttaa yhteistyöhaluja. Kirsi Tykkyläisen mukaan tilanne on huonontunut tuntuvasti viime syksystä alkaen.

– Vaikka julkista ja yksityistä rahoitusta on virallisesti yhtä paljon kuin vuosi sitten, niin käytännössä rahoitus on hidastunut, eikä raha liiku enää entiseen tapaan. Tämä tuottaa epävarmuutta etenkin venäläisille tuottajille, Tykkyläinen kertoo.

Toinen tekijä on ruplan kurssin romahtaminen, joka on tehnyt suomalaisten tarjoamat palvelut liian kalliiksi venäläisosapuolille. Myös Venäjällä pitkän näyttelijän uran tehnyt Ville Haapasalo harmittelee nykytilannetta, mutta katsoo tulevaisuuteen toiveikkaasti.

– Toivon todella, että saamme yhteistyön kuntoon. Tämä olisi myös suuri mahdollisuus suomalaiselokuvien pääsylle Venäjän laajoille markkinoille, Haapasalo sanoo.

Haapasalo muistuttaa, että toisen maan kanssa tehtävä elokuvayhteistyö pakottaa tekijät ajattelemaan tuotantoaan kansainvälisemmin. Suomalaisvenäläinen elokuvayhteistyö siis helpottaa molempien maiden pääsyä kansainvälisille markkinoille.

– Sekä Venäjällä että Suomessa tarvitaan enemmän kansainvälisiä elokuvia, jotta saisimme niitä leviämään muualle maailmaan paremmin, Ville Haapasalo kiteyttää.

Erkka Mikkonen, Ylen Moskovan-toimittaja, @erkanomia

Kommentit
  • Kansallisteatterin Karamazovin veljekset piirtää esiin parhaan ja pahimman ihmisessä

    Samuli Reunasen ohjaus käy joulusaarnasta.

    Miksi maa on musta, miksi lapset itkevät? Mikä on ihmisen perimmäinen luonto? Minkä uskon tai filosofian varaan voi elämänsä rakentaa? Karamazovin veljekset kysyy ihmiskunnan suurimpia kysymyksiä, sekä ikuisia että päivänpolttavia. Samuli Reunasen debyyttiohjaus Kansallisteatterissa on sielultaan painavaa mutta otteeltaan irtonaista teatteria.

  • Emme ymmärrä eläinten kieltä

    Eläimet ovat älykkäämpiä kuin olemme aiemmin uskoneet

    Käsitys ihmisen ylivertaisuudesta muuhun luomakuntaan nähden murenee sitä mukaa, kun tutkimus osoittaa eläinten ajattelun ja tunne-elämän paljon monipuolisemmaksi kuin olemme aiemmin uskoneet. Aivojen koko tai kädellisyys eivät korreloikaan älykkyyttä. Tai ainakin se riippuu siitä miten älykkyys määritellään. Monet eläimet ovat taitavia ongelmanratkaisijoita.

  • Avaruusromua: Kadonneen masternauhan arvoitus

    Sen piti olla selvä juttu: levy äänitetään ja julkaistaan.

    Sen piti olla ihan selvä juttu. Ensin levy äänitetään ja sitten se julkaistaan. Oli vuosi 1978. Oltiin Frankfurtissa Saksassa, kuuluisassa Panne-Paulsen -studiossa, jossa Robert Schroeder oli äänittämässä ensimmäistä levyään. Tuottajan pallilla istui itse Klaus Schulze, jonka uudella levymerkillä albumi oli tarkoitus julkaista. Kaikki näytti hyvältä, mutta albumi Harmonic Decadence julkaistiin vasta 40 vuotta myöhemmin. Mitä tapahtui? Toimittajana Jukka Mikkola

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri