Hyppää pääsisältöön

Sairaan väärä testamentti: käsikirjoitus

Kati Juva:
”Kyllä siinä tietysti rahasta on kysymys. Rahattomien kesken ei tule testamenttiriitoja.”

MOT-tunnus

MOT:n toimitukseen saapuu juttuvinkki testamenteista. Pappi on perinyt vanhalta rouvalta kartanon ja merkittävän maaomaisuuden. Osa vanhan rouvan sukulaisista suuttuu. Alkaa vuosia kestänyt tutkinta ja riitely.
Papin saama perintö on vain yksi esimerkki sadoista pitkän riidan aikaan saaneista testamenteista.

SAIRAAN VÄÄRÄ TESTAMENTTI

Omaisuudestaan voi määrätä kuoleman jälkeen laatimalla testamentin. Tässä ohjelmassa tukin, mitä tapahtuu, kun jälkipolvet eivät hyväksy vainajan tahtoa. Testamenttikiistat yleistyvät, kun perheiden varallisuus on kasvanut, ihmiset elävät pidempään ja muistisairaudet lisääntyvät.
Pahimmillaan testamenttikiistat kestävät vuosikymmeniä ja ne repivät sukuja ja perheitä.

SISARUSTEN TAPAUS

”Ulla”:
"En kyllä jaksa enää. Tää kesti meillä niin hirvittävän kauan, niin hirvittävän kauan. Me ollaan kaikki ihan loppu."

Näin vastaa "Ulla", kun kysyn voisiko hän kertoa oman sukunsa toistakymmentä vuotta kestäneestä testamenttikiistasta.

Äidin kuoleman jälkeen perukirjoitukseen tuotiin testamentti, jonka mukaan lakiosaa lukuun ottamatta omaisuus oli testamentattu yhdelle sisaruksista. Testamentti poikkesi isän kuoleman jälkeen tiedoksi annetusta keskinäisestä testamentista. Sen mukaan omaisuus olisi jaettu tasan kaikille lapsille.
Myöskään Ullan veli Risto ei halua esiintyä tunnistettavasti ohjelmassa.

”Risto”:
"En pysty olemaan viileä tapahtuneelle. Tunteet tulevat aina mukaan. Tässä pitäisi pystyä olemaan ymmärtäväinen toista osapuolta kohtaan. Hän on käsittämättömästä toiminnastaan huolimatta kuitenkin siskoni."

Perintökaaren mukaan rintaperillisille, eli lapsille tai lapsenlapsille kuuluu lakiosa eli puolet perinnöstä. Muun osan voi testamentata haluamallaan tavalla. Testamentti laaditaan kirjallisena ja se on allekirjoitettava omakätisesti. Paikalla on oltava kaksi todistajaa, jotka vahvistavat testamentin allekirjoituksillaan.

Urpo Kangas, siviilioikeuden professori, Helsingin yliopisto:
”Kaikkein yleisin syy testamentin moitteelle on se, että henkilön testamentintekokelpoisuus on alentunut vanhuuden, sairauden, käytännössä usein dementian johdosta niin vähäiseksi, että yleinen käsitys on, että hän ei enää oikeudellisesti pysty tahtomaan mitään.
Testamentintekokelpoisuus on oikeudellisesti niin kun pätevä kyky määrätä omaisuudesta. Vähän samanlainen rinnakkaiskäsite on oikeustoimikelpoisuus. Jos pystyy myymään omistamansa asunnon jollekin ihan ventovieraalle, neuvottelemaan kaupan ehdoista, niin silloin on oikeustoimikelpoinen ja samalla tavalla jos pystyy mieltämään mikä on oma omaisuutensa ja määräämään siitä testamentista testamentilla niin sillon on testamentintekokelpoinen.”

Siviilioikeuden professori Urpo Kankaan mukaan testamentin moitekanteita käsitellään käräjäoikeudessa noin satakunta vuodessa. Määrä on noussut tasaisesti. Teen kyselyn hovioikeuksille. Hovioikeus ratkaisee moitekanteita parikymmentä vuodessa. Moiteoikeus on ainoastaan lähimmillä perillisillä.

Urpo Kangas:
”Siinä on asiantuntijatodistajien näyttöä usein. Lääkärit, neurologit, jotka ovat hoitaneet potilasta pystyvät kertomaan henkilön terveydentilasta. Sitten on maallikoiden näyttöä. Sukulaisten, ystävien, tuttavien, sairaanhoitohenkilökunnan näyttöä. Näyttö on monimutkainen kooste ja tätä näyttöä tuomari voi vapaasti punnita.”

Neurologian erikoislääkäri Kati Juva on ollut useissa moitekanneoikeudenkäynneissä asiantuntijana tai todistajana.

Kati Juva, neurologian erikoislääkäri:
”Onko sen ns. yksinkertainen testamentti, että tämä saa tämän ja tämän ja jaetaan näin ja näin, vai onko se hyvin monimutkainen, joka sisältää keskinäisiä testamentteja ja avioehtoja ja minun ja sinun ja meidän lapsia tai legaatteja tai muita, niin silloin tietysti tarvitaan enemmän ymmärrystä siihen asiaan.”

Sisarusten tapauksessa oikeudessa kiisteltiin siitä, oliko äiti ollut testamenttia muuttaessaan testamentintekokelpoinen ja oliko häntä taivuteltu.

”Risto”:
"Kolme lääkäriä sanoi, että äiti sairastaa keskivaikeaa tai vaikeaa dementiaa. Yksi lääkäri sanoi, että äiti on hyvässä kunnossa, kävelihän hän itse omin jaloin vastaanotolle. Tämä lääkärinlausunto kummitteli koko ajan papereissa mukana."

Kati Juva:
”Muistisairaus saattaa helposti altistaa ihmisen siihen, että johdattelu, lirkuttelu, joskus myös uhkailu tai on hyvin riippuvainen toisesta ihmisestä, niin voi vaikuttaa päätökseen. Lääkäri ei pysty tietenkään sanomaan, että onko se vaikuttanut ja onko johdateltu, vaan se on sitten muiden todistajien asia, asia käydä läpi tän tyyppiset.
Testamentissahan yksi tärkeä piirre on myöskin se, että onko ns. tahto vakaa, että onko pitkään samaa mieltä, että onko joka kerta samaa mieltä tästä asiasta, tänään, eilen ja kahden viikon päästä. Jos lääkäri tapaa potilaan vaan kerran tai näkee vain sairauskertomukset, joissa ei kertaakaan tietysti mainita, mitä ihminen on testamentissaan halunnut, niin lääkärin voi olla täysin mahdotonta eikä hän sitten tietysti otakaan kantaa siihen, onko tahto vakaa.”

Sisarusten tapauksessa käräjäoikeus kumosi viimeksi tehdyt testamentit. Oikeuden mukaan ne olivat syntyneet taivuttelemalla ja käyttämällä hyväksi testamentin tekijän tahdonheikkoutta. Käräjäoikeus katsoi kaikki kanteessa esitetyt testamentit pätemättömiksi.

UUSPERHEEN TAPAUS

Luen lisää hovioikeuden ratkaisuja. Löydän toisen tapauksen, jota on käsitelty kymmenkunta vuotta.

Vanha mies oli tehnyt viimeisinä elinvuosinaan useita testamentteja, joissa edunsaajat olivat eri henkilöitä kuin aikaisemmissa testamenttiversioissa. Osa sukulaisista moitti testamenttia. Käräjäoikeus julisti viimeksi tehdyn testamentin pätemättömäksi. Tuomiosta valitettiin hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi niinikään, että viimeksi tehty testamentti oli pätemätön.

Siviilioikeuden professori Urpo Kangas on toiminut tapauksessa pesänjakanaja.

Urpo Kangas:
”Näyttönä oli useat aikaisemmin laaditut testamentit, jotka sisällöllisesti poikkesivat toisistaan. Mitään erityistä perustetta sille, mikä selittäisi sen muutoksen aikaisemmin laaditun testamentin ja uuden määräyksen logiikalle ei ollut muuta kuin se, että siinä testamentin tekijää niin kun vedätettiin sellaiseen suuntaan, joka oli edullinen tälle tässä tapauksessa taivuttelua harjoittaneelle henkilölle.
Vois sanoa, että se ne testamentit olivat syntyneet johdonmukaisesti asianajajan avustuksella, joka näytti olevan toimivan siinä kapellimestarina, niin ku ylimääräisenä tahtona tavallaan ja hänellä oli toimintaohjeet, joita hän siinä antoi testamentin taivuttelijalle ja ne testamentit johdonmukaisesti pyrkivät heikentämään tämän miehen perillisten asemaa.”

Tapauksessa on kyse uusperheestä. Mies oli testamentannut merkittävän omaisuuden pääasiassa omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Viimeksi tehdyissä testamentissa kuitenkin määrättiin, että omaisuus olisi periytynyt vaimon omille lapsille.

Urpo Kangas:
”Siinä siinä tulee esille nykyiseen perheoikeudelliseen niin kun konfliktikenttään niin kun mukaan tullut piirre eli aikaisemmasta avioliitosta olevien lasten ja jälkimmäisestä avioliitosta olevien lasten välinen jännite. Ja se on ehkä niitä hankalimpia tilanteita ja mukana monissa näissä testamentin moiteoikeudenkäynneissä myös, että väitetään, että joku sukuhaara on tullut suosituksi, mutta sitä on vaikea näyttää toteen sitä, että onko se tullut suosituksi vai ei.”

VANHA ROUVAN JA PAPIN TAPAUS

Palataan ohjelman alussa mainittuun papin tapaukseen. Lähden tapaamaan vanhan rouvan sukulaista Anna Lundénia.

Anna Lundén, varatuomari:
”Rouva oli isäni serkun puoliso eli olen tuntenut hänet käytännössä koko ikäni. Ja hänellä oli myös omainen, pikkuserkuspiiristä, johon joka piti yhteyttä tätiini viikoittain puhelimitse, he asuivat eri paikkakunnilla ja kesäisin sitten tapasivat.”

Vanha rouva asui vielä 2000-luvun puolivälissä yksin isossa kartanossa. Lundén tapasi häntä kesäisin.

Anna Lundén:
”Olen tehnyt ilmoituksen esim. edunvalvontaviranomaisille, samoin otin yhteyttä paikalliseen terveyskeskukseen terveyskeskuslääkäriin, koska olin huolissani terveydestä, mutta se on tietysti luonnollista, että yksinäisellä henkilöllä kun ei ole lähiomaisia, niin tämmöiset vähän etäisemmät sukulaiset niin heillä on luonnollisesti vaikeaa saada tietoa tällaista terveystietoa.”

Vanha rouva kuoli vuonna 2011. Anna Lundén kuuli kuolemasta paikkakunnalta. Samassa yhteydessä hän sai kuulla, että rouva oli jättänyt koko omaisuutensa, kartanon sekä noin 300 hehtaarin metsäomaisuuden paikkakunnan papille. Vuosi ennen testamentin laatimista vanha rouva oli myynyt papille ja tämän puolisolle toisen kartanon 39 000 euron hinnalla.
Papin perimän omaisuuden arvo oli noin 1,3 miljoonaa euroa.

Anna Lundén:
”Selvitin sitten sitä, mihin ajankohtaan testamentti oli laadittu ja kun selvisi, että tuolloin oli kulunut vain kaksi vuotta siitä, kun he olivat tutustuneet niin tämän jälkeen olimme sitten yhdessä yhteyden tuomiokapituliin ja sitä kautta sitten tutkintapyyntö poliisille.”

Poliisi tutki oliko pappi syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen. Prosessin aikana papista tuli paikkakunnan kirkkoherra. Joulukuussa 2012 syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen. Asiassa ei ollut näyttöä rikoksesta. Valtakunnansyyttäjä ei ottanut tehtyä muutosharkintapyyntöä käsittelyyn.

Anna Lundén:
”Tuomiokapituli odotti syyttäjälaitoksen päätöksen ja sen jälkeen kun syytettä ei ollut nostettu niin tuomiokapituli katsoi myös, että ei ollut aihetta toimenpiteisiin ja pappi voi tällaisessa tapauksessa toimia yksityishenkilönä.”

Tavoitan kirkkoherran puhelimitse. Hänen mielestään tapaus on selvitetty juurta jaksain. Hän tapasi vanhan rouvan noutaessaan kartanosta seurakunnalle lahjoitettua palmua. Sen jälkeen he ystävystyivät. Kirkkoherra lupaa harkita haastattelua.

Siviilioikeuden professori Urpo Kangas käytti tapausta esimerkkinä asianajopäivillä tammikuussa.

Urpo Kangas:
”Tää poikkeaa siitä ajatuksesta, joka testamenttioikeudelle on tunnusomaista, että testamentti on useimmiten perittävälle läheisten sukulaisten hyväksi tapahtuva oikeustoimi. Tai perittävälle läheisten tarkotusperien hyväksi tehty oikeustoimi, ett jos perittävällä ei ole rintaperillisiä tai jotain muuta niin hyvin yleinen tai läheisiä sukulaisia, niin hyvin yleistä on se, että perittävät lahjoittavat omaisuutensa joko hyväntekeväisyyteen, seurakunnalle tai kirkolle tai esimerkiksi rahastolle, säätiölle tai syöpä- syöpäsäätiölle, riippuen niistä asioista, jotka on olleet heidän sydäntä läsnä.”

Lundénin mukaan rouva oli tehnyt aikaisemmin testamentin yleishyödylliseen tarkoitukseen.

Anna Lundén:
”Itselläni ei ole ollut mitään saatavaa tai odotettavaa testamentista. Sitten oli tämmöinen henkivakuutustili, jossa hänen läheinen omaisensa aikanaan olisi ollut edunsaajana mutta tuota tuolla kuolinhetkellä ei tällaista sitten kuitenkaan ollut.”

Jos henkilöllä ei ole perillisiä ja hän on määrännyt omaisuudestaan testamentilla, testamentti on annettava tiedoksi valtiokonttorille. Valtiokonttori hyväksyy testamentin, jos siinä ei ole muotovirhettä eikä estettä hyväksymiselle.

Urpo Kangas:
”Ne olosuhteet viittaa siihen, että tuossa varmaankin moiteharkinnan niin kun moiteharkinta olisi täytynyt tehdä huolellisesti ja se olisi ollut Valtionkonttorin tehtävä.”

MOT:
”Mihin Valtionkonttorin olisi pitänyt kiinnittää huomiota?”

Urpo Kangas:
”Ehkä juuri näihin seikkoihin, että testamentin tekijä ja testamentin saaja ovat tutustuneet toisiinsa varsin lyhyen ajan kuluessa siitä kun testamentti on laadittu ja että tutustuminen ei ole tapahtunut ikään kuin minkään muun kuin työn kautta.”

Soitan kirkkoherralle vielä kerran.

MOT:
”Täällä on Tiina Lundell MOT:n toimituksesta, hei! Me ollaan tultu tänne - - -
Niin, kun mä olisin vaan sen sinulta halunnut kysyä, että miten se papinviran hoitaminen suhteutuu näin suuren testamenttilahjoituksen saamiseen.”

Kirkkoherra kieltäytyy haastattelusta.

MOT:
”Pappi katsoo, että niin kun nyt poliisitutkinnassa on osoitettu, että hän oli tässä yksityishenkilönä ja silloin tämä asia on loppuun käsitelty ja hänen hän ei ole tehnyt mitään väärää, niin mitä ajattelet tästä näkemyksestä?”

Urpo Kangas:
”Testamenttioikeudellisesti sitä asiaa ei ole koskaan arvioitu sillä tavalla, että voitas sanoa, että onko testamentti syntynyt pätevästi vai ei. Kun sitä ei ole moitittu testamentti on pätevöitynyt, siinä mielessä se on lain voiman saanut ja saanto on ihan laillinen. Siitä ei suinkaan ole kysymys.”

MOT:
”Mistä tässä sitten on kysymys?”

Urpo Kangas:
”Kysymys on juuri taivuttelulle otollisista olosuhteista, sellaisista olosuhteista, joihin pitäisi kiinnittää huomiota, kun arvioidaan testamentin pätevyyttä. Juuri tämä ikään kuin tämä sattuma, joka ohjasi sen testamentatun omaisuuden, että vois sanoo tässä vanhalta ihmiseltä eteenpäin, niin sen arvioiminen onko se moraalisesti ja juridisesti niin kun kestävällä perusteella sellainen säänto.”

Suomen muistiasiantuntijat ry valvoo muistisairaiden ihmisten etuja. Yhdistyksessä toivotaan, että jokainen suomalainen tekisi ajoissa edunvalvontavaltuutuksen.

Henna Nikumaa, projektijohtaja, Suomen muistiasiantuntijat ry:
”Asiakirja, jossa nimetään, valtuutetaan joku toinen henkilö hoitamaan omia asioita pahan päivän varalle. Siihen voi määritellä ne asiat, joissa haluaa vallan toisella antaa hoitaa niitä asioita.”

Kun henkilö ei pysty enää itse päättämään asioistaan, maistraattiin toimitetaan edunvalvontavaltuutus ja lääkärintodistus terveydentilasta.

Henna Nikumaa:
”Maistraatti leimallansa voimaan saattaa sen edunvalvontavaltuutuksen. Silloin sille ihmiselle, kenet minä olen siinä nimennyt, siirtyy valta päättää niistä asioista, mitkä mä olen siinä määritellyt.”

Kati Juva:
”Sehän on kevyempi menettely kuin tämä virallinen edunvalvonta. Ei tarvita tätä maistraatin valvontaa niin tarkkaan. Onhan se suositeltavaa, koska se lisää niin kuin ihmisen omaa päätäntävaltaa. Se on vähän niin kuin hoitotahto tai hoivatahto, joka liittyy siihen, että ihminen terveenä ollessaan päättää, miten häntä hoidetaan.”

Perheoikeuden lehtori Anna Mäki-Petäjä-Leinoseen otetaan yhteyttä myös tilanteissa, joissa perinnöstä riidellään jo silloin, kun kaikki osapuolet ovat vielä elossa.

Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, perheoikeuden lehtori, Helsingin yliopisto:
”Ne tulevat perillisen, omaiset ja läheiset epäilevät, että siellä on tehty nyt testamentti, sellainen testamentti, joka ei nyt vastaisi testamentin tekijän vapaata ja tervettä tahtoa. Ja nämä tilanteet on tietysti myös aika mielenkiintoisia ja ikäviäkin siinä.. sen vuoksi, että testamentin tekijän niin kuin testamentin tekokelpoisuuteenhan ei puututa millään tavalla hänen elinaikanaan.”

LAPSETTOMAN AVOPARIN TAPAUS

Löydän hovioikeuden ratkaisuista kolmannen kiinnostavan tapauksen. Sirpan avomies sairasti muistisairautta. Hän oli tehnyt testamentin, jonka edunsaajana olivat sisarusten lapset. Sisarukset riitaantuivat ja mies päätti muuttaa testamenttiaan. Vuosia avoliitossa ollut pari meni naimisiin. Mies teki uuden testamentin. Edunsaajaksi nimettiin vaimo, Sirpa.

”Sirpa”:
"Miehen sisarukset alkoivat riitelemään ja nokkimaan silmiä päästä jo miehen eläessä. Se oli sitä minun syyttelyä. Väittivät, että olin huijannut miestä."

Anna Mäki-Petäjä-Leinonen:
”Jos testamentin tekijä esim. jos hänellä on etenevä muistisairauden diagnoosi ja hän saa jatkuvasti hoitoa tähän sairauteen, niin silloin jos on olemassa esim. läheiset suhteet lääkäriin, että vois lääkäriltä pyytää, että lääkäri arvioi sen testamentintekokelpoisuuden ja laittaa sinne omiin asiakirjoihin merkinnän siitä.

”Sirpa”:
"Miehellä oli monta lääkärintodistusta omasta terveydestään. Sisarukset sanoivat, että lääkäri oli lahjottu.
Sisarukset eivät tulleet edes muistotilaisuuteen. Miehen kuoleman jälkeen kiistaa käytiin asianajajien välityksellä. Silmäkkäin oltiin vain oikeudessa. "

Miehen sisarukset moittivat testamenttia. Vaikka mies sairasti keskivaikeaa dementiaa, käräjäoikeuden tuomion mukaan hänellä oli testamentin allekirjoittamisen aikaan kysy itsenäiseen tahdonmuodostukseen.

Henna Nikumaa:
”Ikä sinällään ei poista kenenkään itsemääräämisoikeutta eikä mikään diagnoosi poista kenenkään itsemääräämisoikeutta automaattisesti, vaikka joskus aatellaan niin. Ehkä sellaisia mielikuvia vielä ihmisissä elää, varsinkin jos joku muistisairaus on diagnosoitu, niin automaattisesti ajatellaan, että ei tämä henkilö enää sitten pysty hoitamaan omia asioitaan tai tekemään niistä mitään päätöksiä, vaikka eihän se niin mene.”

Muistisairauksien yhteydessä puhutaan minimentaalitestistä, niin sanotuista MMSE -pisteistä. Nikumaan mukaan testi antaa yleensä vain suuntaa muistisairauden diagnoosista.

Henna Nikumaa:
”Pelkästään minimentaalipistemäärään ei voi kyllä perustua sitä, että onko henkilö kyennyt tämmöisen tai tämmöisen asian vielä ymmärtämään. Se voi antaa suuntaa, mutta ei se kerro sitä koko totuutta.”

Kati Juva:
”Meillä on vähän monimutkaisempia testejä, joilla me mitataan dementian vaikeusastetta, mutta se ei ole pelkästään se kognitiivinen taito se, että ymmärtääkö, muistaako sanoja ja ymmärtääkö sanojen merkitystä, vaan siihen voi liittyä myös psykiatriset, neuropsykiatriset oireet. Esimerkiksi jos on vainoharhaisuutta, epäluuloisuutta, ne saattaa vaikuttaa päätökseen, testamenttiin. Silloin tämmöisetkin pitää ottaa huomioon. Aina on yksilöllisesti arvioitava ja vaatii niin kuin pitkän haastattelun, jossa käydään monia asioita läpi.”

Miehen sisarukset valittivat käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen.

”Sirpa”:
"Kyllä se oli aika masentavaa. Tiesin, etten ole tehnyt mitään väärää. En ole varastanut tai huijannut, en painostanut. Minulla ei ollut mitään pimitettävää."
Hovioikeus piti voimassa käräjäoikeuden tuomion. Mies oli testamenttikelponen ja vaimo peri omaisuuden.

VANHAN ROUVAN JA PAPIN TAPAUS

Kirkkoherran mielestä koko prosessissa on kyse pelkästä kiusaamisesta.

MOT:
”No mutta.. Miten asia on, vainoatko sinä papin perhettä?”

Anna Lundén:
”Ei suinkaan siitä ole kyse, vaan kyse on ihan huoli sukulaisen terveydestä.”

MOT:
”Entä oletko kostoretkellä?”

Anna Lundén:
”Ehen suinkaan.. ”

MOT:
”Miksi olet jatkanut niin monta vuotta tätä prosessia eteenpäin vaikka siellä on tullut niitä syyttämättäjättämispäätöksiä ja todettu, että tämä asia on ihan oikein ratkaistu?”

Anna Lundén:
” Joo.. mielestäni asioita ei kannata jättää kesken. Eli kyllä oikeussuojatiet ja valitusoikeudet mielestäni kannattaa käyttää.”

Lundén on kirjelmöinyt asiasta myös kirkkohallitukselle. Kirkkohallitus antoi viime syksyllä seurakunnille ohjeistuksen lahjojen vastaanottamisesta. Henkilöstöön kuuluva ei esimerkiksi saa hyväksyä tai vastaanottaa etua, joka voi heikentää luottamusta viranhaltijaan tai seurakuntaan.

MOT:
”Mikä on näkemyksesi voiko pappi periä seurakuntalaisen?”

Urpo Kangas:
”No ei suoraan lain nojalla, se on tietysti aivan selvä asia ja on erittäin harvinaista varmasti sekin, että papin hyväksi seurakuntalainen tekee testamentin. Yhtä harvinaista kun se, että asiakkaat tekisivät asianajajien hyväksi testamentteja tai tuomareitten hyväksi.

Anna Lundén:
”Mielestäni sääntelyä tulisi tarkastaa ja ehkä tiukentaa sillä tavoin kuin Ruotsissa että työn yhteydessä vanhuksiin tutustuneet eivät voi vedota testamentteihin. Näissä on ongelmana juuri se näyttökysymys siitä, että mahdollisen vanhuuden heikkouden tai taivuttelun toteennäyttäminen on kuitenkin ulkopuoliselle vaikea ellei mahdoton asia.”

Urpo Kangas:
”Maailmalla kun on haluttu ikään kun varmistua siitä, että kukaan ei käytä hyväksi virka-asemaansa, niin on on tällaisessa tapauksessa lähdetty siitä, että jos on tutustunut virkasuhteessa johonkin testamentin tekijään ja vetoaa testamenttiin, niin sellasta vetoamista pidetään lahjoman vastaanottamisena esimerkiksi Ruotsissa. Saksassa testamenttiin ei voi vedota jos tiesi perittävän eläessä, että hänen hyväksi oli tehty testamentti.”

MOT:
”Pitäisikö Suomessakin tätä lainsäädäntöä muuttaa?”

Urpo Kangas:
”Minun mielestä pitäisi. On siis tapauksia, joissa kodinhoitajat ovat saaneet kaksi tai kolme yksiötä esimerkiksi, tai kaksiota alun perin heille täysin tuntemattomilta ihmisiltä testamentin nojalla kun he ovat käyneet antamassa kotiapua.”

SISARUSTEN TAPAUS

Palataan vielä ohjelman alussa käsiteltyyn sisarusten tapaukseen. Käräjäoikeus siis päätti kumota viimeksi tehdyt testamentit sillä seurauksella, että voimaan jäi testamentti, jonka mukaan omaisuus piti jakaa tasan sisarusten kesken. Riston sisko valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen.

”Risto”:
"Hän väitti saaneensa vähemmän taloudellista etua kuin me muut sisarukset."

Kati Juva:
”Tietysti silloin kun on kyseessä testamentti ja perintö, niin on kysymys epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta. Silloin varsinkin kun lapset on perimässä vanhempiaan, niin silloinhan toki niin kuin raha ja rakkaus menee sekaisin. Jos toinen saa jotakin enemmän, niin silloin koetaan, että hän on saanut rakkautta enemmän ja se ei käy. Sen takia ne tulee niin hirveän voimakkaasti ne emootiot siihen mukaan.”

Hovioikeus kumosi äänestyksen jälkeen käräjäoikeuden päätöksen. Asia ratkesi äänestyksen jälkeen vasta korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus jätti asian käräjäoikeuden tuomion varaan. Vanhempien omaisuus jaettiin tasan sisarusten kesken.

”Risto”:
"Siskolla oli pitkälle toistakymmentä asianajajaa ja asiamiestä. Arvion mukaan hän maksoi oikeudenkäynti- ja lausuntokuluina noin 200 000 euroa. Molempien osapuolten asianajajat suosittelivat pari kertaa liki valmista sopuratkaisua, mutta se ei onnistunut, vaan sisko halusi jatkaa prosessia."

Testamenttiriitoihin perehtyminen opetti ainakin yhden asian. Vaikka rahasta puhuminen on perheissä vaikeaa, monilta riidoilta vältyttäisiin, jos asioista sovittaisiin ajoissa. Silloin kun kaikki ovat vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

Urpo Kangas:
”Vuosittain perintönä siirtyvän omaisuuden arvo on 4-6 miljardia euroa. Eli eli siellä liikkuu valtavasti rahaa. Ja jos siellä liikkuu isännätöntä rahaa, sellaista, joka mielletään, että se on vapaasti ikään kuin haalittavissa itselleen hieman kyseenalaisin konstein niin kyllä siinä isosta niin kun asiasta on kysymys.”