Hyppää pääsisältöön

Suomalainen elokuvatuotanto kurkottaa itärajan taa

Pressikuva Tappajan näköinen mies -elokuvasta.
Pressikuva Tappajan näköinen mies -elokuvasta. Kuva: Jari Mutikainen samuli edelmann.

Elokuva-alamme etsii kansainvälisiä kontakteja Venäjältä. Itänaapurissa tunnetaan esimerkiksi suomalaisten ammattitaito elokuvien jälkikäsittelyssä, mutta maan kurja taloustilanne jarruttaa yhteistyötä. Suomalaisvenäläisten elokuvasuhteiden voimahahmot Kirsi Tykkyläinen ja Ville Haapasalo uskovat kanssakäymisen tiivistymiseen. Sitä todistaa myös osin Moskovassa kuvattava suomalaiselokuva Tappajan näköinen mies.

– On tosi mukava tehdä töitä taas tämän porukan kanssa, ja päästiinpä vielä kuvaamaan toiseen kotikaupunkiini Moskovaan, näyttelijä Ville Haapasalo kuvailee tuntojaan Tappajan näköinen mies elokuvan ensimmäisenä kuvauspäivänä.

Elokuva on jatkoa neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran esitetylle TV-sarjalle, joka perustuu Matti Röngän Viktor Kärppä -dekkareihin. Nyt kuvattavassa elokuvassa Samuli Edelmannin näyttelemä suomalaistunut inkeriläinen joutuu tahtomattaan keskelle Venäjän sisäistä valtataistelua.

Vain kivenheiton päässä oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhapaikasta sijaitseva kuvauspaikka saa päähenkilön esittäjän ajatukset kulkeutumaan myös itänaapurin todellisiin valtataisteluihin.

– Onhan tämä aika sykähdyttävää. Nemtsovin kohtalo on viime aikoina puhuttanut tällä alueella, Samuli Edelmann sanoo viittoen niin sillalle tuotujen kukkien kuin punatiilisten Kremlin muurien suuntaan.

Ilman venäläistä vastinparia suomalaisryhmällä tuskin olisi mitään asiaa kuvauksiin Punaisen torin kupeessa.

Ville Haapasalon lisäksi turvaa suomalaiselle tuotantoryhmälle tuo suomalaisvenäläisen elokuvayhteistyön monitoiminainen Kirsi Tykkyläinen, joka kertoo toimivansa elokuvaprojektin kummitätinä. Laajan suhdeverkoston omaava Tykkyläinen on toiminut apuna venäläisen yhteistyökumppanin löytämisessä.

Ilman venäläistä vastinparia suomalaisryhmällä tuskin olisi mitään asiaa kuvauksiin Punaisen torin kupeessa. Tämän tietää myös ohjaaja Lauri Nurkse, joka kertoo tuotantotiimin toimivan Venäjällä lähtökohtaisesti kuvauspaikan ehdoilla.

– Jos joku ilmoittaa, että tässä ei saa kuvata, niin sitten meidän täytyy laittaa kimpsut kasaan ja mennä kuvaamaan jonnekin muualle. Mutta toistaiseksi kaikki on mennyt hienosti ja ihmiset ovat suhtautuneet meihin kunnioittaen, Nurkse kertoo.

Yhteistyö vahvistaa molempia maita

Suomalaisvenäläinen elokuvayhteistyö on paljon muutakin kuin pelkkää rajan takana kuvaamista. Osapuolet tarjoavat toisilleen elokuvatuotantoon liittyvää erikoisosaamista. Suomalaiset tunnetaan Venäjällä laadukkaista elokuvien jälkikäsittelytaidosta, kuten digitaalisesta kuvankäsittelystä tai visuaalisten efektien luomisesta.

Tämä olisi myös suuri mahdollisuus suomalaiselokuvien pääsylle Venäjän laajoille markkinoille.

Viime vuosina molemminpuolinen kiinnostus elokuvayhteistyöhön on kasvanut tuntuvasti, mikä on poikinut hankkeita maiden välille. Tilannetta on helpottanut Venäjän liittyminen yhteiseurooppalaiseen rahoitusjärjestelmään.

Venäjän viimeaikainen talouskurimus kuitenkin jarruttaa yhteistyöhaluja. Kirsi Tykkyläisen mukaan tilanne on huonontunut tuntuvasti viime syksystä alkaen.

– Vaikka julkista ja yksityistä rahoitusta on virallisesti yhtä paljon kuin vuosi sitten, niin käytännössä rahoitus on hidastunut, eikä raha liiku enää entiseen tapaan. Tämä tuottaa epävarmuutta etenkin venäläisille tuottajille, Tykkyläinen kertoo.

Toinen tekijä on ruplan kurssin romahtaminen, joka on tehnyt suomalaisten tarjoamat palvelut liian kalliiksi venäläisosapuolille. Myös Venäjällä pitkän näyttelijän uran tehnyt Ville Haapasalo harmittelee nykytilannetta, mutta katsoo tulevaisuuteen toiveikkaasti.

– Toivon todella, että saamme yhteistyön kuntoon. Tämä olisi myös suuri mahdollisuus suomalaiselokuvien pääsylle Venäjän laajoille markkinoille, Haapasalo sanoo.

Haapasalo muistuttaa, että toisen maan kanssa tehtävä elokuvayhteistyö pakottaa tekijät ajattelemaan tuotantoaan kansainvälisemmin. Suomalaisvenäläinen elokuvayhteistyö siis helpottaa molempien maiden pääsyä kansainvälisille markkinoille.

– Sekä Venäjällä että Suomessa tarvitaan enemmän kansainvälisiä elokuvia, jotta saisimme niitä leviämään muualle maailmaan paremmin, Ville Haapasalo kiteyttää.

Erkka Mikkonen, Ylen Moskovan-toimittaja, @erkanomia

  • Media tahtoo olla sosiaalinen

    Facebookin merkitys kasvaa myös Aristoteleen kantapäälle

    Me teemme ohjelmaa, jonka sisältöön te voitte vaikuttaa! Kuuntelijoidemme ilmiantoja, vinkkejä ja toiveita saapuu runsaasti niin sähköiseen kuin perinteiseen postilaatikkoon. Kiitos siitä!

  • Seitsemän nuorta kapinallista

    Seitsemän veljeksen uudet tulkinnat

    Mitä jos ei luettaisikaan Seitsemää veljestä suomalaisen 1800-luvun talonpoikaiselämän roisina kuvauksena, vaan tulkittaisiin veljeksiä yhteisöön sopeutumattomina kapinallisina tai peräti hylkiöinä, muukalaisina ja suvaitsevaisuuden opettajina. Saitko sinäkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin luettavaksesi äidinkielen tunnilla?

  • Purevan hauska Huovinen

    Veikko Huovisen huumori ei ole hampaatonta

    Veikko Huovinen oli vain 24-vuotias luodessaan korpifilosofi Konsta Pylkkäsen. Havukka-ahon ajattelija saattaisi olla rasittava kaveri oikeassa elämässä, mutta kirjallisena hahmona hän on täydellinen.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Media tahtoo olla sosiaalinen

    Facebookin merkitys kasvaa myös Aristoteleen kantapäälle

    Me teemme ohjelmaa, jonka sisältöön te voitte vaikuttaa! Kuuntelijoidemme ilmiantoja, vinkkejä ja toiveita saapuu runsaasti niin sähköiseen kuin perinteiseen postilaatikkoon. Kiitos siitä!

  • Vuosisadan kirja on Sinuhe egyptiläinen

    Vuosisadan kirja on Sinuhe egyptiläinen

    Yleisö on äänestänyt Vuosisadan kirjaksi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen. Onnea, Sinuhe! Voittaja julkistettiin Vuosisadan kulttuurigaalassa 18.10.2017. Toiseksi eniten ääniä sai Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja kolmanneksi Väinö Linnan trilogia Täällä Pohjantähden alla.

  • Kuinka helppoa olikaan hermostuttaa kaikki! Avaruusromua 22.10.2017

    Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki?

    Ne olivat laitteita, joilla oli helppo saada läheiset raivon partaalle. Niissä oli usein normaalia pienempi pianokoskettimisto, jonkin verran automatiikkaa ja melko hupaisia soundeja. Ne olivat pieniä muovisia kosketinsoittimia. Varsinkin 1980- ja 90-luvuilla niihin törmäsi siellä täällä. Useimmiten niiden nimi oli Casio. Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki? Entä kun musiikkia tehdään kolmella rikkakasvilla? Miltä kuulostavat pujo, hevonhierakka ja pelto-ohdake? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Virolainen muusikko Raul Saaremets muistelee karua neuvostoaikaa: “Oikeus musiikkiin riistettiin minulta”

    Melodija-levy-yhtiö päätti mitä Virossa kuunneltiin.

    Neuvostoliitossa musiikkia tuotettiin vain valtiovallan tarkan kontrollin alla. Vuonna 1964 perustettiin kulttuuriministeriön alainen Melodija, joka oli maan ainoa levy-yhtiö lähes 30 vuotta. Sen alaisuudessa toimi käytännössä koko musiikkiteollisuus: levytysstudiot, levyjen valmistus ja jakelu, levykaupat sekä promootio.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 5: Ensimmäinen kosketus

    Jonni Roos tekee ensimmmäiset sahaukset ja höyläykset.

    Puutavaraa hankittuani, aihioita katseltuani ja luettuani kitaranrakennusta koskevia kirjoja koitti vihdoin sitten se odotettu päivä, jolloin astuin ensi kertaa Omnian Nikkariverstaan ovesta sisään.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 6: Parhaat mahdolliset neuvot

    Jonni Roos saa neuvoja kitaranrakentamiseen Kari Niemiseltä.

    Koska olen aloittelija, tarvitsen parhaat mahdolliset neuvot. Kitaranrakentaja Kari Nieminen tekee Versoul-tuotemerkillä kitaroita maailman huipulle. Mm. Rolling Stonesin Ronnie Woodilla ja ZZ Topin Billy Gibbonsilla on useita Niemisen rakentamia kitaroita. Kari koputtelee tuomaani ruusupuuotelaudan aihiota, ja kuuntelee. Helähdys on soiva ja se soi melko korkealta.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 4: Puutavarakaupassa

    Jonni Roos menee ihan oikeaan puutavaramyymälään.

    Kerroin aikaisemmassa blogauksessani, että ostin kitaran rungon valmiiksi höylättynä ja liimattuna lankunpalana, ja sain vielä lisäksi kolme pitkälle tehtyä runkoaihiota kaupan päälle. Stratocaster- ja telecaster -tyyppiset kitarat tehdään usein lepästä, ja ostamani lankku on kotimaista tervaleppää. Kaulaan tarvitaan kuitenkin kovempaa ja jäykempää puuta, ja näissä kitaroissa tyypillinen kaulapuu on vaahtera.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 3: Työkaluja, neuvoja ja kirjallisuutta

    Jonni Roos kertoo, mistä löysi kitaranrakennustietoa.

    Olen jo muutamien vuosien ajan ostanut halvalla eteen tulevia puutyökaluja ilman sen kummempaa tarkoitusta. Päätettyäni rakentaa kitaran, uskoin niille tulevan käyttöä. Autotallin perukoilla minulla oli avaamaton käsisirkkeli pakkauksessaan, pienehkö yläjyrsin, pienoispora ja akkuporakone. Rakentamisen alkuvaiheessa näiden käyttökelpoisuus kitaranrakennukseen oli kuitenkin minulle epäselvää.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 2: Lentävä lähtö

    Jonni Roos ostaa runkoaihion ensimmäiseen kitaraansa.

    Kitaranrakennukseni sai lentävän lähdön. Muusikoiden.net -ilmoituspalastalla Esa ilmoitti myyvänsä kitaran rungoksi soveltuvan palan tervaleppää.