Hyppää pääsisältöön

Siluettitaiteilijalla leikkaa paremmin

Askartelua vai korkeaa taidetta? Pitkän linjan siluettitaiteilija Väinö Kemppainen ei moisesta huoli. Hän vain leikkaa ja taidokkaasti leikkaakin. Tärkeintä taiteessa on saada kohteen henki kuvattua. Kemppainen leikkasi siluetteja jo 1970-luvun lopulla Pikku Kakkosessa.

Siluettitaide oli ennen valokuvaamisen yleistymistä korvike muotokuville. Tamperelainen siluettitaiteilija Väinö Kemppainen on yksi harvoista, jotka ovat pystyneet tekemään nykymaailmassa taiteenmuodosta itselleen ammatin. Hyvä siluetti ei välttämättä ole yksi yhteen mallinsa kanssa. Parhaissa teoksissa on mukana kolmiulotteisuutta ja kohteen luonnetta, henkeä, kuten Kemppainen itse analysoi.

Vertaisin tätä taiteenmuodoista lauluun. Siinä mielessä, että jos sinulla ei ole lauluääntä, niin ei sitä tule kovalla treenaamisellakaan. Jos se on, niin sitä voi harjoittelemalla kehittää.― Väinö Kemppainen

Vuonna 1989 Kemppainen kertoi uravalinnastaan ja analysoi taidettaan Tutulta tuntuu -ohjelmassa (katsottavissa yllä). Silueteista innostuneille hänen analyysinsä taidemuodosta on melko armoton. Tärkeintä leikkaustaiteessa on lahjakkuus. Harrastaa voi toki kuka tahansa, mutta taiteilijan erottaa harrastelijasta tämän synnyinlahjojen myötä.

Itse työvaiheessa taidokkaan leikkaajan katse ei juuri saksiin tai omiin käsiin eksy. Taiteilija tarkkailee aina kohdettaan, jotteivät yksityiskohdat tai hetket hukkuisi tai jäisi huomaamatta.

Alla on katsottavissa osia Kemppaisen isännöimästä, varsin tunnelmallisesta ohjelmasarjasta vuodelta 1978, jolloin hän leikkasi metsän eläimiä Pikku Kakkosessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto