Rita Trötschkes
Yle
Tamperelainen Hanna (20 v.) on ehtinyt tehdä monenlaista kesätyötä. Toisissa paikoissa hän sai hyvää opastusta, mutta hänellä on myös kokemusta siitä, että työhön kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet jäävät epäselviksi. Nuorilta puuttuu työelämävalmiuksia.
Hannalla on menossa välivuosi yo-tutkinnon jälkeen. Hän on töissä laboratorionäytteiden lähettinä. Samalla hän valmentautuu yliopiston pääsykokeisiin.
Aikaisempien vuosien aikana Hanna on ehtinyt kerätä jo monenlaista työkokemusta, mutta työelämässä tarvittavat taidot ja tiedot karttuvat hänestä hitaasti.
Hanna toivookin, että työelämätietoutta opettaisiin enemmän jo lukiossa, jotta nuoria ei voisi vedättää niin paljon työelämässä.
- Toki OP2-kurssilla käydään työelämään liittyviä asioita lävitse, mutta kuinka moni valitsee tämän vapaaehtoisen ja tärkeän kurssin, kysyy Hanna.
Hän ehdottaakin, että OP2-kurssia mainostettaisiin julisteilla, jotta nuoret osallistuisivat siihen.
OP2-kurssin uusi sisältö vuodelle 2016
Opinto-ohjaus 2 (OP2) tulee pakolliseksi vuonna 2016
Kurssin keskeisenä tavoitteena on kehittää edelleen opiskelijan itsetuntemusta sekä elämänsuunnittelu- ja elämänhallintataitoja.
Opiskelijaa ohjataan perehtymään jatkokoulutuksen ja työelämän kannalta sellaisiin keskeisiin teemoihin, jotka auttavat ura- ja elämänsuunnittelutaidoissa sekä antavat valmiudet jatko-opintoihin ja työelämään siirtymiselle.
Lisäksi kurssilla käsitellään kulloinkin lukio-opintojen ja jatko-opintojen kannalta ajankohtaisia asioita. Kurssilla käsitellään sekä yksilöllisiä että kaikille opiskelijoille yhteisiä jatko-opintojen suunniteluun sekä jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyviä teemoja.
Opiskelija saa keskeiset tiedot toisen ja korkea-asteen eri koulutusvaihtoehdoista sekä muusta koulutustarjonnasta. Kurssilla tutustutaan monipuolisesti erilaisiin jatko-opintomahdollisuuksiin sekä Suomessa että ulkomailla sekä järjestetään jatko-opintoihin tutustumista alueelliset mahdollisuudet huomioon ottaen.
Kurssin aikana opiskelija lisää työelämätaitojaan sekä syventää työelämätuntemustaan. Kurssi tukee opiskelijan urasuunnittelua sekä urasuunnitelman laatimista. Kurssin keskeisiin sisältöihin kuuluvat työelämätietous, työnhakutaidot, muuttuva ja monimuotoinen työelämä, yrittäjyys sekä globaalien työmarkkinoiden tuomat mahdollisuudet. Työelämään tutustumista järjestetään alueelliset mahdollisuudet huomioon ottaen.
lähde: Lukion Opetussuunnitelman perusteet 2015/luonnos 14.4.2015 Opetushallitus
Työkokemusten vaihtoa oppitunnilla
Hanna ehdottaa, että työelämää käsittelevillä tunneilla voisi jokainen vaikka kertoa työpaikkakokemuksistaan tai esimerkiksi asiakkaana saamastaan palvelusta.
- En kannata sitä, että opettaja puhuu ja oppilaat tekevät muistiinpanoja. Huonoja kokemuksia olisi hyvä puida keskustelemalla. Näitä tilanteita voisi arvioida yhdessä opettajan kanssa, ja miettiä miten nuoren kannattaisi toimia eri työtilanteissa. Työpaikan ilmapiiristä puhuminen on myös tärkeää.
Toki äidinkielen tunnilla kirjoitetaan työpaikkahakemuksia, mutta opettajat ehdottavat hakemukseen niitä yleisiä adjektiiveja, joita kaikki käyttävät.
- Jos hakemus alkaa näin: Olen 20-vuotias iloinen, reipas ja sosiaalinen tyttö Tampereelta, se on liian yleinen esittely. Hakemus joutuu hylättyjen pinkkaan, kuvailee Hanna.
- Minusta hakemus tulisi rakentaa toisin, jotta työnantaja tarttuu siihen ajatuksella "tässä on tämä meidän työntekijä", sanoo Hanna.
- Onneksi minulla on lahjakkaita kavereita, jotka auttoivat elävöittämään omia hakemuksiani uusin adjektiivein. Työpaikkahakemuksia olen lähettänyt paljon.
- Olisi mukavaa, jos opettaja arvioisi hakemuksia ja sanoisi mikä on hyvää ja mikä huonoa.
- Simulaatioharjoittelusta eli työn hakemisesta puhelimessa voisi olla myös hyötyä nuorelle, vinkkaa Hanna. Opettaja voisi esittää työnantajaa, joka tekee tiukkoja kysymyksiä oppilaalle eli työnhakijalle.
Vasta-alkaja tarvitsee opastusta
Hanna sanoo kysyneensä nykyisessä työpaikassa sääntöihin, lainsäädäntöön, lomapäiväoikeuksiin, työterveyshuoltoon ja työaikoihin sekä tietysti itse työhön liittyviä asioita työn opastajalta, työnantajalta ja vanhemmilta työkavereiltaan.
Kaikkia näitä avainasioita ja työelämän sanastoa olisi hyvä opetella jo lukiossa.
- Sain kolmen viikon perehdytyksen nykyiseen työhöni. Noin kahden kuukauden jälkeen hallitsin lähetin hommat niin, että pystyin jo tekemään itsenäisiäkin päätöksiä.
- Työ on pikkutarkkaa hommaa. Kerään näytteitä, kierrän muutaman poliklinikan, kuittaan näytteitä ja vien ne eteenpäin. Minulla on tarkat muistiinpanot siitä, mihin räkkeihin mikäkin näyte laitetaan. Aloitin työn viime elokuussa ja työsuhde kestää tämän vuoden elokuuhun asti.
- Se on harvinaista, että näin nuori saa peräti vuoden pestin. Olen kiitollinen tästä työpaikasta, jonka ”perin” siskoiltani. Kumpikin oli tässä työssä ennen minua, sanoo Hanna onnellisena.
–Toivottavasti pääsen työn jälkeen vielä opiskelemaan lastentarhanopettajaksi, sillä sitä varten olen nyt valmennuskurssilla.
Ikävät kokemukset opettavat
Hannalla on myös toisenlaisia työkokemuksia.
- Joissakin työpaikoissa en saanut vastauksia. Jos vaadin tai kysyin liikaa tietoa, sekään ei ollut hyväksi. Yhdessä paikassa työnantajalta meni näreet, jos kysyin samaa asiaa uudestaan.
- Jos valitat jostakin, tilallesi otetaan uusi ja olet ulkona. - Omista oikeuksista kuten perehdyttämisestä on kuitenkin tärkeä pitää kiinni. Kaikissa ravintoloissa ei aina tehdä kirjallisia sopimuksia, eikä työvuoroista saa muuta tolkkua kuin sen, että "töitä tehdään säiden mukaan" ns. säävuorolla, kuvailee Hanna.
- Yhden ikävän siivoustyöpaikan kokemuksen jälkeen sanoin itselleni, että se oli hyvä kokemus siitä, minkälainen on huono työpaikka.
- Työkokemukseni ovat tuoneet sellaista varmuutta, että osaan ottaa palautetta paremmin vastaan, vaikka välillä tulee semmoinen olo, etten ole tarpeeksi sitä, mitä pitäisi olla. Ehkä kriittisin vaihe työpaikkaan sopeutumisessa on se, miten otan palautetta vastaan, ja miten työnantaja antaa sitä. Palautteen antaminen ratkaisee minusta sen, että viihdynkö työssä vain en.
- Eniten olen oppinut itsestäni asiakaspalvelussa. Olen oppinut artikuloimaan niin selvästi, että asiakas ymmärtää mitä tarkoitan, hymyilee Hanna.
Itsevarma uskaltaa kysyä
Työelämässä tarvittavia valmiuksia on monenlaisia kuten vuorovaikutustaidot, esiintymistaito ja itsenäisen toimimisen taito. Kaikkia näitä opetellaan useiden kouluvuosien ajan, mutta onko harjoitusta riittävästi?
- Koulussa oppii sosiaalisia taitoja projekti- ja ryhmätöissä, mutta oppilaat ovat samanikäisiä, eikä opettaja-oppilas -suhde ole sama asia kuin työnantaja-työntekijä -suhde, sanoo Hanna.
- Toki esitelmien pitäminen harjoittaa esiintymistä, mutta suurimmassa osassa lukioita ei ole itsensä ilmaisun kursseja, jotka vahvistaisivat ilmaisua monipuolisesti. - Myös omien vahvuuksien arvioimista on koulussa vähän.
-TET-harjoittelu tähtää työelämään tutustumiseen, mutta se on kovin lyhyt jakso, eikä siinä saa vielä kovin selkeää kuvaa työstä.
Vanhemmat työntekijät eivät välttämättä ymmärrä nuoren ajatuksia.
- Uuteen työpaikkaan mennessä pitää olla kuitenkin jonkin verran itsevarmuutta, jotta nuori uskaltaa kysyä ja sanoa omat mielipiteensä.
- Työnantaja taas toivoo oikeanlaista asennetta kuten 'opi nopeasti', 'muista paljon', 'ole iloinen', olethan fyysisesti hyvässä kunnossa, ja kestät sen, että sinua saatetaan ryöpyttää. Jos pahoitat mielesi, mene lenkille purkamaan mieltäsi, mutta älä valita, luettelee Hanna.
Työelämän aloittaminen on osa elämänhallintaa, jonka opastus kuuluu myös vanhemmille.
- Vanhemmilla on vastuu kertoa työelämästä, mutta myös nuorten pitäisi kertoa vanhemmille omista kokemuksistaan, muistuttaa Hanna.
toimittaja Rita Trötschkes/ 29.4.2015
